21.03.2010
ikää minulla on 13 päivää. Nyt on perinteiset masuvaivat alkaneet ja “vauvaflunssa” yskittää.. Muuten olen silti melko rauhallinen kaveri yleensä. Tietysti jos nälkä on, niin huudan, eli n. 3 tunnin unien jälkeen vartin välein. 
————————————–
Hei!
Nimeni on Leevi! Synnyin 8.3, eli naistenpäivänä, klo 04.17. Syntyessäni olin 3940g ja 53cm pitkä. Synnyttyäni söin tukevan aamiaisen ja nukuin ~9h. En jaksa kauheasti vielä pitää meteliä itsestäni, kun kerran antavat minun nukkua rauhassa.
——————————————————————-
Voit kutsua minua vielä toistaiseksi nimellä “pikkuinen”. Tämä on minun sivuni ja tänne tullaan lisäämään tietoja minusta, sitten kun synnyn. Laskettu aikani on 02.03.2010. Isäni ja äitini kuitenkin toivoisivat, että syntyisin jo 13–15.2 välisenä viikonloppuna, koska silloin olisin jo täysiaikainen ja isäni ehtisi olla meidän kaikkien kanssa kokonaiset kaksi viikkoa. Isälläni on silloin lomaa koulusta.
Tällä hetkellä olen noin 2,8kg ja asun vielä äidin mahassa. Siellä minulla on jo ahdasta enkä mahdu kunnolla pyörimään. Välillä kyllästyn pitämään polviani suussa ja vähän venyttelen jalkojani ja käsiäini. Se yleensä naurattaa äitiä kovasti. Äiti kävi muutama päivä sitten lääkärissä, joka kurkki tänne jollain laitteella. Iskälle äiti sanoi nähneensä selvästi, että minulla on hyvä geenit.
Kuulen välillä kovin kovaäänistä puhetta ja välillä kamalaa kiukuttelua. Se on varmaankin isosiskoni Viivi. En malta odottaa, että pääsisin jo näkemään kaikki!
Leeviin liittyviä kirjoituksia:
Ensilumia odotellessa
Mitä pidempi aika edellisestä kirjoituksesta on, sitä hankalampi on “tarttua kynään”. Nyt taitaa olla riittävästi rauha maassa, että voin uppoutua avaamaan tämän syksyn kuulumisia.
Viivi tosiaan aloitti syyskuussa päiväkodin ja se on lähtenyt sujumaan todella hyvin. Kuukauden verran siinä meni ja ainakin päiväksi Viivi taantui pissimään housuihinsa peräti kahdesti sen yhden päivän aikana. Mutta muuten on minun mielestäni tapahtunut vain edistymistä. Aamulla Viivi vaatii halin ja suukon ja sen jälkeen juoksee jo itse iloisesti ryhmäänsä.
Minullakin alkoi uudet kujeet työpuolella syyskuussa, kun siirryin erääseen tietotekniikan huolto- ja palveluyritykseen. Itse teen lähinnä kotikäyntejä, mutta yrityksellä on myös kaksi (kohta kolme) huoltopistettä. Saan täytettyä päiväni melko tehokkaasti, kun voin itse määritellä “vapaat ajat” jolloin pystyn tekemään kotikäyntejä.
Käytännössä siis kahdeksaksi Viivi päiväkotiin, siitä neljään asti töitä useimmiten ja sen jälkeen viidestä puoli yhdeksään iltatunnit koululla ja yhdeksäksi kotiin. Tiistai- ja perjantai-ilta on perinteisemmin ollut sitten vapaana.
Tämä viikko meni vähän löysemmin rantein. Kurkussa kaktus, nenäonteloissa jotain saumaus-/eristemateriaalia, päänsärkyä ja lihassärkyä, plus ajoittaista kuumeilua. Eikä meinannut kadota. Perjantaina alkoi vasta olemaan suhteellisen tolpillaan. Lauantaina tuntui toivonkipinä parantumisesta. Univelkoja ainakin tuli ehkä vähän nukuttua pois.
Leevi on saanut jo kaksi hammasta ja ainakin vahingossa liikkuu ympäri huonetta, kun yrittää nostella itseään. Käkätystä ja kälätystä riittää jo kaikenlaista. Viimeisin ihmetys Leeville oli omat kädet, katseli autossa istuessaan omaa kättään ja vilkutteli itselleen. Pienen ihmisen ihmetys on kyllä jotain niin uskomatonta katseltavaa. “Se on mun käsi ja se liikkuu!” 
