Kesä on mennyt aika vikkelästi ohi, kun on istunut ilmastoidussa toimistossa pitkiä päiviä. Helteistä ei ollut harmia. Päätin sitten ottaa tähän kesän loppuun kaksi viikkoa lomaa ennen koulun alkua, että ehtii edes hetken lataamaan akkuja. Tekee koko perheelle hyvää olla yhdessä pitkästä aikaa pidempi jakso. Viivikin alkaa jo tottua, eikä kysy heti, kun minä puen päälle, että ”iskä, mihin sä menet? Menetkö sä kouluun?”

Tekee itsellekin ihan hyvää seurata vähän paremmin miten lapset kasvaa. Viivi ja Leevi on ruvennut huomaamaan ja nauttimaan toistensa seurasta ihan eri tavalla jo. Molemmilla on hymy herkässä heti toisen nähtyään, etenkin Leevillä. Ja Viivilläkin vielä, kun Leevi ei ole alkanut omimaan kaikkia leluja otetaan uusi arvio sitten kun Leevi jo liikkuu.

Ensimmäinen lomaviikko hujahti niin, ettei sitä edes huomannutkaan. Torstaina tulimme Mäntyharjulle Annan mummon mökille. Täällä kyllä sielu lepää, aina kun ehtii Elämä venäläisessä perheessä ja muutenkin lasten kanssa matkustaessa, ei ole aina niin rauhallista. Ääntä ja iloa riittää. Tänään erityisesti, olen jotenkin nauttinut olostani. Kävimme päivällä järvessä uimassa. Ranta on loiva ja matala, missä on hyvä lasten kanssa olla. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Lounaaksi teimme grillissä sashlikkia ja grillikylkiä. Oman maan mansikoita, kurkkuja, vähäsuolaisia kurkkuja. Tuli syötyä ehkä liiankin hyvin. Piti käydä ihan ruokalevolle. Siihenkin on täällä loistava mahdollisuus, kun on apukäsiä,  niin Anna ei jää ihan yksin lasten kanssa. Sen jälkeen uudestaan järvelle, tosin itse en tällä kertaa uinut enää. Sieltä suoraan saunaan. Saunasta katselin ikkunasta kun pikku kanaset kipitteli pihalla.

Tämä on kyllä ihan oma maailmansa, kiitos mummolle siitä. Viinirypäleitä  kattoon asti. Kurpitsan kokoisia tomaatteja,  pään kokoisia punajuuria. vapaana vaeltavia kanalaumoja. Oih.. 

Ensi viikkolla alkaa sitten lähentyä taas yksi etappi loppuaan. Maanantaina on vielä vapaapäivä ja käydään varmaan korkeasaaressa, tiistaina Viivi aloittaa ”isojen” ryhmässä muskarin, eli jää sinne (toivottavasti) yksin. ja keskiviikkona ruvetaan harjoittelemaan päiväkodissa. Viivi aloittaa syyskuussa puolipäiväryhmässä päiväkodin. Toivotaan että se sujuu loistavasti ja varaudutaan kaikkeen mahdolliseen.

Ja sitten alkaa minullakin taas koulun ja osa-aikatöiden ilot ja surut. Kiireinen ja vilkas syksy siis tiedossa.