Tulevat kirjoitukset
Don't miss it - Subscribe by RSS.
-
Viimeisimmät artikkelit
Viimeisimmät kommentit
- Juha: Hyvää palvelua helsingissä!
- Juha: Vieraskirja
- Irina Kirsi: Vieraskirja
- Maiju Hämäläinen: Remppakuume
- Irina Kirsi: “Ekosähköä ilman lisämaksua”
Avainsanat
Android Anna auto Bergamo Defectopolia ekosähkö Fazer Amica hundredpushups huolto Italia Juha kesä koti koti-isyys koulu laminaatti Leevi liikenne liikunta linux loma matkailu Metropolia Milano moozement Nokia E55 Nokia Sports Tracker Palmia perhe pikkuinen puhelinmyyjä Päiväkoti raskaus remontti shoppaus syntymäpäivä Sähkö tietotekniikka työ valokuvaus Verona Viivi windows ylläpito yrittäjyysArkistot
- helmikuu 2012 (1)
- elokuu 2011 (1)
- heinäkuu 2011 (1)
- kesäkuu 2011 (2)
- tammikuu 2011 (2)
- lokakuu 2010 (3)
- elokuu 2010 (2)
- heinäkuu 2010 (3)
- toukokuu 2010 (4)
- maaliskuu 2010 (11)
- helmikuu 2010 (6)
- tammikuu 2010 (5)
- joulukuu 2009 (9)
- marraskuu 2009 (8)
- lokakuu 2009 (11)
- syyskuu 2009 (6)
- elokuu 2009 (5)
- toukokuu 2009 (1)
- tammikuu 2009 (1)
- marraskuu 2008 (1)
- heinäkuu 2008 (3)
- kesäkuu 2008 (1)
- toukokuu 2008 (1)
- huhtikuu 2008 (1)
- maaliskuu 2008 (2)
- helmikuu 2008 (1)
- joulukuu 2007 (1)
- marraskuu 2007 (1)
- lokakuu 2007 (1)
- syyskuu 2007 (2)
- elokuu 2007 (8)
- heinäkuu 2007 (4)
- kesäkuu 2007 (11)
- toukokuu 2007 (8)
- huhtikuu 2007 (14)
Sivut
Posted in Aiheeton
Leave a comment
Helsinki – Porvoo – Helsinki
Linjasin kesän aikana pyöräilyintoni uudelleen löydyttyä, että kesän lopussa toteuttaisi TO-DO listallani olevan hki-provoo-hki pyöräreissun. Kesän loppu rupesi jo häämöttämään, eikä “aikaa meinannut löytyä” reissun toteutukseen. Viivin synttäreillä Mika sitten kysyi, että koskas mennään porvooseen ja sovittii reissu viikonpäähän.
Keskiviikkona kävin vähän huollattamassa pyörää ja löysin ylitsepääsemättömän tarjouksen lukkopolkimista ja kengistä. Täytyy sanoa, että oli kyllä niin paras ostos tähän saumaan. Ilman niitä olisi hki-porvoo-hki reissu saattanut jäädä kesken. Lukkopolkimista oli aivan järjettömän paljon hyötyä, kun yritti pysyä minun hybdridi pyörällä ja pienellä lisäkuormalla laukussa, Mikan riisutun cyclocrossin perässä.
Porvooseen päin matka meni myötätuulessa todella mukavasti ja yllätyin hieman kun olimme 
porvoossa alta kahden tunnin! Yksi pysähdys tehtiin pulessa välissä, vähän venyttelyä ja evästystä.
Perillä otettiin sitten pastalounas rantaravintolassa ja annettiin ruuan vähän laskeutua kahvin kanssa.
Takaisin päin matka olikin vähän tukalampi taittaa. Ennakkoon katsomamme 7km:n vastatuuli otti aika koville varsinkin ylämäissä. Viimeiset kymmenne kilometriä olinkin aika poikki jo. 
Suuri kiitos reissun läpiviemiselle kuuluu Mikalle, joka piti tahtia yllä ja halkoi tuulta kärjessä. Välillä kun jäin kauemmas, niin piti vähän kiriä, että pääsi takaisin tuulensuojaan ja imuun.
Uudet vimpaimet
Tässä on vuoden aikana tullut hankittua uusia vimpaimia. Esittelen tässä mm. kuntoilu, matkapuhelin, valokuvaus ja atk-laitehankintojani.
Viime kesänä sain synttärilahjaksi anopilta Polarin Bluetooth sykevyön, jota olin toivonut kovasti. Sen avulla pyöräreissujen seurannasta tuli todellinen kuntoilun apuväline. Ohjelmistona oli silloin ja on edelleen Sports-tracker. Nyt nopeus/korkeus/matka/reitti -tietojen lisäksi saan myös tarkat tiedot sykkeestä matkan eri vaiheilta. Muutenkin Sports-tracker on kehittynyt viime aikoina hurjasti. Olen lisännyt omalle sivulleni laatikon jossa näkyy viimeisin lenkki tähän tyyliin;
Mikä parasta, sykevyö ja Sports-tracker ohjelmisto on nyt saatavilla minun seuraavalle uudelle vimpaimelle; Android OS puhelimelle.
Puhelin on viime syksyn uutuusmalli HTC Desire HD. Siitä hetkestä kun otin uuden puhelimeni käyttöön, alkoi minulle henkilökohtainen Nokia pörssisyöksy. Mä oon ehkä joskus ennenkin maininnut termin “Toimii ™”. Android vaan yksinkertaisesti toimii ihan järkyttävän hyvin. Ja se ulkopuolisten apuohjelmien määrä on kaikista parasta tässä. Ainoa asia, joka on viimeaikoina ruvennut rasittamaan, on HTC:n tapa vastata puheluun, kun ruutu on lukittu. Puheluun vastaaminen tapahtuu, kuten yhdessä kuvista kerrotaankin liuttamalla sormea ruutua pitkin ylös tai alas. Minulla on puhelin yleensä taksussa ja silloinhan se on lukitussa tilassa ja kun puhelin soi joudun sen sieltä taskusta vetämään pois, tämä taas johtaa siihen, että yleensä en saa puhelinta taskustani ilman, että joko vastaisin tai hylkäisin puhelun. Että siitä siis saattaa ystävät hyvät johtua jatkuva puhelun hylkääminen. Tähän auttaisi, jos muistaisin laittaa puhelimen taskuuni aina näyttö ulospäin, koska jos näyttä on reiteeni päin, ottaa näyttö siitä kontaktin kun puhelinta vetää ulos taskusta. Tässä muutama ruutukaappaus puhelimesta:
Seuraava vimpain mitä voisin tässä hehkuttaa on Kenkon loittorengassarja Canonin järjestelmäkameraan. Loittorenkaan ideana on kasvattaaa etäisyyttä objektiivin linssin ja kameran kuvakennon välillä, jolloinka voidaan lyhentää etäisyyttä kuvattavan kohteen ja objektiivin linssin välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis super läheltä otettuja kuvia. Mulla on tässä muutama esimerkki ollut esillä jo vähän aikaa. Sivuston otsake ja taustakuva on kuvattu loittorenkaita käyttäen. Suurennuksen määrä riippuu kuinka paljon loittoa on käyttänyt. Sarjassa on 12, 20 ja 36mm, niitä voi käyttää erikseen tai yhdistelemällä. Tähän muutama esimerkki:
Viimeisin vimpain onkin sitten kokonainen sarja laitteita.
Ammatillisen harrastuneisuuden nimissä, olen vihdoinkin toteuttanut kodin verkon ja järjestelmät niin, että niihin pääsee turvallisesti VPN-yhteydellä myös mistä tahansa tienpäältä. Käytännössä tämä siis tarkoittaa RAUTAA RAUTAA JA LISÄÄ RAUTAA. 
Ensimmäinen vaihe oli uuden verkkolevyjärjestelmän rakentaminen. Siihen käytin 4 1,5Tt:n levyä, levykehikon. Käyttöjärjestelmänä on linux ja levyt on RAID5 tilassa. Joka sallii yhden levyn hajoamisen, ilman, että mitään tietoja häviää, kunhan toinen levy ei hajoa heti perään. Lisäksi koneella pyörii kasa erilaisia sisäisiä verkkopalveluita ja testiympäristöjä. Seuraavaksi sain hankittua itselleni VPN-palomuurin. Kyseessä on pieni ja vähävirtainen tietokone, jonka sydämenä sykkii linuxpohjainen Endian -palomuuriohjelmisto. Sen avulla voin luoda virtuaalisen yksityisen verkon mistä tahansa maailmalta ja selata vaikkapa verkkolevyllä olevia kuvia, käyttää verkkopalveluita, joihin ei muuten pääsisi kuin kotiverkosta käsiksi tai vaikkapa tulostaa jotain mielenkiitoista kotiväen iloksi verkkolasertulostimeen.
Koska rautaa, eli tietokoneita alkaa olla jo melkein yli sietokyvyn ja vielä pitäisi saada uusia järjestelmiä testiin mahdollista tulevaa tarvetta(=Viivin tuleva tietokoneen käyttö) varten, päätin viimein kokeilla virtualisoida linux palvelimelle windows server 2008:n. Windows palvelimella voisi tehdä kaikkea mukavaa, kuten luoda eri käyttäjiä, joilla on erilaiset oikeudet. mm. rajata, koska käyttäjä voi kirjautua koneelle. Ja kuinka kauan koneella voi olla kirjautuneena. Eilen sen sitten sain vihdoinkin toimimaan. Minulla on siis fyysinen tietokone, jossa on linux käyttöjärjestelmä, jonka päälle/sisälle olen asentanut virtuaalisen tietokoneen jossa pyörii windows palvelinkäyttöjärjestelmä.Käyttäjäprofiileja en ole vielä ottanut käyttöön.
Näin sain poistettua uuden fyysisen tietokoneen tarpeen, joka minulla olisi toki ollut jo valmiina, mutta eipähän tarvitse nyt sitä sitten käyttää. Nurkassa on nyt siis kohtuullisen hyvä pöytäkoneen runko, jossa ei tosin tällä hetkellä ole käyttöjärjestelmää asennettuna. Jos joku on vailla konetta, niin voi laittaa kyselyä. Uskoisin, että n.200€:lla saisi siitä kelpo koneen jollekkin. Hinta sisältää siis koneen ja asennustyöt. Avaimet käteen palveluna.
Posted in normaali
Tagged Android, Canon, Juha, liikunta, linux, Nokia Sports Tracker, Sähkö, tietotekniikka, valokuvaus, windows, ylläpito
Leave a comment
Kyllä näillä säillä kelpaa
Parvekkeen lämpötila +30 astetta. Altaassa on mukavan viileää aurinkovarjon alla. Nyt odotellaan, että pihalla grilli lämpenee. 
jos vaan Anna, työn raskaan raataja, ehtisi kotiin ruokien kanssa.
Tässä olisi kesän teema!
Kuten otsakkeesta ja taustakuvasta näkyy , kesän teemana on “Mitä sylki suuhun tuo..” Pitää yrittää vähän aktivoitua taas tänne kirjaamisessa. Mä oon sit kai niin pinnallinen, etten mä viitsi tänne mitään kirjoittaa, ennenkuin saa ulkonäköä taas tuunattua. On mulla ollut uusia lelujakin bloggaamisen helpottamiseksi, mutta ei. Jos vaikka nyt sitten.
Ylläpidon viesti
Uusien käyttäjien rekisteröinti on toistaiseksi suljettu.
Posted in Aiheeton
Leave a comment
Remppakuume
Ruvettiin sitten laittamaan laminaattia kun saatiin sitä ilmaiseksi. Eteisestä parvekkeelle on nyt käytävä valmis. Paljon jäi käyttämättä kun on sen verran kärsinyttä tavaraa. Laitan myöhemmin lisää kuvia.
“Ekosähköä ilman lisämaksua”
Sain puhelun Fortumilta, jossa luvattiin 100% ekosähköä ilman hinnan nousua nykyiseen. Lisäksi kiinteä hinta kahdeksi vuodeksi, kun uhkana on, että sähkön hinta lähtee nousuun. Puhelinmyyjä olisi ollut valmis tekemään sopimuksen heti puhelimitse. Sanoin stop ja pyysin tarjouksen s-postiin, että voisin selvittää nykyisen sopimukseni sisällön, kun en sitä nyt siihen hätään muistanut ulkoa. Selvittelin vähän nykyisiä hintoja ja kävi ilmi, että heidän tarjoaman tuotteen perusmaksu oli ~4€/kk, kun nykyinen on 2,02€/kk. Kaikkineen vuodessa olisi tullut n. 20€ korotus sähkölaskuun. Että se siitä. Soittaa minulle keskiviikkona uudelleen ja saa kyllä kuulla mitä mieltä olen.
Rupesin sitten tekemään excel taulukkoa ja vertailin kaverin neuvosta keravan sähköä myöten eri toimittajia, ja voittaja löytyi vattenfallilta; Täysvesi-Yleissähkö. Eli Ekosähköllä mennään ja säästöä tulee vuodessa 43€, nykyiseen verrattuna. Toisin sanoen säästin 63€ vuodessa, kun en kuunnellut puhelinmyyjää vaan otin itse asista selvää.