Jonkin aikaa Leevi on jo osannut istua itsekseen ja istuu jo hienosti syöttötuolissa ja syö purkkimössöjä. Kaveri on kyllä aika hedelmälinjalla. Ei meinaa kukkakaalisoseet upota. Itse en kyllä ihmettele ollenkaan.. 
Mangopurkit uppoaa minullekin jostain syystä paremmin.
Lomakaudet
Kesä on mennyt aika vikkelästi ohi, kun on istunut ilmastoidussa toimistossa pitkiä päiviä. Helteistä ei ollut harmia. Päätin sitten ottaa tähän kesän loppuun kaksi viikkoa lomaa ennen koulun alkua, että ehtii edes hetken lataamaan akkuja. Tekee koko perheelle hyvää olla yhdessä pitkästä aikaa pidempi jakso. Viivikin alkaa jo tottua, eikä kysy heti, kun minä puen päälle, että ”iskä, mihin sä menet? Menetkö sä kouluun?”
Tekee itsellekin ihan hyvää seurata vähän paremmin miten lapset kasvaa. Viivi ja Leevi on ruvennut huomaamaan ja nauttimaan toistensa seurasta ihan eri tavalla jo. Molemmilla on hymy herkässä heti toisen nähtyään, etenkin Leevillä. Ja Viivilläkin vielä, kun Leevi ei ole alkanut omimaan kaikkia leluja otetaan uusi arvio sitten kun Leevi jo liikkuu.
Ensimmäinen lomaviikko hujahti niin, ettei sitä edes huomannutkaan. Torstaina tulimme Mäntyharjulle Annan mummon mökille. Täällä kyllä sielu lepää, aina kun ehtii Elämä venäläisessä perheessä ja muutenkin lasten kanssa matkustaessa, ei ole aina niin rauhallista. Ääntä ja iloa riittää. Tänään erityisesti, olen jotenkin nauttinut olostani. Kävimme päivällä järvessä uimassa. Ranta on loiva ja matala, missä on hyvä lasten kanssa olla. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Lounaaksi teimme grillissä sashlikkia ja grillikylkiä. Oman maan mansikoita, kurkkuja, vähäsuolaisia kurkkuja. Tuli syötyä ehkä liiankin hyvin. 
Piti käydä ihan ruokalevolle. Siihenkin on täällä loistava mahdollisuus, kun on apukäsiä, niin Anna ei jää ihan yksin lasten kanssa. Sen jälkeen uudestaan järvelle, tosin itse en tällä kertaa uinut enää. Sieltä suoraan saunaan. Saunasta katselin ikkunasta kun pikku kanaset kipitteli pihalla.
Tämä on kyllä ihan oma maailmansa, kiitos mummolle siitä. Viinirypäleitä kattoon asti. Kurpitsan kokoisia tomaatteja, pään kokoisia punajuuria. vapaana vaeltavia kanalaumoja. Oih..
Ensi viikkolla alkaa sitten lähentyä taas yksi etappi loppuaan. Maanantaina 
on vielä vapaapäivä ja käydään varmaan korkeasaaressa, tiistaina Viivi aloittaa ”isojen” ryhmässä muskarin, eli jää sinne (toivottavasti) yksin. ja keskiviikkona ruvetaan harjoittelemaan päiväkodissa. Viivi aloittaa syyskuussa puolipäiväryhmässä päiväkodin. Toivotaan että se sujuu loistavasti ja varaudutaan kaikkeen mahdolliseen.
Ja sitten alkaa minullakin taas koulun ja osa-aikatöiden ilot ja surut. Kiireinen ja vilkas syksy siis tiedossa.
Konsensus
Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).
Juteltiin tänään Annan kanssa siitä, että miten meillä on jonkinlainen hiljainen yhteisymmärrys tai sopimus lastenhoidon jakamisesta. Se on aika pitkälle niin, että Anna hoitaa Leevin suurimmaksi osaksi, johtuen suuresti heidän tämänhetkisestä symbioottisesta tilanteesta ja minä hoidan kaikki loput. Toki minäkin saan välillä hyssytellä Leeviä kun maha vaivaa ja pääsisin jopa sinappitehtaalle töihin, tällä vähäisellä vaipanvaihtokokemuksella. Viivi onkin sitten enemmän isän tyttö nyt. Iskä syöttää, iskä pukee, iskä vaihtaa vaipat (jotka neiti saisi kyllä vaihtaa itse, jos suoraan puhutaan), iskä lukee iltasadun ja iskä nukuttaa. Eikä se haittaa ollenkaan, Viivi on oikein ihana ja helppo lapsi, kun sille päälle sattuu.
