Tämä viikko on mennyt koko perheellä vähän hiljaisissa merkeissä. Itselläni alkoi flunssa jo viime viikolla, tiistaisen seurasaari tervasaari reissun ja sen jälkeisen sateen jäljiltä. Jäin kuvassa näkyvän saderintaman alle vaikka yritinkin paeta sen alta ritarikadun “kahvilaan”.  Kyseinen paikka on siis erään yrityksen toimitila, joka saattaisi ulkoapäin vaikuttaa vähän kahvilalta aina silloin tällöin, kun pojat tuovat näyteikkunaltaan hienon metallisen kahvipöydän ja tuolit kadulle kahvitauollaan. Noh, jokatapauksessa, viikonloppuna oli sitten Annan vuoro kaatua sängyn pohjalle taudin kourissa. Minä olin myös edelleen toipilaana omasta flunssastani. Ja pakkohan se oli Viivinkin sitten vähän sairastua pieneen nuhaan tiistain paikkeilla…. Oi tätä riemua, koko perhe turisemassa. Keskiviikkona käytiinkin sitten “kaik yhes koos” terveyskeskuksella hakemassa Annalle sairaslomaa ja minulle poskiontelon tulehdus -diagnoosi ja lääkkeet.

” Ja heillä kaikilla oli nii-in mukavaa…”

Voitte varmaan kuvitella, kun on koko porukka kipeenä ja väsyneenä, niin siinä onkin sitten kaikilla kivaa. Minä oon taistellut itseni kuitenkin kouluun, lukuunottamatta maanantaita, kun anna oli pahiten kipeenä. Kun ei siitä itseopiskelusta kotona meinää välillä mitään tulla. Oonkin vähän yllättynyt miten hyvin oon ohjelmoinnin tehtävissä edistynyt vaikka välillä kaikuu päässä ja välillä ajatukset soutaa limassa.

Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta, ei enää särje poskipäätä ja nenä vetää.  Leukakin liikkuu jo suht kivuttomasti. Näyttäisi siltä, että säästyn tältä antibioottikuurilta. Annakin palaa jo huomenna töihin, vaikka lääkäri määräsikin perjantaille asti sairaslomaa.  Viivillä nyt välillä vähän nokka vuotaa, mutta ei mitään kummempaa oo nyt tälläkertaa ilmennyt.

Kuulin tuossa radiosta, että uni on paras tapa pitää taudit loitolla. Näinhän se varmasti on. Se tarkoittaa siis yhdeksältä nukkumaan ja aamulla ylös seitsemän kahdeksan maissa kun viivi herää. Eli ei enää läksyjen tekemistä kahteentoista, jolloinka ne pitää tehdä kun viivi nukkuu päiväunia. Yleensä kun olen saanut Viivin nukkumaan olen raivannut vuorokaudessa syntyneet tiskivuoret ja ehkä vähän rentoutunut koneella ja lukenut uutisia. Nyt sinne pitäisi vielä tunkea kouluhommat.. Pitänee ruveta kehittelemään ajanhallintaa kotona, koska joka nurkasta löytyisi vähän muitakin kotitöitä päivää piristämään.

Kyllä se pitää ihan paikkaansa, kun sanotaan, että koti-isyys avaa vähän silmiä sille arjelle, mitä äidit monesti elää lasten kanssa kotona.Ei oo helppoa pojat, voin sanoa.  Heti tähän perään ajattelin puolustautua; “Mutta äidit ei opiskele?!” Kunnes ymmärsin ajatukseni älyttömyyden. Miten niin ei opiskele?  Oma sisarenikin tasapainottelee opintojen ja kodin välillä.

Täytynee tästä nyt vain yrittää sitten venyä ja paukkua… Tällä hetkellä ei ainakaan tunnu siltä, että tämän syksyn jälkeen olisi opintopisteitä kauheasti tilille paukkunut.