Nimimerkillä: “Ekosähköä ilman lisämaksua”
Seuraavaksi voisikin sitten ruveta miettimään lisäkeinoja sähkönkulutuksen hillitsemiseen. Valot sammuu jo aika hyvin niistä tiloista missä ei olla. Ja hommasin semmosia käteviä kauko-ohjattavia pistorasioita, joilla saa hyllyjen takana piilossa olevat laturit ja muut sähkölaitteet pois päältä napin painalluksella. Multimediakeskus on varmaankin meidän perheen suurin stand-by sähkösyöppö.
Eipä ollut pitkä odotus.
Ensilumia ei todella tarvinnut pitkään odottaa. Tietenkin pakkaset ja lumet tuli juuri sinä viikonloppuna kun meidän piti lähteä mäntyharjulle mökille. Yleensä pidän yöllä ajamisesta ja erityisesti sateessa ja vielä enemmän jos on lunta. Mutta en, jos on kesärenkaat alla! Ei olekkaan pitkään aikaan jännittänyt niin paljon ratissa, kuin viime perjantaina. Eipähän tarvinnut kiirehtiä onneksi. Rauhallisesti mentiin kieli keskellä suuta.
Perillä olikin sitten hyvä rentoutua, puhun nyt siis ihan omasta puolestani! Sauna, ruska ja auringonlasku. Kanat ja ankat. Niihin ei vaan kyllästy millään. Lisäksi kerrankin nukuin kuin tukki molemmat yöt. Johtunee viileämmästä ilmasta.
Anna taas taisi viettää aivan erilaisen viikonlopun mökillä… Leevi piti hereillä pitkin yötä. Päätä särki kun pihalle tuotiin iso hauki.
Tänä aamuna Anna sai sentään nukkua yhteentoista asti. Sitten haravoitiin lehtiä oikein urakalla.
P.S. Monia armorikkaita vuosia Annalle! Tuli niitä syntymäpäiviäkin vietettyä lauantaina. Oli ihan juhlaesitys a’la Viivi ja kaikkea. 
P.P.S. En muistanutkaan, kuinka hyvää hauki on…
Ensilumia odotellessa
Mitä pidempi aika edellisestä kirjoituksesta on, sitä hankalampi on “tarttua kynään”. Nyt taitaa olla riittävästi rauha maassa, että voin uppoutua avaamaan tämän syksyn kuulumisia.
Viivi tosiaan aloitti syyskuussa päiväkodin ja se on lähtenyt sujumaan todella hyvin. Kuukauden verran siinä meni ja ainakin päiväksi Viivi taantui pissimään housuihinsa peräti kahdesti sen yhden päivän aikana. Mutta muuten on minun mielestäni tapahtunut vain edistymistä. Aamulla Viivi vaatii halin ja suukon ja sen jälkeen juoksee jo itse iloisesti ryhmäänsä.
Minullakin alkoi uudet kujeet työpuolella syyskuussa, kun siirryin erääseen tietotekniikan huolto- ja palveluyritykseen. Itse teen lähinnä kotikäyntejä, mutta yrityksellä on myös kaksi (kohta kolme) huoltopistettä. Saan täytettyä päiväni melko tehokkaasti, kun voin itse määritellä “vapaat ajat” jolloin pystyn tekemään kotikäyntejä.
Käytännössä siis kahdeksaksi Viivi päiväkotiin, siitä neljään asti töitä useimmiten ja sen jälkeen viidestä puoli yhdeksään iltatunnit koululla ja yhdeksäksi kotiin. Tiistai- ja perjantai-ilta on perinteisemmin ollut sitten vapaana.
Tämä viikko meni vähän löysemmin rantein. Kurkussa kaktus, nenäonteloissa jotain saumaus-/eristemateriaalia, päänsärkyä ja lihassärkyä, plus ajoittaista kuumeilua. Eikä meinannut kadota. Perjantaina alkoi vasta olemaan suhteellisen tolpillaan. Lauantaina tuntui toivonkipinä parantumisesta. Univelkoja ainakin tuli ehkä vähän nukuttua pois.
Leevi on saanut jo kaksi hammasta ja ainakin vahingossa liikkuu ympäri huonetta, kun yrittää nostella itseään. Käkätystä ja kälätystä riittää jo kaikenlaista. Viimeisin ihmetys Leeville oli omat kädet, katseli autossa istuessaan omaa kättään ja vilkutteli itselleen. Pienen ihmisen ihmetys on kyllä jotain niin uskomatonta katseltavaa. “Se on mun käsi ja se liikkuu!”
Jonkin aikaa Leevi on jo osannut istua itsekseen ja istuu jo hienosti syöttötuolissa ja syö purkkimössöjä. Kaveri on kyllä aika hedelmälinjalla. Ei meinaa kukkakaalisoseet upota. Itse en kyllä ihmettele ollenkaan.. Mangopurkit uppoaa minullekin jostain syystä paremmin.
Muuttolinnut
Oiskohan tämä jo varma syksyn merkki, kun jo toista päivää kuulee ulkoota kaameeta kaakatusta, kun linnut lentää parvissa… Ne tosin lentää väärään suuntaan! Etteivät olisi menneet sekaisin venäjän metsäpaloista?
Viivi on nyt aloittanut päiväkotiharjoittelun ja se onkin lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Ensimmäisenä päivänä oli reipas pihalla, kun oli toipunut alkujännityksestä, toisena päivänä tarrattiin iskään kiinni kynsin ja hampain! Tänään jännitettiin sylissä näytelmän aikana ja sen jälkeen oltin menossa innokkaana ulos kunnes ymmärsi iskän lähtevän “käymään kaupassa”. 5min se kuulemma itki opettajan(?) sylissä ennenkuin rauhoittui. Loppupäivä menikin sitten ihan reippaasti. Leikki ja auttoi kattamaan pöydän, söi hyvin. Sitten iskä tulikin jo hakemaan ja Viivi ryntäsi syliin alahuuli väpättäen. Itku ei tullut. Oltiin pukemassa ulkovaatteita, niin Viivi sanoi: “ikävä oli.” <3
Eiköhän tämä tästä.
Lomakaudet
Kesä on mennyt aika vikkelästi ohi, kun on istunut ilmastoidussa toimistossa pitkiä päiviä. Helteistä ei ollut harmia. Päätin sitten ottaa tähän kesän loppuun kaksi viikkoa lomaa ennen koulun alkua, että ehtii edes hetken lataamaan akkuja. Tekee koko perheelle hyvää olla yhdessä pitkästä aikaa pidempi jakso. Viivikin alkaa jo tottua, eikä kysy heti, kun minä puen päälle, että ”iskä, mihin sä menet? Menetkö sä kouluun?”
Tekee itsellekin ihan hyvää seurata vähän paremmin miten lapset kasvaa. Viivi ja Leevi on ruvennut huomaamaan ja nauttimaan toistensa seurasta ihan eri tavalla jo. Molemmilla on hymy herkässä heti toisen nähtyään, etenkin Leevillä. Ja Viivilläkin vielä, kun Leevi ei ole alkanut omimaan kaikkia leluja otetaan uusi arvio sitten kun Leevi jo liikkuu.
Ensimmäinen lomaviikko hujahti niin, ettei sitä edes huomannutkaan. Torstaina tulimme Mäntyharjulle Annan mummon mökille. Täällä kyllä sielu lepää, aina kun ehtii Elämä venäläisessä perheessä ja muutenkin lasten kanssa matkustaessa, ei ole aina niin rauhallista. Ääntä ja iloa riittää. Tänään erityisesti, olen jotenkin nauttinut olostani. Kävimme päivällä järvessä uimassa. Ranta on loiva ja matala, missä on hyvä lasten kanssa olla. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Lounaaksi teimme grillissä sashlikkia ja grillikylkiä. Oman maan mansikoita, kurkkuja, vähäsuolaisia kurkkuja. Tuli syötyä ehkä liiankin hyvin. 
Piti käydä ihan ruokalevolle. Siihenkin on täällä loistava mahdollisuus, kun on apukäsiä, niin Anna ei jää ihan yksin lasten kanssa. Sen jälkeen uudestaan järvelle, tosin itse en tällä kertaa uinut enää. Sieltä suoraan saunaan. Saunasta katselin ikkunasta kun pikku kanaset kipitteli pihalla.
Tämä on kyllä ihan oma maailmansa, kiitos mummolle siitä. Viinirypäleitä kattoon asti. Kurpitsan kokoisia tomaatteja, pään kokoisia punajuuria. vapaana vaeltavia kanalaumoja. Oih..
Ensi viikkolla alkaa sitten lähentyä taas yksi etappi loppuaan. Maanantaina 
on vielä vapaapäivä ja käydään varmaan korkeasaaressa, tiistaina Viivi aloittaa ”isojen” ryhmässä muskarin, eli jää sinne (toivottavasti) yksin. ja keskiviikkona ruvetaan harjoittelemaan päiväkodissa. Viivi aloittaa syyskuussa puolipäiväryhmässä päiväkodin. Toivotaan että se sujuu loistavasti ja varaudutaan kaikkeen mahdolliseen.
Ja sitten alkaa minullakin taas koulun ja osa-aikatöiden ilot ja surut. Kiireinen ja vilkas syksy siis tiedossa.
Autohuollon “ei näin” -osio
Ihan lyhyesti kertaan autohuollon tämänkertaiset koukerot.
Tarjouspyyntö ja hinta sovittu etukäteen sähköpostilla. Autoa viedessä keksitään lisää töitä sovittujen päälle (normaali käytäntö). Auton luovutus sovitaan samalle päivälle klo 16. Sanotaan, ettei huolto sisällä mitään isoa joka venyttäisi huoltoa. Tähän mennessä hinta on sovittu 843 euroon.
Klo 15.22 huoltomies soittaa, ettei auto olekkaan tänään valmis. Kertoo, että autoon on tehty “jotain”… Etuvakaajassa on löytynyt väljyyttä. Käsijarruvaijeri pitäisi vaihtaa. Minulla menee hermot käsken hoitaa auton kuntoon ja katsotaan huomenna mitä maksan.
Laitan illalla reklamaatiota johdolle. Seuraavana päivänä saan viestin aamulla, että auto on valmis ja hinta on 880e. Myöhemmin minulle soitetaan huollosta, ja kysyvät reklamaatiosta.. Selitän asiat ja asia ymmärretään. Hinta sovitaan 833 euroon + etuvakaaja. Loppusummaksi jää 910e. Huollosta soitetaan uudelleen. Jotain oli jäänyt huomaamatta ja hinnaksi sovitaan 917,10e. Kirjoitan hinnan ylös. Mennään hakemaan autoa ja kassalla asiakaspalvelija alkaa kirjoittamaan laskua. Käymme laskun läpi ja tehdyt työt. Kysyn paljonko se loppusumma nyt sitten on? kas kummaa.. 980e Sanon, että ei käy. Olen tänään puhelimessa sopinut eri hinnan. Asiakaspalvelija soittaa muutaman puhelun ja naputtelee konetta ja mutisee “katsotaan ettei täällä ole mitään turhaa…” Teki mieli kysyä, että onko siellä sitten useinkin jotain turhaa?? Hinta löytyikin yhtäkkiä koneelta, maksoin, kiitin ja poistuin paikalta.
Ajoin auton ulos pihalle ja lähdin takaisin sisälle noutamaan viikko sitten varaamaamme Nissan Qashqai+2:sta koeajoon. Menin tiskille ja esitin asiani, niin eikös talon ainoa qashqai+2 ollut jossain muualla menossa. Ilmeni, ettei meille oltukkaan varattu kyseistä autoa, vaan siitä pienempi malli. Totesin Annalle, että no, ei voi mitään, mennään sitten Seatille. Kiitos ja hei.
Ettei tämä vuodatus nyt vain loppuisi liian lyhyeen, niin illalla menimme kaupaan ja parkkipaikalla totesimme, ettei meidän kummankaan avaimella saanut ovia lukkoon kaukosäätimellä. Yritin mekaanista lukkoa, mutta sekään ei saanut kuin yhden oven lukkoon. Aivan kuin koko keskuslukitusjärjestelmä olisi hajalla. Hetken raavin päätäni ja käynnistin auton ja kokeilin sisältä lukita ovia napista. Se toimi.. sammutin auton ja kokeilin uudestaan kauko-ohjaimella, niin se taas kummasti toimikin.
Kiitos, Autokoskus herttoniemi. Juuri tätä minä kaipasinkin.
Seuraavan viestin jonka kohta lähetän kyseisen toimipisteen johtajalle aion otsikoida “Kiitos ja näkemiin..”