Tossa jokunen päivä sitten tavattiin Annan kummitäti, joka sanoi tuntevansa (luissaaan tms.), ettei Leevi suinkaan ole meidän viimeinen lapsi, eikä välttämättä edes toiseksi viimeinen. Sillon vielä naurettiin asialle… Eilen illalla todettiin moelmmat, että nyt ei kyllä tule lapsia vähään aikaan. Viivillä oli taas niin hankala päivä ja meillä niin paljon univelkaa, että meinasi mennä sukset ristiin joka mutkassa. Kahteen kertaan piti viheltää peli poikki kokonaan ja omaan huoneeseen miettimään. Etuoikeus etupenkkiin autossa riistettiin. jne jne.
Tänään on kyllä onneksi mennyt taas paremmin. Juteltiin, että nyt täytyy vain relata; mustasukkaisuutta, kasvamista, itsenäistymistä, kaikki tarpeellista. Vedet pöydällä, suolat päälle, ei se mitään. Ehkä meidän mantra( ei se ole niin vakavaa… Jos ei ketään satu, ni ei se haittaa) toimii ja kaikilla oli mukavaa tänään. Viivi jaksoi jopa olla kirkossa illalla EPL:ssä todella hienosti. Mitä vähemmän huomiota antaa pikku kolttosille, mitä Viivi tekee, niin sitä vähemmän se tekee niitä uudestaan. Tämän ideologian tuloksen näkee samantien yleensä. Kun toruu, se tehdään yleensä uudestaan ja pari kertaa kiellon päälle. Annat olla, niin se olikin aika tylsää, ja seuraavaksi kokeillaan jotain muuta.
P.S. Kaikesta huolimatta, varaamme oikeuden hankkia järjettömän määrän lapsia.
Pieni ja avuton
Leevi näköjään jatkaa Viivin jalanjäljillä, eli n. 2 viikon ikäisenä pieni pyörähdys lastenklinikalla. Aluksi luultiin, että kyseessä on ihan normaalia pikkuvauvan limaisuutta, mitä se yski. Mutta käytiin sitten kuitenkin tk-lääkärillä. Lääkäri totesi, että kyseessä on RS-virus, oireet olivat kuitenkin lievät. Siinä sitä sitten vahdattiinkin sydän sykkyrällä, kun Leevi yski ja katottiin, että onko se nyt normaalia se hänen hengityksensä.
No tiistai iltana sitten soitettiin konsultaatiota terveysneuvonnasta, että mites tämmösen yskäilijän kanssa.. Neuvoi viemään lastenklinikalle jos on raskas hengitys. Sillä hetkellä kaveri tietenkin nukkui sitten rauhallisesti, niin päätettiin jäädä kotiin seurailemaan.. Ja keskiviikkoaamupäivällä vielä kättäriltä neuvoa.. Sielläkin kehoittivat menemään lastenklinikalle näyttämään, eikä jäädä kotiin pohtimaan, että onko se nyt normaalia vai ei. Kaikki oireet pitäisi laittaa RS-viruksen piikkiin, kun se kerran on siellä..
Lastenklinikalla meni sitten se n. 3 tuntia ja sitten päästivät kotiin seurattavaksi, kun ei ollut olo heikentynyt. Aamulla mennään sitten kontrolliin vielä.
Tossa iltasella Anna kuitenkin harmitteli, ettei sitten jäänytkään osastolle. Olisi ollut vähän rauhallisempi olo, kun on happisaturaatiomittarit ja hoitohenkilökuntaa jne. Ja olisi siellä saanut nukuttua vähän univelkojakin pois, kun ei ole mitään tekemistä.
Toivotaan, että tämä nyt tästä helpottaisi, niin saisimme hieman nauttia rauhallisesta perhe-elämästä edes hetken. Kun minullakin loppui nyt kalenterista menot taas vähäksi aikaa..
Mitä kuuluu?
Leevi on tänään kahden viikon ikäinen. Iskä on tänään vähän väskä. Äiti on tänään vielä väsyneempi. Näinhän se menee.
