Liekö edelleen jomottava nilkkani syynä tähän ärsyyntymiseen, vai mikä, mutta tänään on jotenkin ollut taas hajotuksen multihuipentuma nykyistä opiskelupaikkaani kohtaan. Otsikon olen lainannut Facebook ryhmältä, joka kuuluttaa metropolian epäkohtia ja yrittää kaiketi vaikuttaa niihin. Toistaiseksi tuntemattomalla menestyksellä.
Kaikki alkoi jo eilen, kun uusi jakso alkoi ja yritin _omituisesti_ englantia vääntävän opettajan kurssille ilmoittautua. No eihän se toiminut! Eikä toiminut illalla kotonakaan, eikä vielä edes aamullakaan. Tietokannat oli alhaalla, eikä ketään tuntunut kiinnostavan.
Annoin sen olla, ja rupesimme tekemään lähtöä Viivin kanssa muskariin, jotta ehtisimme ajoissa. Olimmekin puoli tuntia etuajassa ja menimme Pop&Jazz konservatorion kahvilaan, jota pitää Fazer Amica. Muistaakseni ostokseni maksoi n. 3,15€ – 3,50€. Istuimme pöytään ja rupesin ihmettelemään, että olin saanut Cappucinon ja pienen patongin, jonka täytteenä oli kinkkua, kananmunaa, ja salaattia. Paketti oli varsin tuoreen oloinen luultavasti tänään paistettu leipä jne.
Rupesin miettimään mitä olisin saanut samalla rahalla meidän kahviosta, jota pitää Palmia. En ainakaan samaa settiä, luultavasti olisin joutunu valitsemaan, otanko pienen kuivan ruisleivän, jossa on hipaus voita, lauantaimakkara ja salaatinlehti ja tomaatti. Todennäkoisesti leipä olisi tomaatin kohdalta kostunut mössöksi. Kahvi olisi kitkerää ja palaneen makuista lämmittävästä termarista. Tämän saattaisi saada suurinpiirtein samalla hinnalla, jos haluaa kahvin ja kolmioleivän järkyillä kastikkeilla tai kuivalla kinkkujuusto täytteellä, hinta nousisi n. alle viiteen euroon. Patonki ja kahvi taitaa olla sitten siinä viiden euron tietämillä. Meidän koulussa patonki ja kolmioleipä (jompikumpi) maksaa euron enemmän kuin päivän lounas. Kaiken tämän lisäksi saisin luultavasti huonoa palvelua ja ostokseni veloitettaisiin tyhjältä pankkitililtäni vaikka sanoinkin, mielestäni kovaan ääneen, että “Luotolle kiitos!” Seuraavana päivänä pankkitilini kiittää!
Illalla koulussa jatkui sitten tuskailu. Olin katsonut lukujärjestyksistä, että minulla on tiistaille muutama vaihtoehto. Värähtelyt ja aaltoliike tai algoritmit. Värähtelyt(…) alkaa vasta ensiviikolla joten ajattelin mennä algoritmeihin. Tullesani luokkaan kysyin opettajalta vähän kurssista ja hän keskeyttää ja sanoo: “Tämä kurssi loppuu kahden viikon päästä..” “Jaa, vainiin” vastasin minä ja poistuin hieman hämilläni. No menin sitten aulaan katsomaan lukujärjestyksiä ja totesin 09-ryhmällä menevän matikan kurssin jolla voisin paikata omia rästejä. Menin luokkaan ja totesin tämänkin kurssin olevan loppusuoralla. Jäin sitten luokkaan istumaan, tarkistamaan lukujärjestyksiä ja löysinkin sitten Java-kurssin, jolle olisin voinut mennä. Menin katsomaan onko luokassa ketään… No eihän siellä tietenkään ollut. Kello tosin oli jo kuusi, ehkä ensimmäinen kerta kesti alle tunnin?
No ei se mitään. Tulin sitten kahvillaan tätä kirjoittamaan. Huomasin kellon lähentyessä seitsemää, että kahvila menee kiinni, niin ajattelin käydä vielä ostamassa munkin. Kysyin myyjältä, josko saisin viimeisen viiden minuutin alennuksen? Sainkin pullani eurolla, mikä oli harvinaisen mukava yllätys tässä puljussa. Maksaessani kortilla, kysyi myyjä yllättäen: “Pankki vai luotto?” Mitä ei ikinä tapahdu! Hämmennyin sen verran kysymyksesta, että kesti hetken vastata “luotto” ja samalla kun sanoin sen ehti hän jo painaa pankille. Kuulemman jotenkin automaattisesti menee aina sormi tuonne pankille. Olin hyvällä tuulella ja totesin ettei se haittaa. Istuin pöytään ja haukkasin sokerikuorrutettua pullaa, joka oli sisältä kuiva ja pakastetun oloinen.
Taas yksi NORMAALI päivä koulussa, ei muuta.