Luottamuspula
On känyt ilmi, että kiinteistöyhtiössämme töitä tekevä henkilö on mitä todennäköisimmin yrittänyt anastaa Viivin uutta polkupyörää. Kyseinen ihminen olkoon tässä kirjoituksessa Herra H. Viime perjantaina, kun ystävämme ja naapurimme oli tulossa kotiin n. klo 21.30 tapasi hän rapussa Herra H:n, jolla oli kainalossaan Viivin tänä kesänä ostettu polkupyörä. Naapurimme kysyi Herra H:lta, että minne hän on pyörää viemässä, koska tunnisti pyörän olevan meidän. Kiinteistössämme oli tarkoitus siivota pyöräkellarit hylätyistä ja romupyöristä ajalla 12-26.7. Naapurimme kysyi, että onko Herra H. tekemässä tätä siivousta nyt? Herra H vastasi, että “hän vain vähän katselee, että mitä täältä löytyy..” Naapuri sitten tästä hämmentyneenä, kysyi, että tulisiko hänen merkitä heidän lapsena kolmipyöräinenkin, että tulkitaanko sekin pyöräksi? Herra H vastasi:”Ei se ole niin nuukaa. Ei minä tiedän millon niitä pyöriä tullaan katsomaan.”
Herra H jätti Viivin pyörän pyöräkellariin naapurimme pyynnöstä ja luikki tiehensä rappuihin.
Maanantaina soitin sitten kiinteistöyhtiön toimitusjohtajalle ja kysyin, että oliko Herra H mahdollisesti tekemässä tätä pyöräsuojien siivoista? Toimitusjohtaja vastasi tarinan kuultuuaan, että missään nimessä ei ollut. Herra H ei ollut liikkeellä virka-aikaan, eikä ollut virka-asussa. Toiminta ei kuulostanut toimitusjohtajan mielestä lainkaan hyvältä ja sanoi keskustelevansa asiasta kyseisen ihmisen kanssa. Sanoi vielä, että hän tekisi minun asemassani rikosilmoituksen.
Tällä hetkellä vielä harkitsen jaksanko ruveta mahdolliseen oikeusprosessiin anastuksen yrityksestä, vai käynkö vain henkilökohtaisesti vaatimassa selitystä ja anteeksipyyntöä Herra H:lta.
Toisaalta, en oikein osaa odottaa mitään kovin sivistynyttä vastausta kysymykseeni. Kyseinen henkilö Kuulemma eilen illalla huuteli yläkerran naapureille, että “TURPA KIINNI *%&UN APINAT!!!”
Kuulin myös naapureilta, että täältä on tämän kevään aikan hävinnyt ainakin 7 pyörää joista muutamat ovat hävinneet pyörävarastoista ilman murtojälkiä….
Epäilemme myös, että kyseisen herran vaimo on vastuussa vastapäisen talon pariskunnalle laitetusta lapusta, jossa ystävällisesti kiellettiin tulemasta lapsinensa meidän pihalle. Lapset, jotka leikkivät meidän lasten kanssa. Lappu oli allekirjoitettu nimellä “asukkaat”.
Luota nyt sitten tällaisiin henkilöihin, joilla on pääsy jokaisen asunnon avaimiin…
Liitän tähän perään vielä tuon lappusen, joka oli toimitettu vastapäisen talon asukkaille.
Valokuvahaaste
Vastaanpa haasteeseen, jonka meille heitti Erilainen viidakkokirja.
Itsellänikin on nyt kesän aikana vähän unohtunut tämä perhepotretin päivittäminen. Syyksi voisi väittää ajanpuutteen ja aktiivisen perhe-elämän. Päivät on tänä kesänä menneet minun osalta melko pitkälti seuraavanlaisella kaavalla;
Aamulla nousen ylös ennen kahdeksaa ja lähtö töihin. Töissä aika on mennyt oikein mukavasti, mielenkiintoisten asioiden äärellä ajankulua ei edes huomaa.
Kotiin päästyäni olemme melko usein lähteneet samantien jonnekkin ulkoilemaan, rannalle tai kyläilemään.
Illalla sitten äkkiä iltapalaa ja Viiviä nukuttamaan. Siinä vaiheessa kello onkin yleensä jo sen verran, että minä joko nukahdan suoraan tai sitten jumitan hetken aikaa koneella ilman merkittävää aivotoimintaa.
Tässä siis tämä valokuvahaaste
- Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio
- Avaa neljännen kansion neljäs kuva
- Julkaise kuva blogissasi ja selitä se
- Haasta neljä muuta blogaajaa mukaan!
Kuva löytyi hetken etsimisen ja pähkäilyn jälkeen. Meillä kun on valokuvakansioita vähän siellä sun täällä tyylisesti.
Kuva on otettu vuonna 2008 Rodoksella Kalithea Horizon hotellin alueella. Vietimme kyseisessä paikassa häämatkaamme. Kuvassa minä ilmeisesti leijun jo ilmassa onnesta, eikä angiina ollut vielä ehtinyt iskeä tuossa vaiheessa. Tässä tarinassa housunsaumat eivät ratkenneet enkä pudonnut selälleni…
Haaste lähtee tässä piakkoin neljälle bloggaajatoverille.
Elämän iloja
Lapsena kun muutimme omakotitaloon, sanoin äidilleni hymy huulilla, että sinusta se on romukellari, mutta minusta se on aarreaitta. Tänään pääsin työpaikkani palvelintilaan ja en voinut olla hymyilemättä. Olin taas siinä lapsuuden hurmiossa, kun on löytänyt jotain järkyttävän hienoa, eikä malta odottaa, että pääsee leikkimään!
Kesämies
Se on sitten taas aika käristää päänahkaa kesän kynnyksellä. Sen verran kuiva pää oli, että pakko antaa vähän aurinkohoitoa. Kesän kunniaksi ajoin vielä todella törkeät keke-viikset, jotka sopii hyvin mun keke-aurinkolaseihin.
Eilen käytiin Kuusijärvellä heittämässä talviturkki! Oli muuten lämmintä vettä, teki niin hyvää päästä kuuman päivän jälkeen virkistäytymään järveen. Tätä on kaivattu!
Työpäivät kun alkaa inhmillisesti vasta klo 9, niin mietin, että sitä voisi aina välillä herätä kukonlaulun aikaan ja aloittaa päivän pienellä uintilenkillä Kuusijävellä. Se nyt ei ole ihan matkan varrella, mutta ei nyt ehkä niin kaukanakaan.
Tässä jo malttamattoman odotellaan, että koulu loppuisi tältä keväältä ja pääsisi työpäivän rytmiin. Vihdoinkin työ, jossa on toimistoajat. Illat vapaat ja viikonloput vapaat. Helmi!
Posted in normaali
Leave a comment
HSL
Toista päivää julkisilla liikenteessä! Voisi kai sanoa, että olen löytänyt julkisen liikenteen uudelleen. Eilen menin sattumalta kehän varrelle seisomaan kokeilemaan 54 -512a yhdistelmää. Se olisi toiminut täydellisesti jos olisin osannut ajoittaa oikein. Tänään meni jo paremmin, kun illalla vähän tutustuin aikatauluihin. Lähdin matkaan kotoa n. klo 06.55 ja hyppäsin bussiin n. klo 07.02 myllypuron kohdalla. Puolessa välissä vaihto ja odotus n. 10min. Ei tarvinnut vaihtaa pysäkkiä. Leppävaarassa perillä klo 07.40. Jäin pois kehällä, siinä juna-aseman päällä, siinä oli vallan mainiosti aikaa kävellä koululle vielä. Matka-aika on siis n. 20min vähemmän, kuin mitä se olisi 550:aa käyttäen.
Nyt kun alkaa säätkin jo suosia, niin tätähän voisi vaikka jatkaa. Bussi tuntui kulkevan ruuhkassakin ihan mukavasti. Täytyy vaan ladata arvoa lisää lippuun, niin säästyy vielä enemmän pennosia. ~1,90e opiskelijaseutulippu arvolla vs. 4e seutulippu käteisellä.
Sama reitti toimii tosiaan myös töihin.
Posted in normaali
Leave a comment
Tekninen asiantuntija
Helmikuun paikkeilla rupesin pommittamaan yrityksiä sähköposteilla ja verkkolomakkeilla, täytteeksi laitoin viesteihin saatteeksi tiedon, että haen paikkaa ja hakemukseni, sekä CV:ni löydätte liitteenä tästä viestistä. Olin siis aktiivisesti työnhakusilla.
Huhtikuussa rupesi sitten sähköposti laulamaan, yritys toisensa jälkeen ilmoitti, että valintaprosessi on suoritettu, kiitämme mielenkiinnosta ja toivomme yrityksemme kiinnostavan työpaikkana myös jatkossa. Valituille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kelalta tuli näitä muistaakseni 4 kpl.
Lyhyesti siis, kiitos, mutta ei kiitos.
Hetken kävi jo mielessä, että kai se on sitten suunnattava taas johonkin vuokratyöfirmaan ja sitä kautta mihin tahanasa. Laitoinkin sitten hakemuksen ElanIT:lle ja pääsin sinne haastatteluun. Minulle tehtiin profiilikansio, jota lähetettäisiin eteenpäin yrityksille. Yhdessä haussa ehdin jo olla service desk tyyppiseen työhön, mutta se kaatui siihen, etten voinut sitoutua kokopäiviseen työhön syksyksi. Sen koomin sieltä ei sitten taas kuulunut mitään. Taisi olla samana päivänä kun sain tiedon, etten päässyt eteenpäin ElanIT:n haussa, niin sain sähköpostia koulun osoitteeseen, jonka otsikkona oli: “Työharjoittelu / insinöörityö”
Ihmettelin ensin, että mikäs ihmeen mainos tämä on.
osa viestistä:
Moi!
Tapasimme viime kesänä ja löysin netistä sinusta kertovan sivuston:
http://www.opiskelijaboxi.fi/amk/haastattelu/juha-kirsi
Olisin kysäissyt, kiinnostaisiko alan työharjoittelu / insinöörityön tekeminen tai jopa työpaikka seuraavien asioiden tiimoilta: …
Hyvä etten hyppinyt ulos housuistani, niin innoissani olin. Nyt jokusen sähköpostia myöhemmin kävin allekirjoittamassa eilen kulkulupalapun. Nimike kenttään neuvottiin kirjoittamaan “Tekninen asiantuntija”
En malta odoittaa maanantaita.
Täytyy kyllä osata arvostaa.. Joka päivä lukee uutisista kun siellä ja täällä vähennetään ja monessa paikassa vähennetään taas jne. Sit minä poika vähän työnhakusilla ja työ tuleekin ja löytää minut! On se upeeta.
Älkää kysykö töistä, en saa kertoa! 
Oman alan töitä ne on, sen voin sanoa.
Posted in normaali
Leave a comment
Konsensus
Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).
Juteltiin tänään Annan kanssa siitä, että miten meillä on jonkinlainen hiljainen yhteisymmärrys tai sopimus lastenhoidon jakamisesta. Se on aika pitkälle niin, että Anna hoitaa Leevin suurimmaksi osaksi, johtuen suuresti heidän tämänhetkisestä symbioottisesta tilanteesta ja minä hoidan kaikki loput. Toki minäkin saan välillä hyssytellä Leeviä kun maha vaivaa ja pääsisin jopa sinappitehtaalle töihin, tällä vähäisellä vaipanvaihtokokemuksella. Viivi onkin sitten enemmän isän tyttö nyt. Iskä syöttää, iskä pukee, iskä vaihtaa vaipat (jotka neiti saisi kyllä vaihtaa itse, jos suoraan puhutaan), iskä lukee iltasadun ja iskä nukuttaa. Eikä se haittaa ollenkaan, Viivi on oikein ihana ja helppo lapsi, kun sille päälle sattuu.
Tossa jokunen päivä sitten tavattiin Annan kummitäti, joka sanoi tuntevansa (luissaaan tms.), ettei Leevi suinkaan ole meidän viimeinen lapsi, eikä välttämättä edes toiseksi viimeinen. Sillon vielä naurettiin asialle… Eilen illalla todettiin moelmmat, että nyt ei kyllä tule lapsia vähään aikaan. Viivillä oli taas niin hankala päivä ja meillä niin paljon univelkaa, että meinasi mennä sukset ristiin joka mutkassa. Kahteen kertaan piti viheltää peli poikki kokonaan ja omaan huoneeseen miettimään. Etuoikeus etupenkkiin autossa riistettiin. jne jne.
Tänään on kyllä onneksi mennyt taas paremmin. Juteltiin, että nyt täytyy vain relata; mustasukkaisuutta, kasvamista, itsenäistymistä, kaikki tarpeellista. Vedet pöydällä, suolat päälle, ei se mitään. Ehkä meidän mantra( ei se ole niin vakavaa… Jos ei ketään satu, ni ei se haittaa) toimii ja kaikilla oli mukavaa tänään. Viivi jaksoi jopa olla kirkossa illalla EPL:ssä todella hienosti. Mitä vähemmän huomiota antaa pikku kolttosille, mitä Viivi tekee, niin sitä vähemmän se tekee niitä uudestaan. Tämän ideologian tuloksen näkee samantien yleensä. Kun toruu, se tehdään yleensä uudestaan ja pari kertaa kiellon päälle. Annat olla, niin se olikin aika tylsää, ja seuraavaksi kokeillaan jotain muuta.
