Hei! Olen Viivi!
pahoittelen, että vanhempani ovat näin laiskoja päivittämään sivujani, mutta tähän on nyt tyydyttävä kun en vielä itse osaa.
——-
30.07.2011
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ VIIVI 4 VUOTTA!
—–
Nyt olen jo 2,5 vuotias. Painan n. 13 kg ja pituutta minulla alkaa olemaan n. 92cm. Osaan jo puhua paljon kaikenlaista! Monentyyppiset lauseet onnistuvat. Välillä joudun miettimään kummalla kielellä puhuisin. Äidille puhun venäjää ja iskälle suomea. Osaan jo taidokkaasti vaihtaa kieltä lennossa ja osaan kääntää pyydettäessä tosi monta sanaa välillä suomi – venäjä – su
omi.
Lempisanontojani tällä hetkellä ovat:
“Pikkuisen vähän”
“Iso pieni” (edelleen)
“Saisinko” / “tai paalusta” [dai pozhaluista]
“Iskä sanoo, ei saa tolleen tehä”
Aamulla kun herään, sanon yleensä ensimmäisenä: “Mennään kattomaan musik…. piillettyjä”
Minulla alkaa olla jo monenlaisia omia leikkejä. Eniten leikin Duploilla, mutta nyt olen viime aikoina leikkinyt Nata-mummilta (isomummi) saamallani pienellä nalle puhilla, joka on minun “pieni vauva”. Olen sillä harjoitellut jotain pikkuveljeä varten, joka on nyt äitin masussa, mutta tulee tietääkseni joskus telkkarista meille. “Pientä vauvaa” kanniskelen mukanani, joka paikkaan. Se nukkuu minun kainalossani. Sitten minulla on pienen pieniä hiiriä kämmenelläni, jotka sanoo piippiipiip tai “haluun syödäsyödäsyödä!” Äiti ja iskä ei jostain syystä näe hiiriä ikinä kämmenelläni, niillä on kai liian isot silmät ja hiiret on niin pieniä. Ehkä siksi vain minä näen ne.
Olen myös taitava kokki nykyisin! Olen saanut naapurin Deniziltä lainaan plaston keittiövälineitä ja olen tehnyt iskän gourmet spagettivuuasta, fastfood version “pakettiruokaa”.
—–
Olen juuri täyttänyt 2 vuotta! Osaan jo puhua jonkin verran ja alan saamaan asiani perille paremmin ja paremmin päivä päivältä! Painoani en tiedä tällä hetkellä, se mitattiin viimeeksi ½ vuotta sitten ja silloin se oli n. 10kg. Pituutta minulla on jo lähes 90cm. Osaan ilmaista tahtoni erittäin selkeästi. Jos en jotain halua, niin sitähän ei minulle tuputeta. Uusimpia kuviani löydät kuvasivuilta.
———–
Olen tällä hetkellä 8 kk ja aika lailla 8 kg. Pituutta minulla on 70 cm. Lempiharrastuksiani ovat musiikki, uinti ja leikkiminen. Ulkoilukin on kivaa! =)
Synnyin kauniina maanantai iltapäivänä 30.07.2007 klo 17.29. Painoa minulla oli silloin 3165g ja pituutta 49cm.
Nyt painan 3,2kg ja vietän päiväni enimmäkseen syöden ja nukkuen.
Ennen syntymää
Olen mörkö! Olen vielä äitin mahassa, mutta jo kova kommunikoimaan. Osaan jo osoittaa mieltä, jos en jostain pidä. Olen melko vauhdikas veijari, enkä malta pysyä aloillani, en edes kuvauksen ajaksi. Olen tällä hetkellä 38 viikkoa vanha. =)
-äitin ajatuksia-
Hei Mörkö! En ole vielä sinua nähnyt kuin äidin mahan läpi mustavalkoisena =) Olet kuitenkin jo hyvin todellinen ja olemassaoleva ihminen minun elämässäni. Olit sitä jo ensimmäisistä sydämensykkeistä mitä kuulin. Vaikutat oikein hauskalta ja pirteältä veijarilta viimeaikaisten liikkeidesi perusteella. Tänään potkaisit minua poskeen 
Harvemmin se tuntuu noin hyvältä =)
Tiedän muuten jo suunnilleen koska olet tulossa… hihi 
-isän ajatuksia-
Viiviin liittyviä kirjoituksia:
Ensilumia odotellessa
Mitä pidempi aika edellisestä kirjoituksesta on, sitä hankalampi on “tarttua kynään”. Nyt taitaa olla riittävästi rauha maassa, että voin uppoutua avaamaan tämän syksyn kuulumisia.
