Matka alkoi autoilulla tampereelle, josta lentomme lähti kohti Italiaa. Viivi ymmärsi jännittää vasta kiitoradalla muistaakseni. Ilmassa kaikki oli kuitenkin taas ihan hyvin. Lentomatka meni syödessä rusinoita ja leikkiessä toisen kohtalontoverin kanssa. Vähän Viiviä nuorempi tyttö kävi vähän väliä moikkailemassa äitinsä kanssa.. Päätyivätpä lopulta samaan hotelliinkin, mutta ei juurikaan tavattu muuten. Laskeutuminen oli Viivin sanojaan mukaan “hauska”, äännettynä kauhusta kankeiden hampaiden läpi. Kone tuli aika jymähtäen alas kiitoradalle. Ilmeisesti kaikkien tsemppaavat hymyt sai Viivin tulkitsemaan kokemansa kauhun hetket hauskoiksi..

Bergamossa oli Suomen pakkasten jälkeen melkein paahtavaa. Ruvettiin aavistelemaan palvelun hyvää laatua, kun lentokentällä oli hotellin edustaja vastassa kahden auton kanssa. Vaikka puhetta oli vain yhdestä autosta ja erikseen hankittavasta taksista.

Hotelli oli aivan ihana kodinomainen vanha rakennus. Sisäpihalle avautuvat käytävät joiden varrella oli huoneita ja takimmaisessa nurkassa oli “olohuone” johon katettiin aamiainen toisen kerroksen asukkaille. Meidän huoneemme oli tämän tilan yhteydessä. Olohuoneesta löytyi myös kannettava ja netti. Huoneet olivat tilavia, ei ollut suurta eroa 2 ja 3 hengen huoneissa eikä edes lux huoneessa. Lux huoneessa oli suurin pöytä, mutta ei jostain syystä minibaaria?   Varustetaso oli kuitenkin kaikissa ihan kiitettävällä tasolla. Pienimmässä huoneessa oli mukava parkettilattia, joka oli kieltämättä myös lämpimämpi kuin kivilattia. Ensimmäisen kerroksen huoneisiin katettiin aina pöytä siivouksen yhteydessä aamiaista varten. Aamiainen oli ihan ok, paahdettuja leipiä, hilloa ja margariiniä seuraksi. Jogurtteja, mehua, kahvia ja teetä sekä kananmunaa. Talon emäntä kysyi aina aamuisin “scrambled or fried?” Ensimmäisen aamuna vastasimme, scrambled. Saimme paistinpannulla paistettua ja sekoitettua munaa. Seuraavana aamuna ajattelimme kokeilla sitten fried, johon talon emäntä vastasi: “I don’t know what’s the difference?!”

Citta Alta, eli vanhakaupunki oli Bergamossa kyllä hieno. Siellä tuli käveltyä kuutisen tuntia. Kapeahkot kadut ja tyyli oli mukavaa katseltavaa. Bonuksena oli sunnuntai, jolloin suurin osa kaupoista oli kiinni. Karkkikaupat olivat onneksi auki, ja niitä oli monta. Yksi vaikuttavimmista oli vanhankaupungin torin laidalla oleva kirkko, jonka edustalla oli joku huilisti soittamassa. Menimme muuten vanhaankaupunkiin, joka on siis korkeammalla kuin muu kaupunki, käysiradalla jota paikalliset kutsuvat nimellä Funiculore. Kuva radasta tuossa oikealla.  Seuraavana päivänä kävimme sitten vähän Citta Bassaa katsomassa, siellä ei kovin paljoa ollut nähtävää. Kävimme myös lentokentän vieressä sijaitsevassa ostoskeskuksessa, Iper Oriossa. Iper Orio on arviolta 1,5 – 2 x itäkeskus, ja piirun verran kampin keskusta tyylikkäämpi.  Illaksi palasimme hotellille ja kävimme hotellin viereisessä ravintolassa syömässä. Ravintolan jälkiruokatarjotin kulki meidän ohitse pariin otteeseen, mutta emme enää kyenneet niitä tilaamaan… Hotellille nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen Milanon visiittiin.

Yö ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, sillä sain nukuttua vain noin kolme tuntia 05-08 paikkeilla. Edellisen illan ravintolareissulla olin tullut syöneeksi tuntemattomaan salaattikastikkeeseen dipattua raastesalaattia, joka piti minut hereillä ja vessareissuilla pitkin yötä. No aamulla pari immodiumia ja jätin aamiaisen väliin. Eikun Milanoa kohden. Eihän sitä nyt voi väliin jättää kun kerran tänne asti on tultu.