P.S. Kaikesta huolimatta, varaamme oikeuden hankkia järjettömän määrän lapsia.
Aikainen lintu…
Aikainen lintu madon nappaa. Tänään herättiin taas siinä kuuden jälkeen, mutta Viivi oli ottanut vaariin iskän neuvoista eilen. Enää ei tullut perinteisiä, “mennään mennään nouise nouise” vaan Viivi tokaisi, että “saanko mennä yksin leikkimään” Sanoin, että “tottakai saat mennä”
Viivi kävi laittamassa valot päälle huoneisiin ja tuli sitten takaisin kainaloon. Sitten 06.55 noustiin ylös, kun erehdyin liikaa raottamaan silmiäni.
Nyt odotellaan sitten formuloiden aika-ajoja ja leikitään, sitten lähdetään kymmeneltä Ässärin avoimille oville vähän poniajelulle ja borsh-keitolle.
Siitä se päivä sitten vasta lähteekin
Posted in normaali
Leave a comment
Pieni ja avuton
Leevi näköjään jatkaa Viivin jalanjäljillä, eli n. 2 viikon ikäisenä pieni pyörähdys lastenklinikalla. Aluksi luultiin, että kyseessä on ihan normaalia pikkuvauvan limaisuutta, mitä se yski. Mutta käytiin sitten kuitenkin tk-lääkärillä. Lääkäri totesi, että kyseessä on RS-virus, oireet olivat kuitenkin lievät. Siinä sitä sitten vahdattiinkin sydän sykkyrällä, kun Leevi yski ja katottiin, että onko se nyt normaalia se hänen hengityksensä.
No tiistai iltana sitten soitettiin konsultaatiota terveysneuvonnasta, että mites tämmösen yskäilijän kanssa.. Neuvoi viemään lastenklinikalle jos on raskas hengitys. Sillä hetkellä kaveri tietenkin nukkui sitten rauhallisesti, niin päätettiin jäädä kotiin seurailemaan.. Ja keskiviikkoaamupäivällä vielä kättäriltä neuvoa.. Sielläkin kehoittivat menemään lastenklinikalle näyttämään, eikä jäädä kotiin pohtimaan, että onko se nyt normaalia vai ei. Kaikki oireet pitäisi laittaa RS-viruksen piikkiin, kun se kerran on siellä..
Lastenklinikalla meni sitten se n. 3 tuntia ja sitten päästivät kotiin seurattavaksi, kun ei ollut olo heikentynyt. Aamulla mennään sitten kontrolliin vielä.
Tossa iltasella Anna kuitenkin harmitteli, ettei sitten jäänytkään osastolle. Olisi ollut vähän rauhallisempi olo, kun on happisaturaatiomittarit ja hoitohenkilökuntaa jne. Ja olisi siellä saanut nukuttua vähän univelkojakin pois, kun ei ole mitään tekemistä.
Toivotaan, että tämä nyt tästä helpottaisi, niin saisimme hieman nauttia rauhallisesta perhe-elämästä edes hetken. Kun minullakin loppui nyt kalenterista menot taas vähäksi aikaa..
Datsun hajosi
Ei voi oikeesti olla näin hyvä tuuri… Ovea sulkiessa oven yksi kulma nappaa takista kiinni ja ovesta irtoaa ikkunalista. Kuvassa näkyvä keltainen klipsu murtuu, eikä listaa saa enää kiinni oveen. Kaiken lisäksi lista taituu ja jää sojottamaan ovesta ulospäin. Nyt se näyttää juuri siltä, että siitä olisi kiva käydä vähän nykäisemässä. Irtoo varmaan koko ovipaneeli sen jälkeen!
Autokin on jo niin likainen, että tekisi mieli pestä se, mutta eihän tommosen sojottavan listan kanssa viitti minnekkään pesuun mennä. Ei näin!
Kai se on sitten otettava kikka kolmonen käyttään ja iskettävä siihen jotain jesaria, että se pysyy kiinni.. Ehkä kuumaliima toimis tässä tilanteessa!?
Ennen niin hieno ja hohtava limusiini on kohta ihan lada! On kehä I:stä konepellillä (+ jotain muiden tunaroimia kiveniskemiä…) Repsottavai ikkunalistoja. Mä en edes halua tietää miten pahasti pohja on ottanut siipeensä tänän talvena. Keskustan parkkipaikat on pistänyt pohjan kanssa vähän kovaa kovaa vasten.. Ehkä tossa keväällä ois rahaa viedä määräaikiashuoltoon tuo kärry, niin tulee kartoittua vähän sen kuntoa taas. Tosiaan se käsijarrukin pitäisi katsoa, kun se tykkäsi jäätyä jumiin talvella…
Mitä kuuluu?
Leevi on tänään kahden viikon ikäinen. Iskä on tänään vähän väskä. Äiti on tänään vielä väsyneempi. Näinhän se menee.
Viime viikon torstaina mietittiin Annan kanssa, että koskakohan ne alkaa ne masuvaivat… Muistaakseni seuraavana yönä n. klo 03 nousin ylös kävelläkseni Leevi olkapäälläni pitkin asuntoa. Yöt menee vaihtelevasti. Minähän en juurikaan herää, jossei mikään kova huuto ole. Leevi nukkuu Annan vieressä ja syö, jos on syödäkseen.
Aamulla on sitten minun vuoro nukkua huonosti, kun Viivi on ruvennut heräilemään siinä viiden maissa ja haluaa tulla minun kainaloon nukkumaan.. Sitten siinä 06.30 – 07 alkaa sama laulu:”huomentaa… ei ole enää pimeä, mennään katsomaan multik, piirrettyjäpiirrettyjä.. nouise.. nouise..” Jos me ollaan todella väsyneitä, me molemmat käännetään kylkeä ja Viivi saa juosta ympäri sänkyä repimässä vuorotellen molempien varpaista. Joskus se tulee meiän väliin ku me sanotaan, että vielä on liian aikaista, pitää vielä nukkua.
Yleensä siinä puoli kahdeksan tai kahdeksan maissa ainakin toinen meistä luovuttaa ja nousee laittamaan telkkarin päälle ja jumittaa siinä seurana. Leevi on nyt tykännyt nukkua pisimpään meistä, ainakin viime päivinä.
Huomenna laitan kyllä huoneen pimeeks….
Viiviltä tulee nykyään kyllä välillä niin hervottomia juttuja, muttakun ei niitä muista ikinä, jos ei kirjoita heti ylös… pitää yrittää ottaa niitä talteen jonnekkin.
Viime viikon maanantaina saimme muuten pidettyä Leeville nimenannon ja samassa kodin pyhityksen. Ei siihen kauaan mennytkään, että saimme sen kodinkin pyhitettyä. Meidän kolmas yhteinen koti, ensimmäiseen muutimme vissiin elo-lokakuussa 2006. Eli n 3,5 vuotta meni siihenkin sitten
Tämän viikonhan piti tosiaan olla vapaa. Hah ja pah…. Opettaja suostutteli meidät aloittamaan yhden kurssin jo nyt, koska pelkäsi, ettei me selviydytä kurssin lopulla tunneille, sillon toukokuun kahdella viimeisellä viikolla. Sitten huomenna olisi se ccnp1 labrakokeen uusinta. Sen verran olisi koulua. Onhan tässä sitten kaikkea muutakin…
Esimerkiksi tänään, herättiin seitsemältä (Viivi heräsi kuulemma puoli seitsemän). Sitten kiukuteltiin aamupesut, aamiaiset napaan ja ulkovaatteet päälle. Seistiin vähän ruuhkassa koskelan tiellä ja hakamäentien liittymässä, mutta ehdittiin Annan hammaslääkäriin klo 9. Mä jäin yhden huutavan Leevin ja yli-innokkaan Viivin kanssa pyörimään. Oli tarkoitus mennä ulos kärryttelemään Leeviä, että Viivikin pääsisi vähän hankeen riehumaan. Mutta eihän se sopinut Leeville. “Söin just, mut huudan silti. (koska haluan olkapäälle)” Yritin pariin kertaa pukea haalaria, kun se simahti olkapäälle, mut kantokopassa alko samantien huuto. Luovutin sitten ja siirryttiin kaikki rauhassa penkille istumaan ja lukemaan Nalle Puhia.
Sen jälkeen vähän myöhässä tosiaan tänne kouluun.. Ja ilmeisesti täältä menen suoraan vuokralaistoimikunnan kokoukseen kuudeksi. Eli kotiin taidan päästä joskus kahdeksan jälkeen. Anna tosiaan sai auton, jotta pääsevät vähämmällä vaivalla lääkärissä käymään.
Helppo päivä. Varaudun siihen, että kotona odottaa erittäin väsynyt vaimo…
Huomenna on sitten taas ohjelmallinen päivä. Annan reitti huomenna: muskari(klo 11)->minä tenttiin(klo 12)->Irina ja Viivi muskarista(klo 12) ->neuvola(klo 13)->Irina kotiin->minä koulusta kotiin… Et semmonen hiilijalanjälki jää huomenna.
Keskiviikkona ois vuokralaistoimikunnan ja Kiinteistöyhtiön hallituksen tapaaminen illalla. Sen jälkeen voiski sitten dissata kaikki menot ja odotella kotona ylösnousemusta.
perhepotretti.com 3 vuotta!
Onneksi olkoon perhepotretti.com!
3 vuotta olemme jakaneet lukijoidemme kanssa ilomme, tyytyväisyytemme ja tyytymättömyytemme. Välillä ahkerammin ja välillä laiskemmin.
On ollut hienoa seurata, kuinka lukijakuntamme on kasvanut jo yli sen tuttavapiirin, jonka kanssa olisimme muutenkin tekemisissä. Ihmiset löytävät tänne välillä mitä ihmeellisimmin hakusanoin, etsimään tietoa, vertaistukea tai muuten vaan lukemaan.
Ulkoasua on muutettu matkanvarrella usempaan otteeseen. Yritinkin kaivella vähän vanhoja ulkoasuja, mutta en valitettavasti löytänyt kuin kaksi edellistä;
Teema 1
Teema 2
Kiitos kaikille kävijoillemme näistä vuosista! Toivottavasti voimme tarjota teille jatkossakin jotain luettavaa ja seurattavaa.
Lopuksi vielä pieni mielipidekysely sivuston ulkoasusta. Itse olen ainakin melko tyytyväinen sivuston nykyiseen ulkoasuun ja käyttöliittymään.
Uutiskirjeen tilaajatiedot kadonneet
Valitettavasti uutiskirjeemme tilaajatiedot, eli osoitetietokanta on jostakin tuntemattomasta syystä tyhjentynyt. Eli jos haluat saada jatkossa vielä uutiskirjettä sivustoltamme, tilaathan sen sivupalkista löytyvällä lomakkeella. Uutiskirjeen lähettämät viestit saattavat vielä muutaman päivän olla vähän bad engrish tyylisiä. Käännän viestipohjat suomeksi, kunhan kerkeän. Luultavasti viikonlopun aikana.
Paihottelemme ylimääräistä vaivaa.
Miten tää toimii?
Kamalan nopeesti aika tuntuu menevän.. Leevi on jo 4 päivää vanha!! Mulle tuli äsken ihan hätä, että enhän mä nähnyt Leeviä kolmen päivän ikäisenä juuri ollenkaan! Oli vähän pitkä päivä koulussa :/
Muutenkin on edelleen jotenkin epätodellinen olo, kun ei enää melkein edes muista koko raskausaikaa. Johan tuo pieni mies on ollut tuossa iät ja ajat.. Mutta ei, vasta neljä päivää. Sen kyllä huomaa isukin otteissa. On pikkasen vielä ruosteessa nuo vastasyntyneen otteet. Ja mikä tuottaa hankaluuksia vielä enemmän, on se, että Viivillä ja Leevillä on se 10kg painoeroa. Ensin kauppareissulla kannetaan Viiviä sylissä ja sitten tullaan kotiin ja vaihdetaan Leeville vaippa. Välillä tuntuu aika hassulta napata Leevi sylkkyyn. Ehkä vähän samanlainen hämmennys, kuin jos kuvittelisi juovansa kuumaa kahvia ja se onkin kylmää… Ehkä vähän kaukaa haettu.. Tänään illalla oli kans hyvä, kun ensin kanniskelin pikkumiestä ja sit piti siirtää Viivi omaan sänkyyn… Tuntui kuin olisi voimat loppuneet ihan totaalisesti, kun ei osannut jotenkin asennoitua siihen suurempaan painoon.
Pyykkiä näyttäisi tulevan tällä hetkellä se koneellinen päivässä. Leevi vetää nämä ruumiintoiminnot aika äijätyylillä. Kylppärin hoitopöydältä on hyvä harjoitella tarkkuusammuntaa. On pissitty seinille ja ammuttu kyljellään sinappia pyllystä ihan ovelle saakka. Sen jälkeen on helppo hymyillä.
