Täältä tullaan Italia!
Reissu toteutuu marraskuussa, lähtömme on tampereelta 11.35 ja perillä olemme arviodusti 13.45 ja takaisin tampereelle tulemme keskiviikkona n. 19.30. Molempiin suuntiin luonnollisesti n. 2 tuntia ajoa. Mukaan lähtee Annan sisko Olga, poikansa kanssa, sekä Annan (ja Olgan) vanhemmat. Appivanhemmat tosin jäävät vielä muutamaksi päiväksi kiertelemään pohjois-italiaan.
Saapumispäivänä luultavasti tutkimme hieman Bergamoa, joka tulee olemaan meidän tukikohtana Italian valloituksen ajan. Varasimme tuossa tiistaina jo hotellinkin. Saimme mukavan tuntuisesta hotellista viimeiset huoneet. Hotellin nimi on Angolo Del poeta.
Saapumispäivä, eli lauantai ja sunnuntai vietetään varmaankin Bergamossa tutkimassa lähiympäristöä ja vanhaa kaupunkia, joka sijaitsee kukkulan päällä. Odottaisin näkeväni jonkinlaista vuoristomaisemaa pohjoisen suunnalla. Maanantaina suuntaamme kohti Milanoa, siellä on varmast paljon nähtävää, eikä yksi päivä välttämättä riitä. Naisväki varmaankin suosii kauppoja ja toreja. Itseäni kiinnostaa ison kaupungin lisäksi lähistöllä sijaitseva F1-näyttämö Monza! Tiistain ohjelma riippuu varmaankin kuinka pahasti Milano koukuttaa. Tiistai pidetään kuitenkin vapaana, mahdollisille muille reissuille. Esim, Venetsia ja Verona, joka löytyy siitä matkanvarrelta.
Itse olen kerran käynyt peruskoulun kanssa Italiassa. Majoituimme perheisiin Veronassa, josta matkustimme sitten esim päiväksi Venetsiaan. Muistoja tuolta reissulta ei ole enää kovin paljoa. Muistan, että pelasimme paikallisia poikia vastaan jalkapalloa koulun kentällä, ja minä onnistuin kaatumaan päin kiviaitaa. Sain siitä ihan mukavan kokoisen haavan polveeni. Ja jos oikein tarkkaan katsoo niin arpi näkyy edelleen… 
Isäntäperheen pojan, Luca Verdarin kanssa olin jonkun aikaa kirjevaihdossakin, mutta laiskana teinipoikana sekin sitten jotenkin jäi. Näin jälkikäteen olisi ollut mahtavaa olla edelleen yhteydessä. Voisi vaikka mennä kylään?! Tästä muistosta inspiroituneena etsin ja löysinkin nyt FB:stä jonkun Luca Verdarin, katsotaan vastaako viestiin… Italian reissulla tuli maistettua myös kuuluisaa italialaista kiviuunipizzaa, mutta mäkuelämyksenä se ei jäänyt kovin vahvasti mieleeni.
Veronassa näimme Julian patsaan( Sen Romeon ja Julian), ja perinteen mukaan kokeaksemme rakkautta elämässä, kosketimme patsaan rintaa, joka kaikesta lääppimisestä oli huomattavasti vaaleampi kuin muu patsas. Asiaan kuuluisi kai myös toisesta kädestä pitäminen. Itse muistan koskettaneeni vain rintaa 
Ehkä en kuunnellut opasta tarpeeksi tarkkaavaisesti.
Katsotaan nyt sitten matkan jälkeen, minkälaiseen koukkuun tällä kertaa jäämme ja koska pääsemme katsomaan seuraavaa kohdetta, joka on haaveissa; Rooma.