Viivi tosiaan aloitti syyskuussa päiväkodin ja se on lähtenyt sujumaan todella hyvin. Kuukauden verran siinä meni ja ainakin päiväksi Viivi taantui pissimään housuihinsa peräti kahdesti sen yhden päivän aikana. Mutta muuten on minun mielestäni tapahtunut vain edistymistä. Aamulla Viivi vaatii halin ja suukon ja sen jälkeen juoksee jo itse iloisesti ryhmäänsä.
Minullakin alkoi uudet kujeet työpuolella syyskuussa, kun siirryin erääseen tietotekniikan huolto- ja palveluyritykseen. Itse teen lähinnä kotikäyntejä, mutta yrityksellä on myös kaksi (kohta kolme) huoltopistettä. Saan täytettyä päiväni melko tehokkaasti, kun voin itse määritellä “vapaat ajat” jolloin pystyn tekemään kotikäyntejä.
Käytännössä siis kahdeksaksi Viivi päiväkotiin, siitä neljään asti töitä useimmiten ja sen jälkeen viidestä puoli yhdeksään iltatunnit koululla ja yhdeksäksi kotiin. Tiistai- ja perjantai-ilta on perinteisemmin ollut sitten vapaana.
Tämä viikko meni vähän löysemmin rantein. Kurkussa kaktus, nenäonteloissa jotain saumaus-/eristemateriaalia, päänsärkyä ja lihassärkyä, plus ajoittaista kuumeilua. Eikä meinannut kadota. Perjantaina alkoi vasta olemaan suhteellisen tolpillaan. Lauantaina tuntui toivonkipinä parantumisesta. Univelkoja ainakin tuli ehkä vähän nukuttua pois.
Leevi on saanut jo kaksi hammasta ja ainakin vahingossa liikkuu ympäri huonetta, kun yrittää nostella itseään. Käkätystä ja kälätystä riittää jo kaikenlaista. Viimeisin ihmetys Leeville oli omat kädet, katseli autossa istuessaan omaa kättään ja vilkutteli itselleen. Pienen ihmisen ihmetys on kyllä jotain niin uskomatonta katseltavaa. “Se on mun käsi ja se liikkuu!”
Jonkin aikaa Leevi on jo osannut istua itsekseen ja istuu jo hienosti syöttötuolissa ja syö purkkimössöjä. Kaveri on kyllä aika hedelmälinjalla. Ei meinaa kukkakaalisoseet upota. Itse en kyllä ihmettele ollenkaan.. 
Mangopurkit uppoaa minullekin jostain syystä paremmin.
Muuttolinnut
Oiskohan tämä jo varma syksyn merkki, kun jo toista päivää kuulee ulkoota kaameeta kaakatusta, kun linnut lentää parvissa… Ne tosin lentää väärään suuntaan! Etteivät olisi menneet sekaisin venäjän metsäpaloista?
Viivi on nyt aloittanut päiväkotiharjoittelun ja se onkin lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Ensimmäisenä päivänä oli reipas pihalla, kun oli toipunut alkujännityksestä, toisena päivänä tarrattiin iskään kiinni kynsin ja hampain! Tänään jännitettiin sylissä näytelmän aikana ja sen jälkeen oltin menossa innokkaana ulos kunnes ymmärsi iskän lähtevän “käymään kaupassa”. 5min se kuulemma itki opettajan(?) sylissä ennenkuin rauhoittui. Loppupäivä menikin sitten ihan reippaasti. Leikki ja auttoi kattamaan pöydän, söi hyvin. Sitten iskä tulikin jo hakemaan ja Viivi ryntäsi syliin alahuuli väpättäen. Itku ei tullut. Oltiin pukemassa ulkovaatteita, niin Viivi sanoi: “ikävä oli.” <3
Eiköhän tämä tästä.
Lomakaudet
Kesä on mennyt aika vikkelästi ohi, kun on istunut ilmastoidussa toimistossa pitkiä päiviä. Helteistä ei ollut harmia. Päätin sitten ottaa tähän kesän loppuun kaksi viikkoa lomaa ennen koulun alkua, että ehtii edes hetken lataamaan akkuja. Tekee koko perheelle hyvää olla yhdessä pitkästä aikaa pidempi jakso. Viivikin alkaa jo tottua, eikä kysy heti, kun minä puen päälle, että ”iskä, mihin sä menet? Menetkö sä kouluun?”
Tekee itsellekin ihan hyvää seurata vähän paremmin miten lapset kasvaa. Viivi ja Leevi on ruvennut huomaamaan ja nauttimaan toistensa seurasta ihan eri tavalla jo. Molemmilla on hymy herkässä heti toisen nähtyään, etenkin Leevillä. Ja Viivilläkin vielä, kun Leevi ei ole alkanut omimaan kaikkia leluja otetaan uusi arvio sitten kun Leevi jo liikkuu.