Kohta on onneksi viikonloppu ja sitten alkaa tenttiviikko, missä on muutama hassu tentti ja vähän ylimääräistä ressiä. Sen perään onkin sitten uusintatenttiviikko, jolla ei ole mitään. Ja oi kun tässä vaiheessa jo ramaseekin, no mutta ei mitään hätää, siellähän on heti perään projektiviiko, jolla ei jälleen kerran ole mitään ohjelmaa! Eli toisin sanoen tässä on edessä taas 2,5 viikon lomat koulusta… Niin ja kappas, tuleehan siellä Pääsiäinenkin sitten heti perään. Toisin sanoen, huomisen jälkeen on opetusta seuraavan kerran 6.3.. \o/ 4. jaksokin on suhteellisen kevyt. Kokonaiset 4 kurssia.
Ei sen puoleen, etteikö mulla olisi kalenterissa menoa seuraaville parille viikolle.. kolmea eri toimikuntaa näyttäisi löytyvän + yksi Kiinteistöyhtiön hallituksen tapaaminen toimikunnan kanssa.
Leevi
Voimme onnelisinä kertoa, että poikamme Leevi syntyi maanantaiyönä klo 04.17.
Tätä varten oli harjoiteltu jo monena iltana. Usein seurattiin säännöllisiä supistuksia noin tunnin verran jonka jälkeen ne yleensä loppuivat. Eikä ne olleet kovin kipeitä useinkaan. Ironista, että Anna joutui jäämään jo marraskuun jälkeen sairaslomalle supistusten takia. Alkoi jo jossain vaiheessa tuntua, ettei lapsi synny ikinä.
Maanantaiyönä kymmentä vaille yksi Anna kuitenkin herätti minut melko varmana, että tänä yönä pääsisimme lähtemään. Seurailtiin supistuksia n. puolisen tuntia ja todettiin niiden olevan riittävän säännöllisiä ja kipeitä, että soitettiin kättärille ja Annan äidille, joka tulisi hoitamaan Viiviä. Kolmelta olimme jo kättärillä. Matkalla piti muutamaan otteeseen hidastaa tai pysähtyä supistusten ajaksi. Sairaalassa menimme suoraan synnytyssaliin. Siellä ei ehditty juuri muuta, kuin kokeilla kolmeen kertaan tipan laittamista. 3.50 meni lapsivedet ja 4.17 Leevi olikin jo syntynyt. Kokonaisuudessaan synnytys kesti siis 3h27min, josta kättärillä vietettiin 1h17min. Melkoisen nopeaa toimintaa.
Tänään kävimme jo Viivin kanssa hakemassa Annan ja Leevin kotiin. Nyt olemme tutustuneet perheenä toisiimme. Viivi on kovin utelias ja haluaa vähän väliä käydä tarkistamassa, mitä vauvalle kuuluu. Jos Leevi päästää pienen kissamaisen kiljaisun, juoksee huolestunut isosisko heti silittelemään tätä. Minäkin olen päässyt vihdoin sylittelemään poikaa.
Tähän mennessä Leevi on ollut kovin rauhallinen ja uninen pieni herra. Katsotaan miten ensimmäinen yhteinen yö sujuu.
Mobiilisivut
Perhepotretti.com on nyt optimoitu käyttämään tarvittaessa mobiililaitteille suunniteltua ulkoasua. Tämä nopeuttaa ja helpottaa huomattavasti sivuston käyttöä esim kännykällä tai kämmentietokoneella.
Käyttäjän ei tarvitse tehdä mitään! Riitää kun osoitat haluamallasi laitteella selaimen osoitteeseen http://www.perhepotretti.com
Ei väkisin
Toiveet oli korkealla kaksi viikkoa sitten, kun alkoi koulun projektiviikot. Tarkoitus oli mennä jo samana viikonloppuna synnyttämään, jotta ehtisin olla kaksi viikkoa kotona rauhassa perheen kanssa. Siinä taisi olla laskiaisviikonloppua ja muuta ulkoliikuntaa, mutta ei mitään apua niistäkään. Kaikki ässät on vedetty nyt hihasta ja näyttää siltä, että odoitteluksi menee. Nyt on sitten vaan katsottava mitä se luonto määrää. Toistaiseksi kuulemma supistelee kovasti, mutta ei kipeästi. Ei tunnu ottavan käynnistyäkseen synnytys, ei sitten millään.
Kotona on kyllä ollut todella mukavaa viettää aikaa tiiviisti yhdessä. Viimeinen viikko ehkä vähän liiankin tiiviisti, kun ollaan oltu koko perhe kipeänä. Ma-to yöt meni aika vähällä unella, kun Viivi yski kovasti ja kakoi limaa, sitä istuttiin vuorotellen pitkin yötä, pitämässä Viiviä sylissä pystyssä. Nyt ollaan saatu nukkua yöt jo aika rauhassa.
Kela muisti meitä taas tällä viikolla, tuli selvityspyyntö talouden tuloista, jotta voivat yhteensovittaa lastenhoidontuen vanhempainpäivärahaan.. Siis mitä? Lopulta selvisi puhelinsoitolla, että tämä on syy siihen, miksi lastenhoidontuki oli jäänyt tulematta. Siinä meni 400€ tämän kuun budjetista, rahat oli tarkoitus pistää ruokabudjettiin. Noh, ei voi mitään. Selvitys pitää tehdä ja ensi kuussa saadaan sitten kahden kuun hoitolisä, joka on 51€/kk. Sen verran meille jatkossa maksetaan sen 400€:n sijasta. Pari viikkoa sitten sain myös Kelapostia, jossa oli päätös vuoden 2008 opintotuen takaisinperinnästä. 342€ kiitos. Tossa eilen kirjoittelin kelalle vähän säälipostia ja pyysin takaisinperinnän uudelleenkäsittelyä. Ei ollut kyllä oikeen muuta argumenttiä, kuin se, että olin mä yrittänyt pitää tulot tulorajojen sisällä maksamalla takaisin kahden kuun opintotuet vuodelta 2008. Siihen meni 466€ viime maaliskuussa. Tulin siinä sitten laskeneeksi, että viimeisten 3kk:n aikana olen kirjannut meidän budjettiin menoeriä kelalle yhteensä 1297,70€. Siinä on mukana ~600€ asumistukia, 342€ opintotukea ja tuo 355€ tappiota lastenhoidontuesta.
Näistä asetelmista johtuen, odotan hieman hämmentynein tuntein, mitä Kela vastaa minun kesätyöhakemukseeni…
Huomenna taas kouluun, katsotaan minkälaista shokkihoitoa se on meille kaikille… Ei muuta kuin odoittelemaan.
Sorry, there are no polls available at the moment.Ei näy, ei kuulu
Öh, ja pöh… Edelleen ihan hiljaista… Ei auta hoputus.. Pikkuinen on varmaan päättänyt olla äidin masussa niin pitkään, että nää pakkaset laantuu, tai jopa siihen asti, että lumet sulaa..
Käytiin tänään ostamassa uusi manduca-kantoreppu. Meillä oli aikaisemmin ergo-reppu, mutta se ns. “lähti käsistä” kun Susse osti sen vierailunsa aikana. Manduca on meille nyt vähän kivempi kun sitä voi käyttää jo 3,5kg:n nyyteistä aina 20kg:n jätteihin asti.
Väriksi valikoitui tämmöinen erikoiskuosi “Olive Blush”. Se valikoitui ilmeisesti minun ansioistani, kun Annalle oli melko sama ja minä pidin siitä enemmän, kuin taviskuoseista.
Kun lähdimme kotoa, sanoimme Viiville, että menemme kauppaan ja se olikin Viiville pieni kummastelun paikka, kun saavuimme määränpäähämme herttoniemen kerrostaloalueelle. Viivi kysyikin:”Äiti, missä kauppa?” Ostoksemme teimmekin siis tämmöisessä erittäin mukavassa ja viihtyisässä kotipuodissa, jota pitää eräs kolmen lapsen äiti. Palvelu oli erittäin hyvää ja ystävällistä. Viivillekkin löytyi seuraa n. samanikäisestä pojasta, sekä jo vanhemmasta tytöstä ja hänen kaneistaan. Kotipuodilla on hyvät nettisivut joita kannattaa käydä kurkkaamassa, jos aihe kiinnostaa: http://www.viipero.net.
Meillekkin tuosta tulee luultavasti aika kantapaikka, nimittäin ostoideoita tuli rutkasti; mm. kantosuoja, imetyspaidat/-topit, riipputuoli, kestovaipat jne. Kuosit oli kivoja. Hinnat on suurinpiirtein samat kuin muissakin nettikaupoissa, mutta palvelun laatu oli erinomaista, etäisyys täydellinen ja mahollisuus päästä hypistelemään ja kuulemaan ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi Anna saa rauhassa tehdä ostoksia, kun Viivi viihtyy katselemassa kaneja tai leikkimässä.
Eniten puodista saa irti, kun osaa kysyä ja/tai tutustuu nettisivuihin etukäteen, koska kyseessä on tosiaan kotipuoti, eikä siellä ymmärrettävästi mahdu kaikki esille. Lisäksi meillä kävi tuuri siinä mielessä, että olimme sillä hetkellä ainoat asiakkaat. Edellinen lähti juuri pois ennen meitä ja oli muuten ostanut samanlaisen Manducan kuin mekin.
Tosiaan unohdin mainita Viivin uusista hienoista aurinkolaseista. Edelliset jäi auttamatta liian pieniksi, niin nyt oli hyvä hetki ostaa alesta uudet tyylilyyli-lasit. Nämä suojaa hyvin joka suunnalta tulevalta auringonvalolta. Merkkinä on Baby Banz – retro.
Perjantaina on 38+4 eli samat viikot ja päivät kuin millä Viivi syntyi. Eli se siitä “toinen tulee aikaisemmin” – tiedosta. Istutaan ja odoitellaan. Pitää keksiä jotain todella tärkeää menoa nyt tähän äkkiä, niin eiköhän se sieltä ala syntymään!
P.S. Päivitin Nokian Ovi Mapsin uusimpaan versioon ja täytyy sanoa, että ohjelman ominaisuudet ovat parantuneet huimasti. Kaikenlainen etsiminen ja ns. olennaisimmat toiminnot on nyt saatu toimimaan hyvin ja yksinkertaisesti. Anna halusikin sopivasti ajaa koko päivän, ni minä sain leikkiä kännykällä takapenkillä
Ei tässä muuta. Hyvää yötä!
kauanko vielä?
Näyttäisi siltä, ettei minun veikkaukseni osunut oikeaan. Eikä muuten Annankaan. Täällä sitä edelleen ollaan ja odotellaan. Ei olla vielä nelihenkinen perhe. Käytiin tänään neuvolassa käväsemässä. Neuvolan täti totesi, ettei tässä varmaan ihan heti ole mitään tapahtumassa.
Tiistaina tulee jo sen verran viikkoja täyteen, että pikkuinen saisi jo ihan vapaasti syntyä sieltä. Annan olo alkaa käydä jo melko tukalaksi ja onkin jo monta kertaa sanonut, että “Syntyis jo!” Mullakin on peukut pystyssä koko ajan ja joka kerta kun kuulostaa siltä, että saattais vähän supistella.
Annakin sai jo oman projektinsakkin valmiiksi! Puolen vuoden työ palkittiin tänään, kun kastemekko tuli valmiiksi vihdoin. Ja se on hieno! Vielä kuukausi sitten kuului sohvalta epätoivon säveliä; “Mä en saa ikinä tätä ajoissa valmiiksi!”
muka muka kiire
Tässähän pitää ihan huolestua, kun on kohta jo kuukausi edellisestä kuntosalireissusta. Punnerruksiakaan en oo tehnyt. Pitää ihan miettiä, että miltä tasolta sitä kohta taas aloittaa ne punnerrukset. Suksetkin on saanu seistä melko rauhassa tossa eteisessä.
Mihin ihmeeseen se innostus taas hävisi?
Oikeastaan halua ja intoa olisi, mutta se joku joka saa liikkeelle on nyt ollut hukassa. Ei vaan muka ole aikaa. Mikakin rupesi käyttämään Nokian sports trackeriä ja pyysi kaveriksi. Ajattelin heti, että siistiä, vihdoinkin on joku jonka kanssa voi vertailla treenejä siinäkin palvelussa. Mutta aikomukseksi on sekin taas jäänyt.
Tuli tossa kuitenkin tehtyä n. tunti lumitöitä pihalla, kun rakentelin viiville “majaa” tonne puolen metrin hankeen.
Nyt pitäisi kyllä ruveta taas liikkumaan tai muuten voi heittää hanskat tiskiin, istua sohvalle ja toivoa, että tää vatsa katoaa syömällä activiaa.
Tiedoksi: Valokuvien suojaus
Valokuvakansiot ovat tästä lähtien nähtävissä rajoitetusti. Kirjoituksissa saattaa edelleen esiintyä kuvia, mutta ns. kuvasivut on nyt suojattu.
Kuvia pääsee näkemään rekisteröitymällä sivuille ja kirjautumalla sisään. ( suosittelen laittamaan ruksin “muista minut” kohtaan kirjautumissivulla, kun kirjaudut sisään kotikoneella. HUOM! Ei julkisella koneella (kirjastot, koulut yms.)
