TyöKouluLapsiKotiPuolisoSuku. Elämässä on hirveästi odotuksia ja huomioitavaa ja velvollisuuksia. Viikonloppuina pitäisi olla vaan joku OFF-kytkin, että saisi vähän rentouduttua. Kenellä painaa työvelvollisuudet ja toisella opinnot ja Viivi roikkuu yhtäaikaa molempien nilkoissa. Joo, on vähän valivali kärjistys.

Viime viikonlopusta jäi onneksi ihan mukavat tunnelmat. Lauantaina oltiin kannelmäessä pihateltan purkuhommissa, se tuntuu purkaantuvan ja kasaantuvan aina vaan paremmin, ku alkaa jo olla rutiinia. Syötiin ja istuttiin katelemassa Viivin ja Lilja-serkun touhuja. Illalla päästiin vielä saunomaan.

Sunnuntaina käytiin vähän kattelemassa eläimiä taas Falkullan tilalla. Lampaat työnteli päitään aidan reistä, jottai saisivat suun täyteet lehtiä mitä ihmiset antoi. Älä ruoki eläimiä kyltti löytyi vasta kulman takaa.. Nähtiin pienet possut tonkimassa heinää karsinassaan, pässejä puskemassa toisiaan jne. Syötiin vielä eväsleivät kuuman kaakaon kera ja sitten jatkettiin matkaa kotiin.

Kotona vähän kiukutti taas kaikkia kun, paha koulumörkö tuli kaapista. Minun piti siis koodata muutama C-ohjelmoinnin tehtävä, aiheena tiedostojen käsitely. Anna siinä samalla leipoi omena ansan tyttöjen-iltaa varten.

Sitten lähdettiin tikkurilaan todistamaan, kuinka Annan ystävät Tuija ja Elina juoksivat “rinta rinnan maaliin”. Tytöt olivat siis juoksemassa tikkurilan puolimaratonia. Ihan kunnioitettava suoritus. Ajalla ei niin väliä, sen saa varmaan netistä googlaamalla jos jotain kiinnostaa.

Otettiin urheilijat kyytiin ja ajettiin minut ja Viivi kotiin. Me upouduttiin legojen ihmeelliseen maailmaan ja Anna pääsi viettämään tyttöjen kanssa vapaailtaa.