Ensimmäinen lomaviikko hujahti niin, ettei sitä edes huomannutkaan. Torstaina tulimme Mäntyharjulle Annan mummon mökille. Täällä kyllä sielu lepää, aina kun ehtii Elämä venäläisessä perheessä ja muutenkin lasten kanssa matkustaessa, ei ole aina niin rauhallista. Ääntä ja iloa riittää. Tänään erityisesti, olen jotenkin nauttinut olostani. Kävimme päivällä järvessä uimassa. Ranta on loiva ja matala, missä on hyvä lasten kanssa olla. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Lounaaksi teimme grillissä sashlikkia ja grillikylkiä. Oman maan mansikoita, kurkkuja, vähäsuolaisia kurkkuja. Tuli syötyä ehkä liiankin hyvin. 
Piti käydä ihan ruokalevolle. Siihenkin on täällä loistava mahdollisuus, kun on apukäsiä, niin Anna ei jää ihan yksin lasten kanssa. Sen jälkeen uudestaan järvelle, tosin itse en tällä kertaa uinut enää. Sieltä suoraan saunaan. Saunasta katselin ikkunasta kun pikku kanaset kipitteli pihalla.
Tämä on kyllä ihan oma maailmansa, kiitos mummolle siitä. Viinirypäleitä kattoon asti. Kurpitsan kokoisia tomaatteja, pään kokoisia punajuuria. vapaana vaeltavia kanalaumoja. Oih..
Ensi viikkolla alkaa sitten lähentyä taas yksi etappi loppuaan. Maanantaina 
on vielä vapaapäivä ja käydään varmaan korkeasaaressa, tiistaina Viivi aloittaa ”isojen” ryhmässä muskarin, eli jää sinne (toivottavasti) yksin. ja keskiviikkona ruvetaan harjoittelemaan päiväkodissa. Viivi aloittaa syyskuussa puolipäiväryhmässä päiväkodin. Toivotaan että se sujuu loistavasti ja varaudutaan kaikkeen mahdolliseen.
Ja sitten alkaa minullakin taas koulun ja osa-aikatöiden ilot ja surut. Kiireinen ja vilkas syksy siis tiedossa.
Konsensus
Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).
Juteltiin tänään Annan kanssa siitä, että miten meillä on jonkinlainen hiljainen yhteisymmärrys tai sopimus lastenhoidon jakamisesta. Se on aika pitkälle niin, että Anna hoitaa Leevin suurimmaksi osaksi, johtuen suuresti heidän tämänhetkisestä symbioottisesta tilanteesta ja minä hoidan kaikki loput. Toki minäkin saan välillä hyssytellä Leeviä kun maha vaivaa ja pääsisin jopa sinappitehtaalle töihin, tällä vähäisellä vaipanvaihtokokemuksella. Viivi onkin sitten enemmän isän tyttö nyt. Iskä syöttää, iskä pukee, iskä vaihtaa vaipat (jotka neiti saisi kyllä vaihtaa itse, jos suoraan puhutaan), iskä lukee iltasadun ja iskä nukuttaa. Eikä se haittaa ollenkaan, Viivi on oikein ihana ja helppo lapsi, kun sille päälle sattuu.
Tossa jokunen päivä sitten tavattiin Annan kummitäti, joka sanoi tuntevansa (luissaaan tms.), ettei Leevi suinkaan ole meidän viimeinen lapsi, eikä välttämättä edes toiseksi viimeinen. Sillon vielä naurettiin asialle… Eilen illalla todettiin moelmmat, että nyt ei kyllä tule lapsia vähään aikaan. Viivillä oli taas niin hankala päivä ja meillä niin paljon univelkaa, että meinasi mennä sukset ristiin joka mutkassa. Kahteen kertaan piti viheltää peli poikki kokonaan ja omaan huoneeseen miettimään. Etuoikeus etupenkkiin autossa riistettiin. jne jne.
Tänään on kyllä onneksi mennyt taas paremmin. Juteltiin, että nyt täytyy vain relata; mustasukkaisuutta, kasvamista, itsenäistymistä, kaikki tarpeellista. Vedet pöydällä, suolat päälle, ei se mitään. Ehkä meidän mantra( ei se ole niin vakavaa… Jos ei ketään satu, ni ei se haittaa) toimii ja kaikilla oli mukavaa tänään. Viivi jaksoi jopa olla kirkossa illalla EPL:ssä todella hienosti. Mitä vähemmän huomiota antaa pikku kolttosille, mitä Viivi tekee, niin sitä vähemmän se tekee niitä uudestaan. Tämän ideologian tuloksen näkee samantien yleensä. Kun toruu, se tehdään yleensä uudestaan ja pari kertaa kiellon päälle. Annat olla, niin se olikin aika tylsää, ja seuraavaksi kokeillaan jotain muuta.