Tästä saatta aiheutua jonkin verran vaivaa kuviamme katseleville, mutta haluamme suojella hieman omaa ja lastemme yksityisyyttä. Kaikki ovat edelleen tervetulleita lukemaan perhepotrettia, katselemaan kuvia ja vaihtamaan kuulumisia laittamalla kommentteja kirjoituksiin ja vieraskirjaan.
Rekisteröityminen on suhteellisen vaivatonta ja erittäin suositeltavaa. Rekisteröitymistiedot, kuten sähköpostiosoite jne, eivät näy ulkopuolisille.
lisätietoja osoitteesta webmaster.perhepotretti (at) pp.inet.fi
Esittelyssä pikkuinen
Pikkuiselle on nyt omat sivut! Tällä kertaa ei laiteta veikkausta käyntiin, kun sukupuolikin on jo tiedossa. Toki voitte arvailla syntymäpäivää ja pituus/paino mittoja. Toinen mikä vois olla hauska, että lähdetääkö me yöllä vai päivällä. yö vois olla esim 23 – 06 Mitähän muuta sitä vois keksimällä keksiä?
Eli:
- syntymäpäivä
- pituus
- paino
- yö vai päivä (yö = [23.00 - 05.59] )
- mitä muuta nyt haluatkaan veikata
Hotline
Täytyy sen verran kertoa kuulumisia, että tässä ollaan jo aika varuillaan koulussa, kun voi koska vaan tulla Annalta kutsu lähteä viemään kättärille. Puhelin on siis äänet päällä koulussa koko ajan. Tänään puhelin soi niin tiheesti ja piipitti ja kaakatti koko ajan, ni tajusin, että mun kannattaa muokata yhtä profiilia niin, että se hälyttää vaan Annan puheluille.
Profiilin nimeksi laitoin “Hotline”
No otin sen käyttöön ja eikös se vähän ajan päästä soinut se puhelin! Luulin, että nytkö se lähtö jo tuli vai? Ei onneksi vielä. Anna vaan soitti kun Viivi oli toisena päivänä peräkkäin herännyt n. tunnin unien jälkeen ja huutanut hysteerisenä n. puoli tuntia.. Ei oikeen selvinnyt mikä harmitti.. Oisko hampaat vai joku itsenäistymisahdistus vai mustasukkaisuus hurmaavasta Antonista, joka on vallannut Viivin leikkihuoneen.
Susanne A. ja Anton on meillä tosiaan yökylässä nyt. On muuten Viiville ihan hyvää koulua totutella vähän tommoseen pienempään leikkikaveriin, jonka kanssa leikkiminen vaatii vähän enemmän mielikuvitusta, luovuutta ja hellää otetta. Vaikka on Antonkin jo aika äijä! Viivikin on ehkä tottunut jo aika rajuihinkin leikkeihin naapurin pojan kanssa. Välillä pitänyt vähän tuomaroida niiden lumipainiotteluita.
Eipä tässä muuta tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla kerronkin jo uudesta perheenjäsenestä? Tai sitten en. Pysykäähän linjoilla joka tapauksessa.
Hyvää palvelua helsingissä!
Täytyy käyttää tässä tilaisuus ja mainostaa hieman ystävän uutta yritystä!
Entinen työkaveri tietoasemalta sai niin paljon positiivista palautetta hyvästä asiakaspalvelusta, että rohkaistui perustamaan oman pc-liikkeen ja saikin putiikin auki tässä vuodenvaihteen tienoilla! Pisteet jo siitä! Kävin katsastamassa paikat viime viikolla ja ihan hyvältä siellä näyttää. Asiakkaitakin tuntui käyvän vaikkei yrityksellä vielä ole mitään mainontaa, eikä edes nettikauppaa. Sivut kyllä löytyvät käyntiohjeineen ja yhteystietoineen. [edit: Nettikaupan pitäisi aueta maaliskuussa.. ]
Liikkeestä saa valmiit konepaketit, komponentit, oheislaitteet ja huoltopalvelut. Myös nouto ja on-site onnistuu! Eli kipin kapin kaikki sinne ostoksille, jos jotain tietotekniikkaa tarvitsette! Liike löytyy hyvien liikenneyhteyksien päästä alppiharjusta, eli siitä brahen kentän ja linnanmäen välistä, kun ratikalla menee. Suurinpiirtein ravintola Weeruskaa vastapäätä.
Tyyntä ennen myrskyä?
Tässä näyttäisi arki vähän rauhoittuvan pikkuhiljaa… Viivi pyytää itse, kun haluaa mennä potalle pikku hädälle ja nyt jopa nukahtaa itsekseen sadun jälkeen päiväunille ja illalla. Aikaisemmin sai itsekkin makoilla tunnin siellä, ennen kuin neidille tuli uni. Huimia nämä harppaukset aina yhtäkkiä. Ja jotenkin huomaamatta. Ihan kiva hengähdystauko ennen kun tulee taas säpinää..
Annaa on tällä hetkellä aika vaikea saada pysymään paikoillaan, kun tuntuu pesänrakennusvaihde olevan päällä. hoitopöytä alkaa näyttää hyvältä ja laatikot on järjestyksessä. Viime viikon lopulla Annalla välähti, että eihän se pikkunen sitten odottele tuntia, että Viivi nukahtaisi. Ensin anna istui sängyn päädyssä ja neuloi tai luki lehteä. Eilen Anna kysyi sitten Viiviltä, että voiko äiti mennä toiseen huoneeseen? Ja Viivi sanoi että voi. Ilman huutoa tai ristikkäistä sanaa Viivi sitten jäi sinne ja nukahti n. 20min:ssa. Tämäkin vaihe meni vähän niinkuin rintaruokinnan loppuminen, silloinkin minä kysyin; “ai mitä? ..eikö Viivi enää halua maitoa? :O “
Odotus voisi olla kohta hoputus :)
Tässä on vasta 1,5 päivää oltu koulun penkillä ja nyt jo tuntuu hirveä kiire ja raataminen. Nyt kun kello lähenee klo 13, niin mulla menis 3 kurssia päällekkäin… Xml, CCNP verkkokurssi ja tietoturvallisuuden perusteet. Täytyy nyt katsoa, jos ottais vaikka sitten jonain muuna vuonna noita web-ohjelmoinnin kursseja, kun ei niitä näköjään pysty lukemaan verkkokurssien kanssa lomittain. Koulua on pääsääntöisesti 8-17, paitsi keskiviikkona 10-17 ja torstaisin on 11-20.
Katselin tuossa lukuvuoden ajoittumista ja totesin, että olisi kyllä mahtavaa, jos onnistuisimme hoputtamaan lapsen syntymää sen verran, että hän syntyisi jo 13.(ei ole perjantai) – 15. helmikuuta, koska silloin mulla olisi kaksi projektiviikkoa jatkuen aina 28.2 asti, eli käytännössä vapaata koulusta… Saisi ihan rauhassa olla kotona apuna, eikä koulukaan kärsisi.. Ei sen puoleen, tenttiviikko on “turvallisesti” vasta kahden viikon päässä lasketusta ajasta, joka oli 2. maaliskuuta.
Nyt vaihtuu taas luokka!
P.S. Eilen muuten yllätyin positiivisesti koulumme ruokalassa. Siellä oli oivallettu laittaa salaatit ruokalinjan alkuun, jolloin saa kivasti lautasmallin kuntoon. Aikaisemmin salaatiti oli vasta kassan jälkeen leipien kanssa. Olin niin iloinen, että piti ihan kiittää uudesta järjestyksestä kassalla. Vaikuttivat kovin ilahtuneilta, että edes jollekkin kelpaa.. Oon sen verran kritisoinut meidän koulun ruokalaa, niin nyt on ihan aiheellista kertoa myös positiivisista asioista, vaikka olivatkin nostaneet ruuan hintaa 10 centtiä, eli annoksen hinta on 2,50€. Mikä ei ole kovin paha edelleenkään.
Pitkästä aikaa!
No niin, nyt on minunkin vuoro aktivoitua ja kirjoittaa kuulumisia, jotta Juhan ei tarvitsisi minun puolestani kirjottaa.
Jos aloitetaan viime vuoden elokuusta. Silloin aloitin intoa puhkuen uudessa työpaikassa. Pääsin äitiysloman sijaiseksi suomalais-venäläiseen päiväkotiin johtajaksi. Hommaa riitti ja viihdyin paikassa todella hyvin. Ihmiset olivat ihania ja lapset myös. Haastettakin oli juuri sopivasti. Sain paljon siellä aikaiseksi ja olenkin ylpeä saavutuksistani siellä. Illat menivät Viivin kanssa kiukutellessa samalla kun Juha koitti saada kursseja kasaan koulussa. Ei mennyt hänellä ihan putkeen, kun koulun puolelta tuli ylläreitä jatkuvasti. Tunteja tai kursseja peruttiin ilman ilmoitusta ja tunnit olivat väärissä luokissa väärään aikaan.
Niin sitä kuitenkin eleltiin ja olimme iloisia sen hetken tilanteeseen. Saatiin talouskin suhteellisesti kohdilleen, ja velkoja maksuun. Siinä samassa iloittiin uudesta tulevasta perheenlisäyksestä, johon ei kuitenkaan ehtinyt keksittyä täysillä työ- ja muiden kiireiden ohella.
Sitten alkoi pieni alamäki, töissä alkoi käymään raskaaksi ja väsymys alkoi painaa. Raskaudessa ilmeni ongelmia ja töissä vähän lisää stressiä. Viivin uhma paheni ja velkataakka ei helpottanut (johtunee meidän Italian matkasta joka päätettiin kaikesta huolimatta totetuttaa, koska mikään matka ei tule kysymykseenkään lähitulevaisuudessa. Ja koska se oli samalla meidän äidin syntymäpäiväreissu, jossa oli mukana vanhempieni lisäksi siskoni poikansa kanssa. En kadu matkaa hetkeäkään!). Ja niinhän siinä kävi, että juuri ennen Joulua lääkäri teki sen ratkaisun, että työnteko on lopetettava ja lepo on välttämätön. Sitten piti saada äkkiä itselleni sijainen ja kun asiat loksahtivat paikoilleen sain keskittyä vain lepoon.
Nyt olemme siis siinä pisteessä, että olen jäänyt nyt äitiyslomalle ja Juha palaa koulun penkille. Me tytöt jäämme kotiin hoitaman arkea ja odottamaan pikkuveljen syntymää. Onneksi tutuksi on tullut erittäin mukava ja avulias naapuri poikansa kanssa, josta meille on seuraa päivisin. Häneltä olen saanut joitakin poikien vaatteita ja joskus jopa pari palaa leipää tai kananmunia, kun hätä on yllättänyt. Eikä tarvitse kuin kävellä muutaman askeleen, hän asuu nimittäin samassa kerroksessa, kuusi ovea sivulle.
Omasta olotilasta sen verran, että täytyy myöntää, että tämä odotus on ollut kyllä ehdottomasti huomattavasti rankempi kuin edellinen, mistä lie johtuu. Selkää särkee kun istuu vähänkin pidempään, kävely on raskasta ollut jo pidemmän aikaa ja närästää niin paljon, että lääkkeetkään eivät auta. Tämän “joululoman” ajan olenkin saanut ottaa melko rennosti, koska kaikki rankimmat hommat (viivin pyllyn pesut, ulkoilut, pukemiset, ym…) on Juha hoitanut, mutta nyt täytyy itse selvitä nämä viimeiset viikot. Toivottavasti pikkuinen pysyy kutenkin edes helmikuulle masussa, sitten onkin jo sen verran hyvin viikkoja, että saisi vaikka tullakin.
Tässä pieni katsastus viimeiseen puoleen vuoteen näin minun silmin, koitan vähän aktivoitua tästä ja kirjoitella vähän useammin. Jännityksellä odotan mitä tuleva viikko tuo tullessaan, ja miten pääsemme rytmiin kiinni iskän ollessa koulussa. Luulen, että molemmilla tulee olemaan kova ikävä, varsinkin kun takana on kolme viikkoa tiivistä yhdessäoloa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja nautimmehan tästä oikesta talvesta!!
-Anna-
2010
Vuosi on lähtenyt käyntiin ihan mukavissa merkeissä. Uutena vuotena oltiin mökillä mäntyharjulla. Vuoden vaihde oli räjähteetön ja rauhallinen. Pakkasta oli jonkun verran yli -20′C:n ja kuu paistoi kirkkaalta taivaalta. Näkymät oli aivan uskomattoman kauniit. Mökin rauhaa ei kyllä voita mikään.
Itse olen ainakin nauttinut näistä kunnon pakkasista ja runsaasta lumesta. Vähäsen käsijarru jäätyi kerran, mutta on sitten taas toiminut ihan hyvin nyt myöhemmin. Viimeinen viikko ollaan nautittu toistemme seurasta, kun ollaan oltu kaikki kotona pitkästä aikaa. Tämä oli meille ensimmäinen vuosi kun kumpikaan ei ole töissä jouluna ja uutena vuotena.
