Liittyen perheleiriin ja meidän ihanaan oloomme siellä. Noh, se lyhyesti sanottuna loppui kuin seinään. Lauantaina n. klo 17 akoihin, ehkä, päätin osallistua norsupallopeliin. Kyseessä on jalkapallo tyyppinen peli, jota pelataan jumppapallolla… 
joukkueissa oli aikuisia ja lapsia. No ottelussa kävi sitten niin, että hyppäsin rajaheitosta palloon ja laskeutuessani alas, tunsin jonkun jalan oman jalkani alla. Yritin väistää ja laskeuduin oman taittuneen nilkkani päälle.
Nyt on kaksi päivää kävelty kepeillä ja nilkkatuki jalassa. Turvotusta on edelleen ja tänään ilmesty aika järkyt mustelmat nilkan ympärille! Välillä tuntuis, että melkein pystyis jo astumaan jalalle, mutta välillä taas sattuu ihan pirusti. Yritän ottaa iisisti jalan kanssa, koska olen kuullut niin monelta kauhutarinoita lopun elämää lonksuvista nilkoista.. kaksi viikkoa pitäisi pitää tuota nilkkatukea, ja kuukauteen ei saa urheilla.
Alkaa pikkuhiljaa tympimään tämä liikkumattomuus ja jatkuva sairastelu… Oon nyt elokuun jälkeen sairastanut kaksi flunssaa, yhden poskiontelontulehduksen ja nyt tämän nyrjähtäneen nilkan. Onneksi voin kuitenkin mennä punttisalille tekemään puvun takista liian pienen.
Edit: Nilkan sairaskertomus tässä alla, jos joku jaksaa lukea. 
+ kuvat
Makasin sitten siinä maassa ja huusin:”KKK!” Tunsin heti, että nyt meni pahasti nilkka. Astua ei voinut ja kun päästiin sisätiloihin meinasi taju lähteä. Siinä sitten varmaan tunnin kiemurtelin kivuissani, yritin kerran nousta ja meinasi tajua lähteä saman tien.
Todettiin, että kai se on parempi lähteä sitten ambulanssilla. Olikin sitten ensimmäinen kerta kun pääsin ambulanssin kyytiin näin aikuisiällä. Ensihoitaja sanoi, että olin saanut ensiluokkaista ensiapua paikanpäällä, Kylmä+koho+kompressio, eivätkä he nyt muuta voisi tehdä.(Että kiitos vain, Stiina ja Patrick) Päivystyksessä lääkäri tutkii sitten hoidontarpeen. Mukava ensihoitaja antoi kuitenkin voltaren-piikin olkapäähän, joka helpotti vähän ajan päästä huomattavasti nilkan kipuja. Matkan lopuksi sain 9e:n omavastuun matkamuistoksi. Riihimäen tk päivystyksessä lääkäri työnsi sormen ideaalisiteen alle ja kysyi, että voitko varata painoa jalalle. Kuultuaan, että en, lähetti hän minut sitten Malmille kuvattavaksi. Sanoi näkemiin ja antoi 12e:n käyntimaksun.
No pääsin sitten takaisin leirikeskuskseen kyydillä ja Anna oli jo pakannut kaiken. Reppana sai taas katsella kun mies kaatuilee omia aikojaan, eikä voi ite tehdä mitään. (Viimeeksihän pientä paniikkia syntyi, kun pyörryin synnytysvalmennuksessa. Pieni huone?huono ilma+ hoitajien keskustelut välilihan repeämisistä oli ehkä vähän liikaa… )
Malmilta päästiin ennätyksellisessä tunnissa ulos. Suoraan lääkärille, suoraan röntgeniin ja suoraan takas lääkärille. SIIS MITÄ?! 
yleensä siellä on ensin saanut jonottaa 5 tuntia!
Lopputuloksena sitten kepit ja nilkkatuki ja ihana päästä omaan sänkyyn.
