Eilen olin 12 tunnin työpäivän loppusuoralla, kun pomo soitti ja kysyi, että haluaisinko tulla huomenna painamaan nappia erään elokuvan koenäytökseen klo 9. Suostuin kun en ollu ennen semmoisessa ollut ja eihän kolme lisätuntia pahaa tee. Eli tänään siis normi 12 tuntia ja siihen päälle 3 tuntia aamulla. Kaikki ois aivan loistavasti, jos olisin herännyt. Ilmeisesti 5 tunnin yöunet ei oikeen riittäneet. Heräsin sitten 09.02 tänään siihen, että puhelin soi pahaenteisellä pirinällä jonka olen työpuheluihin määrittänyt.

-haloo, juha.
-No moi, ootsä missä?
-Öö, kotona, heräsin just. … VOI … #%¤&# .. nukuin pommiin.
-Joo no tuu ku kerkeet
-Joo mä lähen ajaa!

No onneks mitään vakavempaa ei tästä seurannut. pomo oli ite 5min päässä töistä ni se sai näytöksen pyörii. Mä lähin sitten ajelemaan. Unohdin kaiken kotiin, kuten makkarat leivän päälle ja muistitikun. Piti käyttää yks cd ihan turhaan tiedonsiirtoon, sen takia. Keskustassa kerkesin kirota kaks sunnuntaiajelijaa jotka pysähtyy vihreillä odottamaan, että valo vaihtuu keltaiseksi jne. Sitten menin töihin. Tässä vaiheessa ei enää ollu kiire, tai niin mä luulin. Vaihdoin vaatteet ja latasin pari konetta ja menin hakemaan parkkilupaa. Vein parkkiluva autoon ni eikös siellä ollu 6min sitten kirjoitettu sakkolappu! Onneks en varmaankaan joudu maksamaan sitä, kun on työvuoron aikana tullu sakko, ni se laitetaan katoamaan.

Nyt on sit koko päivän koneet temppuillu. Yhessa salissa mainostykki temppuilee ja asiakkaat valittaa normiäänentasoista että ne on liian kovalla ja digiprojarin lamppu ei syttyny. Aargh, onneks ei tarvii tulla tänne taas kymmeneen päivään. Tällaset päivät käy vähän raskaiks.

P.S. Käykää tsekkaamassa “kuvat” -osiosta uusia hääkuvia. On siellä häämatkalta ja viivistäki jos joku ei oo käyny vielä kurkkimassa.