Viivi on kyllä ylättänyt ja kummastuttanut meitä vähän väliä. Välillä tulee semmosta verbaalista
neroutta sen suusta, ettei meinaa uskoakkaan. Lisäksi voimme ilolla todeta, että nyt jos koskaan, on aika opettaa neiti potalle. Pissat on saatu onnistuneesti pottaan jo niin monta kertaa, ettei yhden käden sormet riitä laskemaan. Juuri äskenkin Viivi meni ihan itse sanomaan Annalle: “äiti mennään vessaan.” Tänään Viivi myös väläytti keskittymiskykyään “lukiessaan” joululahjaksi saamaansa kuvakirjaa n. tunnin ajan, kun me teimme ruokaa keittiössä. Ruoka pöydässä pitikin sitten puhua suu puhtaaksi, kun oli oltu niin pitkään hiljaa…
Huomenna alkaa sitten taas arki n. klo 7.00 kun tämä poika lähtee koulun penkille. Eilen illalla jo pähkäilin kaikkia rästikursseja, mitkä pitäis pyyhkäistä pois häiritsemästä. Tänään laittelinkin sitten vähän sähköposteja.. Katsotaan nyt minkälaisella menestyksellä tämä kevät vedetään läpi.
Aika täydeltä näyttää, eikä kotonakaan ihan kevyttä tule olemaan.. Itse veikkaisin/toivoisin, että jotain tapahtuisi siinä helmikuun puolenvälin jälkeen.. maaliskuun puolella on sitten tenttiviikko.. Pikku juttu… koulun jälkeen kotiin, viivin kanssa leikkimään jne.. välillä vaihdetaan molemmille vaipat, kun Viivikin varmaan taantuu vaippoihin takaisin. Sitten neitiä nukkumaan ja sen jälkeen voi vähän lukea tenttiin sitten pitääkin vähän kävellä ja hytkyttää vastasyntynyttä uneen ja samalla lukea lisää.. Sitten onkin aika mennä nukkumaan puolen yön jälkeen. Aamutunneilla voi sitten kompensoida unenpuutetta. Eli jos sinä, joka tätä luet, ajattelit viedä minut vaikka leffaan tai ajamaan kartingia, tai lätkämatsiin, niin tässä olisi 1,5kk aikaa! Annankin ehtisi vielä viedä vaikka kylpylään tai jonnekkin.
Unohdinpas melkein kommentoida urheiluintoa… Tossa ennen joulua tuli pieni notkahdus, en muista oliko laiskuutta vai jälkiflunssaa tjms. Päätettiin nyt sitten kuitenkin ottaa itseämme niskasta kiinni Miikan kanssa ja käytiin heittämässä pienet kinkkujumpat punttisalilla. Sain siellä sen verran puhtia, että uskalsin kokeilla toisen viikon toisen päivän punnerrusurakkaa ja läpihän se meni ihan mukavasti. Vähän liikaa innostuin vikalla vedolla ja tuntu jonkun aikaa lapaluun vieressä lihaskipua.. Nyt se on jo parempi ja huomenna saattaa lähteä toisen viikon vika päivä ja joskus ens viikolla seuraava tasotesti. Kyllä tää tästä!
Kerron tähän nyt Annan puolesta vähän tunnelmia viime päiviltä: Närästää, närästää ja närästää vielä vähän lisää. Paljon. Tahtois jo jakaantua, mut ei tahtois kuitenkaan..
Rauhallista joulua, sekä onnellista uutta vuotta 2010!
Haluamme vielä toivottaa kaikille oikein mukavia pyhiä, sekä onnea tulevalle vuodelle! Toivottavasti teilläkään ei riidellä, siitä tuleeko kinkun päälle ruistaikinakuorrute vai sinappikuorrute. Eikä myöskään siitä, ostetaanko kokonainen kinkku, herkkukinkku vai valmiskinkku.
Jos jollekkin kinkun paistaminen aiheuttaa harmaita hiuksia, niin tässä olisi eräs kelpo ohje, jonka sain Itiksen Prismasta Chef Wotkinsin edustajilta: Joulukinkun paisto (pdf-tiedosto)
Hyvää joulua!
Posted in normaali
2 Comments
Äiti palaa kotiin ja isä lähtee kouluun
Nyt on sitten niin, että Anna on siirtynyt kotioloihin, kiireisestä työelämästä. Tarkoitus oli jatkaa töitä tammikuun puoleen väliin asti, mutta lääkäri oli eri mieltä. Lääkäri määräsi Annalle sairaslomaa äitiysloman alkuun asti. Mä yritän nyt parhaani mukaan ehtiä jokapaikkaan, ennen Annaa, että se malttais vaan olla ja istua. Mutta aina se ei onnistu ja välillä mäki väsähdän. Nyt Anna pääsee vähän keskittymään tulevaan ja valmistelemaan pesää pikkuista varten. Vielä vähän aikaa sitten siihen ei ollut aikaa tai halua, kun oli kaikenlaisia työasioita ja -murheita koko ajan.
Yritettiin me karata ihan ruotsiinkin asti rentoutumaan, mutta siitähän ei tietenkään tullut mitään. Päivä ruotsissa meni oikein kivasti Junibackenissa ja Wasa-laivan museossa, mutta laivamatkat oli kyllä melko rankkoja. Meidän pieni neitisemme on kyllä niin pahassa tahtoiässä, että oksat pois. Oltiin kyllä kaikki niin väsyneitä reissun jälkeen. Anna toisti saman lauseen, minkä taisin kuulla jo Italian matkan jälkeen, että “Me ei kyllä matkusteta MINNEKKÄÄN enää vähään aikaan!” Täytyy yrittää pitää se nyt paremmin mielessä.. ja muistuttaa, jos on tarvetta..
11.1.2010 onkin sitten rankan ajanjakson alku, kun minä lähden “takaisin” kouluun ja Anna jää kotiin kahdestaan lepo määräyksensä ja vaativan Viivin kanssa. Minä jännitän koulussa sitten, että koska tulee soitto kättärille… Tuleeko se jo pian vai juuri ennen tenttiviikkoa, sitä on vielä vaikea sanoa. Mielummin tietysti vähän myöhemmin, kuin kohta… Nyt ollaan siis menossa vasta n. 30 raskausviikolla.
Sitäkin me tänään mietittiin, että mitenköhän sitä isyyslomaa pidetään koulusta.. Pitää varmaan ottaa jokunen piävvä ommoo lommoo.
Joulurauhaa toivoen ja toivottaen
Juha
Viivi peuhaamassa lumessa Tukholman matkalla
Ajoluvan velvollisuudet suoritettu
Nyt se rahastus on vihdoin ohi. Väliaikaisessa kortissa oli viimeinen voimassaolopäivä 21.12.2009 eli kaksi vuotta kortin saamisen jälkeen. Eli aika tiukille meni ton kakkosvaiheen suorittaminen. Toissa viikolla suoritin arvioivan ajon ja liukkaan radan, sekä teoriat. Maanantaina 21.12.2009 saatiin sitten vihdoin maksettuakin se 290e tuosta lystistä, ja kipitin sitten samantien autokoululle hakemaan lappua ja viemään sen poliisiasemalle. Sanoivat, että huomenna naputtelevat koneelle, että ajolupa on olemassa ja saan nykyiseen korttiin 3kk jatkoa, joka näkyy koneelta. 5 viikon päästä pitäis olla sitten uusi kortti valmiina.
Onkos sen viimeinen voimassaolopäivä nyt sitten joskus 2059-2060? Vai mites pitkään ne nykyään on voimassa? vai oliks se nykyään niin, että ne on siihen asti ku täyttää 55v tai 65v.
Muistoja matkan varrelta!
Kävin tuossa vähän vanhoja valokuvia läpi, kun Adoben Lightroomilla saa niin kätevästi ne lajiteltua. Lisäsinkin aika paljon kuvia vuosien varrelta. Kuvat löytyy kansioista 2005-2008!
Autokoulun 2. vaihe – kallista hupia.
Nyt on tulossa se 2 vuotta täyteen, kun on kortti ollut taskussa ja 2. vaihe pitäisi suorittaa. En oo sinänsä kauheen huolissani manuaalivaihteisella autolla ajamisesta, vaikka oonkin nyt kohta vuoden ajanut automaattivaihteista. Oon saanut kokeilla pariin kertaan nyt syksyn aikana Annan vanhempien autoa, ja se onnistui ihan hyvin, vaikkei se todellakaan ole mikään maailman helpoin auto ajaa. Niiden kertojen jälkeen oli kyllä niin nautinnollista ajaa omaa autoa taas. Oma auto paras auto, eli tottumuksesta kyse tietenkin.
Tänään olisi autokoulun autolla tosiaan arvioiva ajo edessä, jossa lähinnä ajellaan ja katellaan sitten vähän, että miten vois ajaa taloudellisemmin. Sen jälkeen yritetään ajaa opettajan ohjeiden mukaan, pyrkien taloudellisempaan ajoon ja verrataan sitten paljonko tuli säästöä kulutuksessa jne. Homma kestää n. tunnin.
Perjantaina menen koko päiväksi (9-14) radalle liukastelemaan. Se tehdään omalla autolla. Siellä jarjestetään myös teoriaopetusta. Koko lystin hinnaksi tulee hulppeat 290€, josta ratamaksun osuus on kaiketi se 50€…
Täytyy sanoa, että pikkaisen kyseenalaistan koko homman välttämättömyyden, koska nuorelle kuskille tyypilliseen tapaan ajattelen, että “minähän osaan kaiken”
No ei, ihan vakavasti ottaen, onhan tää kallista, mutta kyllä mä luulen, että sieltä vielä jotain oppiikin. Nimittäin ihan mielelläni menen ottamaan turvallisesti tuntumaa tähän meiän autoon, että miten se lähtee käsistä. Siinä kun on ESP ja ABS, ni sitä ei välttämättä aina ihan tiedäkkään miten veitsenterällä sitä ajaa.. kyllähän ne sitten meteliä pitää ne järjestelmät kun ne kytkeytyy päälle. Mutta muutenkin, jotenkin tunnottomampi ehkä tämä, kuin meidän edellinen auto. Golffissa oli ns. parempi perstuntuma. Sillä tulikin joskus lumikeleillä vähän keikuteltua auton pyllyä. Nyt ei oo tullu mieleenkään..
Muutenkin oon vähän miettinyt, että mitäs tolla automaatilla tekee vesiliirtotilanteessa, kun pitäisi kytkin laittaa pohjaan? kai siinä laitetaan vaihdekeppi vaan N-asentoon ja toivotaan parasta.. Siinä mielessä manuaali olisi turvallisemman tuntuinen, kun ei tarvii käsiä irroittaa ratista, että saa renkaat pyörimään vapaasti. Pitäisköhän kysyä suomi24:stä vai odoittaa perjantaille. Parempi ois tietysti kirjoittaa suomi24 palstalle vasta sitten kun on vesiliirrossa, että pliis auttakee, vastatkaa nopee.
1. viikko, 3. päivä
Ihan näin aluksi haluan rauhoitella huolestuneita. Yritän olla laittamatta liian usein näitä päivityksiä 100 punnerruksen projektista.
Kävin tänään taas vähän piristämässä päivääni punttisalilla. vajaa 1,5h meni yllättävän nopeesti.. Siihen sisältyi kymmenisen minuttiia punnertelua. Meni yllättävän kevyesti sarja läpi ja ja nyt jo tuntuu, että voimaa on tullut lisää. Ensimmäiset vedot oli kevyitä ku mitkä ja tän päivän saldoksi tuli 61 punnerrusta.
Tosiaan päivällä oli jotenkin henkisesti veto pois, mutta pieni liikunta teki kyllä tosi hyvää. Mitähän mahtaisi tapahtua ihmiskunnalle ja geeniperimällle jos endorfiiniä (aivojen erittämä, mielihyvää tuottava, hormoni) saisi K-marketista pulloissa? Joo, veikkaan, että jotain vastaavaa myydään kyllä K-marketin takana olevalla kujalla… Mutta itse suosin luomua
Rupesin tuossa illalla miettimään, että joko elimistöni olisi jäänyt koukkuun liikuntaan? Ehkä urheilu onkin siis vaarallista?
P.S. Rakkaat fanaattiset lukijamme. Sähköpostini on jo täynnä pyyntöjä lihaskuvista… joten ei tarvitse enää vaivautua. kyllä niitä sitten taas ensi kesänä tulee
Viivin ruokatottumukset
Ihan alkuun täytyy kyllä sanoa, että juurikaan en voi valittaa Viivin syömisestä. Toki tähän ikään kuuluu, että välillä kiukutellaan eikä haluta sitä lusikkaa suuhun. Mutta mitä tulee uusien ruokien maistamiseen tai monipuoliseen ruokavalioon, niin tämä neiti kyllä syö melkein mitä vain mitä nenän eteen laitetaan. Poikkeuksia tietenkin löytyy, kuten esimerkiksi kaikki karkit mistä iskä tykkää! Viivi kyllä haluaa aina maistaa, mutta toistaiseksi sieltä (onneksi) kuuluu useimmiten “pahaa!”