P.S. Kaikesta huolimatta, varaamme oikeuden hankkia järjettömän määrän lapsia.
Mitä kuuluu?
Leevi on tänään kahden viikon ikäinen. Iskä on tänään vähän väskä. Äiti on tänään vielä väsyneempi. Näinhän se menee.
Viime viikon torstaina mietittiin Annan kanssa, että koskakohan ne alkaa ne masuvaivat… Muistaakseni seuraavana yönä n. klo 03 nousin ylös kävelläkseni Leevi olkapäälläni pitkin asuntoa. Yöt menee vaihtelevasti. Minähän en juurikaan herää, jossei mikään kova huuto ole. Leevi nukkuu Annan vieressä ja syö, jos on syödäkseen.
Aamulla on sitten minun vuoro nukkua huonosti, kun Viivi on ruvennut heräilemään siinä viiden maissa ja haluaa tulla minun kainaloon nukkumaan.. Sitten siinä 06.30 – 07 alkaa sama laulu:”huomentaa… ei ole enää pimeä, mennään katsomaan multik, piirrettyjäpiirrettyjä.. nouise.. nouise..” Jos me ollaan todella väsyneitä, me molemmat käännetään kylkeä ja Viivi saa juosta ympäri sänkyä repimässä vuorotellen molempien varpaista. Joskus se tulee meiän väliin ku me sanotaan, että vielä on liian aikaista, pitää vielä nukkua.
Yleensä siinä puoli kahdeksan tai kahdeksan maissa ainakin toinen meistä luovuttaa ja nousee laittamaan telkkarin päälle ja jumittaa siinä seurana. Leevi on nyt tykännyt nukkua pisimpään meistä, ainakin viime päivinä.
Huomenna laitan kyllä huoneen pimeeks….
Viiviltä tulee nykyään kyllä välillä niin hervottomia juttuja, muttakun ei niitä muista ikinä, jos ei kirjoita heti ylös… pitää yrittää ottaa niitä talteen jonnekkin.
Viime viikon maanantaina saimme muuten pidettyä Leeville nimenannon ja samassa kodin pyhityksen. Ei siihen kauaan mennytkään, että saimme sen kodinkin pyhitettyä. Meidän kolmas yhteinen koti, ensimmäiseen muutimme vissiin elo-lokakuussa 2006. Eli n 3,5 vuotta meni siihenkin sitten
Tämän viikonhan piti tosiaan olla vapaa. Hah ja pah…. Opettaja suostutteli meidät aloittamaan yhden kurssin jo nyt, koska pelkäsi, ettei me selviydytä kurssin lopulla tunneille, sillon toukokuun kahdella viimeisellä viikolla. Sitten huomenna olisi se ccnp1 labrakokeen uusinta. Sen verran olisi koulua. Onhan tässä sitten kaikkea muutakin…
Esimerkiksi tänään, herättiin seitsemältä (Viivi heräsi kuulemma puoli seitsemän). Sitten kiukuteltiin aamupesut, aamiaiset napaan ja ulkovaatteet päälle. Seistiin vähän ruuhkassa koskelan tiellä ja hakamäentien liittymässä, mutta ehdittiin Annan hammaslääkäriin klo 9. Mä jäin yhden huutavan Leevin ja yli-innokkaan Viivin kanssa pyörimään. Oli tarkoitus mennä ulos kärryttelemään Leeviä, että Viivikin pääsisi vähän hankeen riehumaan. Mutta eihän se sopinut Leeville. “Söin just, mut huudan silti. (koska haluan olkapäälle)” Yritin pariin kertaa pukea haalaria, kun se simahti olkapäälle, mut kantokopassa alko samantien huuto. Luovutin sitten ja siirryttiin kaikki rauhassa penkille istumaan ja lukemaan Nalle Puhia.
Sen jälkeen vähän myöhässä tosiaan tänne kouluun.. Ja ilmeisesti täältä menen suoraan vuokralaistoimikunnan kokoukseen kuudeksi. Eli kotiin taidan päästä joskus kahdeksan jälkeen. Anna tosiaan sai auton, jotta pääsevät vähämmällä vaivalla lääkärissä käymään.
Helppo päivä. Varaudun siihen, että kotona odottaa erittäin väsynyt vaimo…
Huomenna on sitten taas ohjelmallinen päivä. Annan reitti huomenna: muskari(klo 11)->minä tenttiin(klo 12)->Irina ja Viivi muskarista(klo 12) ->neuvola(klo 13)->Irina kotiin->minä koulusta kotiin… Et semmonen hiilijalanjälki jää huomenna.
Keskiviikkona ois vuokralaistoimikunnan ja Kiinteistöyhtiön hallituksen tapaaminen illalla. Sen jälkeen voiski sitten dissata kaikki menot ja odotella kotona ylösnousemusta.