Milanoon pääsi Bergamosta kätevästi paikallisjunalla, joka ei muistaakseni ollut kovin kallis. Päärautatieasemalta, joka oli valtavan kokoinen ja myöskin melko upean näkoinen, pääsi helposti  metrolla suoraan Duomo di Milanolle, joka on valtavan kokoinen kirkko Milanon keskustassa. Todella upea sekä, ulkoa että sisältä.  Siitä matka jatkui Galleria Vittorio Emanuele II:een, joka on aika hervottoman kokoinen ostokatu/keskus. Merkkiliikkeita lähinnä, ja keskusaukiolla aivan Vuittonia vastapäätä McDonalds. Kun tulee toisesta päästä ulos, on saapunut suoraan Teatteri La Scalaa vastapäätä, joka oli ulkopuolelta katsottuna melkoinen pettymys. Tällä aukiolla on myös Leonardo da Vincin patsas. Jatkoimme erästä pääkatua pitkin, josta ei mielestämme Aleksanterin katu jäänyt kovin pahasti tyylikkyydessä. Sitä pitkin pääsimme Castello Sforzescoon jonka toisella puolella oli Parco Sempione.

Milanon matkamme lopputaipaleella, suuntasimme epätoivoisina ja nälkäisinä lähimpään ravintolaan, joka oli Duomon aukion tietämillä Gallerian takana. Tämähän oli tietysti suuri virhe, josta meitä olivat varoittaneet niin matkaoppaat kuin seuduilla matkustaneetkin. No hätä ei lue lakia. Sinne mentiin ja minä päätin edellisestä kinkku pizzasta tykänneenä tilata kinkku-herkkusieni pizzan. Voin käsi sydämellä vannoa, että se oli HUONOMPI kuin mitä Alepan pakastealtaasta saatavat pirkka pakastepizzat ovat. Se oli pieni, jonka paksu pohja oli alta ohuesti korputtunut ja sisältä raaka ja vetinen, eikä pizzassa ollut muutenkaan makua. Pyysin tarjoilijaa ottamaan sen takaisin, enkä halunnut uutta tilalle. Laskun saatuamme(58e), kävin vähän kesksutelemassa laskusta, eikä meidän tarvinnut maksaa palauttamaani pizzaa. Ravintolan pitäjä tosin oikaisi laskuun päässeen virheen, jossa eräs seurueemme tilaama ateria oli laskutettu 2e halvemmalla. hinnaksi jäi siis 52e. neljästä ruuasta ja juomista. 3x cola(á 4e), ateriat, ja tomaatti mehu á 6,50! eikös italiasta saa tomaatteja? Luulisi tomaattimehun vähän halvemmalla irtoavan..

No palasimme Bergamoon, jätimme lapset Annan vanhempien hoitoon hetkeksi hotellille ja suuntasimme hotellin lähettyville ravintolaan, josta meille luvattiin b&b:n asukkaina alennusta. Ajattelin kokeilla onneani jälleen pizzan suhteen ja tilasin kinkkupizzan ja pyysin siihen sipulia. Se oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Seuraksi lasi punaviiniä ja vielä jälkiruuaksi tiramisua ja Amaretto disaronno aivan järkyttävän kokoisessa snapsilasissa Itselleni asettamat ennakko-odotukset olivat sillä täytetty.

Seuraavana aamuna juhlimme anoppini pyöreitä vuosia yhteisellä aamiaisella. Edellisenä iltana appiukon kanssa italiaksi säveltämämme toiveet hotellin isännälle aamiaisen suhteen olivat ilmeisesti menneet perille ainakin melkein. Tiedustelimme sanakirja.orgin avulla valkoisia ruusuja..
Me:”ööhm, Fiore, bianco… ”
Isäntä: “AH SI, FIORE!”
Me:”and is it possible to get champagne?.. Semi Secco, no Secco.”
Isäntä:”Si si”

Välissä oli toki kaikenlaista ruumiinkieltä ja muuta selittelyä. Oli ihan hauska kokemus. Kyllä se matkan ensimmäinen Ferrari maistui aamulla, vaikka olikin Brut. Joku romantikko oli tilannut huoneeseen toimitettavaksi 50 ruusua. (kts. kuvat alla)

Kotimatka meni aikalailla samoissa merkeissä kuin tullessa, Viivi tosin nukahti rättiväsyneenä tunnin lennon jälkeen ja nukkui kaksi tuntia aina laskuun saakka.

Seurue vaikutti melko tyytyväiseltä lomaansa. Viivikin oli jaksanut aivan käsittämättömän hyvin, jos miettiin miten puuduttavaa ja tylsää on varmaan ollut istua vaunuissa pitkin kaupunkeja..  Aurinko nähtiin ensimmäistä kertaa matkan aikana, kun lentomme nousi pilvien yläpuolelle. Auringonaskut taivaalla on kyllä upea näky. Ei menty finnairilla, mutta päästiin kuitenkin melkein illaksi kotiin.