Viime viikon torstaina mietittiin Annan kanssa, että koskakohan ne alkaa ne masuvaivat… Muistaakseni seuraavana yönä n. klo 03 nousin ylös kävelläkseni Leevi olkapäälläni pitkin asuntoa. Yöt menee vaihtelevasti. Minähän en juurikaan herää, jossei mikään kova huuto ole. Leevi nukkuu Annan vieressä ja syö, jos on syödäkseen.
Aamulla on sitten minun vuoro nukkua huonosti, kun Viivi on ruvennut heräilemään siinä viiden maissa ja haluaa tulla minun kainaloon nukkumaan.. Sitten siinä 06.30 – 07 alkaa sama laulu:”huomentaa… ei ole enää pimeä, mennään katsomaan multik, piirrettyjäpiirrettyjä.. nouise.. nouise..” Jos me ollaan todella väsyneitä, me molemmat käännetään kylkeä ja Viivi saa juosta ympäri sänkyä repimässä vuorotellen molempien varpaista. Joskus se tulee meiän väliin ku me sanotaan, että vielä on liian aikaista, pitää vielä nukkua.
Yleensä siinä puoli kahdeksan tai kahdeksan maissa ainakin toinen meistä luovuttaa ja nousee laittamaan telkkarin päälle ja jumittaa siinä seurana. Leevi on nyt tykännyt nukkua pisimpään meistä, ainakin viime päivinä.
Huomenna laitan kyllä huoneen pimeeks….
Viiviltä tulee nykyään kyllä välillä niin hervottomia juttuja, muttakun ei niitä muista ikinä, jos ei kirjoita heti ylös… pitää yrittää ottaa niitä talteen jonnekkin.
Viime viikon maanantaina saimme muuten pidettyä Leeville nimenannon ja samassa kodin pyhityksen. Ei siihen kauaan mennytkään, että saimme sen kodinkin pyhitettyä. Meidän kolmas yhteinen koti, ensimmäiseen muutimme vissiin elo-lokakuussa 2006. Eli n 3,5 vuotta meni siihenkin sitten
Tämän viikonhan piti tosiaan olla vapaa. Hah ja pah…. Opettaja suostutteli meidät aloittamaan yhden kurssin jo nyt, koska pelkäsi, ettei me selviydytä kurssin lopulla tunneille, sillon toukokuun kahdella viimeisellä viikolla. Sitten huomenna olisi se ccnp1 labrakokeen uusinta. Sen verran olisi koulua. Onhan tässä sitten kaikkea muutakin…
Esimerkiksi tänään, herättiin seitsemältä (Viivi heräsi kuulemma puoli seitsemän). Sitten kiukuteltiin aamupesut, aamiaiset napaan ja ulkovaatteet päälle. Seistiin vähän ruuhkassa koskelan tiellä ja hakamäentien liittymässä, mutta ehdittiin Annan hammaslääkäriin klo 9. Mä jäin yhden huutavan Leevin ja yli-innokkaan Viivin kanssa pyörimään. Oli tarkoitus mennä ulos kärryttelemään Leeviä, että Viivikin pääsisi vähän hankeen riehumaan. Mutta eihän se sopinut Leeville. “Söin just, mut huudan silti. (koska haluan olkapäälle)” Yritin pariin kertaa pukea haalaria, kun se simahti olkapäälle, mut kantokopassa alko samantien huuto. Luovutin sitten ja siirryttiin kaikki rauhassa penkille istumaan ja lukemaan Nalle Puhia.
Sen jälkeen vähän myöhässä tosiaan tänne kouluun.. Ja ilmeisesti täältä menen suoraan vuokralaistoimikunnan kokoukseen kuudeksi. Eli kotiin taidan päästä joskus kahdeksan jälkeen. Anna tosiaan sai auton, jotta pääsevät vähämmällä vaivalla lääkärissä käymään.
Helppo päivä. Varaudun siihen, että kotona odottaa erittäin väsynyt vaimo…
Huomenna on sitten taas ohjelmallinen päivä. Annan reitti huomenna: muskari(klo 11)->minä tenttiin(klo 12)->Irina ja Viivi muskarista(klo 12) ->neuvola(klo 13)->Irina kotiin->minä koulusta kotiin… Et semmonen hiilijalanjälki jää huomenna.
Keskiviikkona ois vuokralaistoimikunnan ja Kiinteistöyhtiön hallituksen tapaaminen illalla. Sen jälkeen voiski sitten dissata kaikki menot ja odotella kotona ylösnousemusta.