Yksi asia, mikä välillä on vähän rasittavaa, kun yrittää kannustaa lastaan syömään pupujen ruokaa on se, että sitten sitä pupujen ruokaa myös syödään. Monesti käy niin, ettei varsinainen ruoka maistu ollenkaan.
Tänään aamulla taas totesin sen. Jätin neidin hetkeksi syömään leipää yksin. Olin tehnyt normaalin paahdetun ruispalan voilla, juustolla, kinkulla ja kurkkusiivuilla. Tulin takaisin, niin kurkut oli syöty, eikä leipä enää kinnostanut. Eilen leipä kuitenkin meni ihan nätisti, kun iskä syötti ja piti kaikillä sormillä kurkuista kiinni, ettei ne katoa kitaan yhdellä haukulla. Sama kävi jokunen päivä sitten, kun oli perunaa ja nakkia, ja lisukkeeksi taisi olla kirsikkatomaatin puolikkaita. Syömättähän ne nakit ja perunat jäi. Voitteko käsittää?
Tässä kaaviomallinen vertailu minun ja Viivin erilaisista tavoista syödä leipä. Klikkaa kuva suuremmaksi. Pahoittelen kehnoa kuvan tarkkuutta.
1. viikko / 1. päivä
Ensimmäinen päivä projektista.. Ei voi muuta sanoa, kuin että oli kyllä ehdottomasti oikea päätös aloittaa viikolta yksi, vaikka alkutestin perusteella kehoitettiin aloittamaan viikolta kolme. Sarjat meni läpi kyllä ilman suurempia taisteluita, mutta ei jäänyt paljoa paukkuja viimeiseen vetoon, jossa piti saada mahdollisimman monta, mutta vähintään yhdeksän punnerrusta. No siihen yhdeksään sen sitten jätin. Kokonaismääräksi jäi siis 45kpl, mikä on ihan ok mun mielestä.
Nyt on kyllä tissit vähän kipeet
Yritän saada tällä viikolla vielä vedettyä tän 1. viikon. Menee kyllä ehkä vähän tiheeks mutta menköön. onhan tässä aikaa vielä, esim perjantaina 2. ja sunnuntaina 3. Sitten 2. viikon päivät ois ti, to, ja la sit vois siirtyä normaaliin ma, ke ja pe jonka jälkeen voi palautua viikonlopun…
Kotona kaksin.
Tässä on nytten syksyn mittaan istuttu Viivin kanssa kotona kaksin ja täytyy kyllä sanoa, että lähellä häämöttävä paluu päiväpuolelle ei herätä mitään suuria riemun huutoja. Olen _todella_ nauttinut Viivin kanssa kotona olemisesta. Kuten on moni ehkä huomannut, olen myös tykännyt Viivin duploilla leikkimisestä Kaikin puolin on ollu todella virkistävää välillä elellä vähän rennommin aikataulujen suhteen. Vaikka onhan niitä aikatauluja nytkin; kerhoihin pitää ehtiä, ruoka pitää laittaa ajoissa ja unirytmi säilyttää.
Viimeiset kaksi vuotta on kuitenkin juossut kiireessä lähes tauotta. Aamulla kouluun ja sieltä töihin ja illaksi kotiin. ja pahimmillaan viikonloppuisin olin välillä 14-16 tuntisia päiviä töissä elokuvakoneenhoitajana. Siinä alkoi kaikki olla vähän loppuunpalaneita. Anna oli siis pitkiä päiviä kahdestaan Viivin kanssa. Nyt on Annakin saanut olla taas vähän työelämässä ja alkaa pikkuhiljaa kaipailemaan takaisin kotiin, tai siltä vielä ainakin eilen tuntui.
Onneksi minun, ainakaan näillä näkymin, ei tarvitse ihan heti palata takaisin työelämään tammikuussa. Huhtikuuhun asti Anna saa täyttä palkkaa työnantajaltaan ja sen jälkeen Anna saa KELA:n äitiyspäivärahaa. Se leikkaa tuloja jo aika lailla ja silloin täytyy kyllä harkita töihin menoa, että saadaan pidettyä pyödät notkuvina. Tekee luultavasti ihan hyvää kaikin puolin, olla kotona siihen asti. Minä pääsen iltaisin avuiksi Viivin kanssa. Ei nimittäin ole enää ihan kevyttä tuon tytön hoitaminen, varsinkaan kun on raskaana. Olo alkaa olla jo vähän tukala Annalla. Tällä hetkellä riesaa riittää närästyksestä. Kyyki nyt sitten pukemassa ja siivoamassa pikku prinsessan kanssa. Maaliskuussa olisi kyllä eri kurjaa olla koko päivä poissa, kun kotona on vastasyntynyt.
Lisäksi jää toivottavasti aikaa keskittyä kouluun kunnolla. On nimittäin tämä syksy ollut kohtuu masentava opintopisteiden suhteen. kurssi per jakso ja jotain jämäpisteitä rästikursseista. Sillä ei kauheesti hurrata. Varsinkin kun tietää, että KELA vaatisi muistaakseni 4,8 op:tä /kk… No, sitä murehditaan taas myöhemmin…
Toivottavasti olette pitäneet ja pysyneet ajan hermoille minun “valokuvablogin” kanssa.. Ollaan Viivin kanssa kyllä leikitty paljon.. toivottavasti Viiville on mennyt minun “Anna isi näyttää” opit perille, kun keväällä joutuu leikkimään luultavasti enemmän itsenäisesti. Anna jaksaa toistella, että “miten sä keksit?” kun se näkee meiän duplorakennelmat. Alkusyksystä hiekkalinnat oli vielä kova sana, mutta nyt ollaan taivuttu enemmän duplolinnoihin.. Oon nyt yrittänyt taas tsempata ulkoilun suhteen, kun ilmat on vähän lämpimämpiä taas. Tänäänkin menttin suoraan unilta ulos tunniksi, Viivin pyynnöstä.
Tähän ehkä tällainen Best of kuvakokoelma:
Ensimmäisiä legojuttuja: Eläintarha
hiekkalinnat on parhaita
Hiekkalinnat goes pro!
Tässä vaiheessa oli vielä melko vähän legoja
Nyt ruvettiin jo torneilemaan!
Nyt saatiin legolandiaan vesilaitoskin => AquaLegoLandia
Superlinnake! Huomatkaa norsut, jotka pitelevät etummaisia pylväitä.
Käsissä tuntuu.
Nyt se on aloitettu! Tänään päätin sitten rykäistä sen alkutestin, joka määrittää millä tasolla aloitan sadan punnerruksen projektin. Niille, jotka vasta nyt lukevat tästä, voin kertoa projektin tavoitteista lyhyesti; Tarkoituksena on noudattaa 7 viikon ohjelmaa, jossa käydään läpi erilaisia punnerrus sarjoja kolmena päivänä viikossa. Haastavuus nousee joka viikko. Viimeisellä viikolla olisi tarkoitus kyetä punnertamaan, yhdessä sarjassa, sata punnerrusta.
Alkustestini tulos oli 30 punnerrusta. Olen ihan tyytyväinen tulokseen, koska sen verran jaksoin rehellisesti punnertaa yhdessä sarjassa. Vähemmänkin olisi riittänyt, sillä tasot lähtevät 0-5:n punnerruksen tasolta. Tällä tuloksella ohjelma kehoittaa minua aloittamaan viikolta kolme, tasolta kolme (3/3)… Mutta luulen, että aloitan silti viikolta yksi ja harjoittelen kevyillä sarjoilla. Alkutestin perusteella sanoisin, että minulla on paljon kehitettävää hengityksen kanssa. Ensimmäiset viisi punnerrusta tuli pinnistettyä niin jäykkänä, etten tajunnut hengittää punnerrusten välissä tai aikana. Sitten rupesi helpottamaan kun sai hengitysrytmin kohdilleen.
Kaiken kaikkiaan tuntui ihan hyvältä ja uskon, että on ihan hyvät mahdollisuudet saavuttaa haluttu tulos. Sain puhuttua vähän kavereita mukaan tähän projektiin. Täytyy jäädä odoittelemaan miten Ville, Miikka, Mika R ja Patrick pärjää.
Jos joku kiinnostui niin lisää infoa löytyy osoitteesta: www.hudredpushups.com
Pysytään liikkeessä!
Sairasloma on loppu! Pääsin vihdoinkin punttisalille kiusaamaan taas itteäni. Nyt kuhan vähän palautuu, niin One hundred push ups -tasotesti kehiin ja sitten punnertamaan!
Lisäsin muuten uusia kuvia hääkuvat kansioon.. Käykeehän kattomassa ja muistelemassa!
Posted in normaali
Leave a comment
Kuvasivu jälleen käytössä
Kuvat löytyvät jälleen sieltä tutusta paikasta! Pahoittelemme häiriötä!
Italian sumussa.
Matka alkoi autoilulla tampereelle, josta lentomme lähti kohti Italiaa. Viivi ymmärsi jännittää vasta kiitoradalla muistaakseni. Ilmassa kaikki oli kuitenkin taas ihan hyvin. Lentomatka meni syödessä rusinoita ja leikkiessä toisen kohtalontoverin kanssa. Vähän Viiviä nuorempi tyttö kävi vähän väliä moikkailemassa äitinsä kanssa.. Päätyivätpä lopulta samaan hotelliinkin, mutta ei juurikaan tavattu muuten. Laskeutuminen oli Viivin sanojaan mukaan “hauska”, äännettynä kauhusta kankeiden hampaiden läpi. Kone tuli aika jymähtäen alas kiitoradalle. Ilmeisesti kaikkien tsemppaavat hymyt sai Viivin tulkitsemaan kokemansa kauhun hetket hauskoiksi..
Bergamossa oli Suomen pakkasten jälkeen melkein paahtavaa. Ruvettiin aavistelemaan palvelun hyvää laatua, kun lentokentällä oli hotellin edustaja vastassa kahden auton kanssa. Vaikka puhetta oli vain yhdestä autosta ja erikseen hankittavasta taksista.
Hotelli oli aivan ihana kodinomainen vanha rakennus. Sisäpihalle avautuvat käytävät joiden 
varrella oli huoneita ja takimmaisessa nurkassa oli “olohuone” johon katettiin aamiainen toisen kerroksen asukkaille. Meidän huoneemme oli tämän tilan yhteydessä. Olohuoneesta löytyi myös kannettava ja netti. Huoneet olivat tilavia, ei ollut suurta eroa 2 ja 3 hengen huoneissa eikä edes lux huoneessa. Lux huoneessa oli suurin pöytä, mutta ei jostain syystä minibaaria? Varustetaso oli kuitenkin kaikissa ihan kiitettävällä tasolla. Pienimmässä huoneessa oli mukava parkettilattia, joka oli kieltämättä myös lämpimämpi kuin kivilattia. Ensimmäisen kerroksen huoneisiin katettiin aina pöytä siivouksen yhteydessä aamiaista varten. Aamiainen oli ihan ok, paahdettuja leipiä, hilloa ja margariiniä seuraksi. Jogurtteja, mehua, kahvia ja teetä sekä kananmunaa. Talon emäntä kysyi aina aamuisin “scrambled or fried?” Ensimmäisen aamuna vastasimme, scrambled. Saimme paistinpannulla paistettua ja sekoitettua munaa. Seuraavana aamuna ajattelimme kokeilla sitten fried, johon talon emäntä vastasi: “I don’t know what’s the difference?!”
Citta Alta, eli vanhakaupunki oli Bergamossa kyllä hieno. Siellä tuli käveltyä kuutisen tuntia. Kapeahkot kadut ja tyyli oli mukavaa katseltavaa. Bonuksena oli sunnuntai, jolloin suurin osa kaupoista oli kiinni. Karkkikaupat olivat onneksi auki, ja niitä oli monta. Yksi vaikuttavimmista oli vanhankaupungin torin 
laidalla oleva kirkko, jonka edustalla oli joku huilisti soittamassa. Menimme muuten vanhaankaupunkiin, joka on siis korkeammalla kuin muu kaupunki, käysiradalla jota paikalliset kutsuvat nimellä Funiculore. Kuva radasta tuossa oikealla. Seuraavana päivänä kävimme sitten vähän Citta Bassaa katsomassa, siellä ei kovin paljoa ollut nähtävää. Kävimme myös lentokentän vieressä sijaitsevassa ostoskeskuksessa, Iper Oriossa. Iper Orio on arviolta 1,5 – 2 x itäkeskus, ja piirun verran kampin keskusta tyylikkäämpi. Illaksi palasimme hotellille ja kävimme hotellin viereisessä ravintolassa syömässä. Ravintolan jälkiruokatarjotin kulki meidän ohitse pariin otteeseen, mutta emme enää kyenneet niitä tilaamaan… Hotellille nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen Milanon visiittiin.
Yö ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, sillä sain nukuttua vain noin kolme tuntia 05-08 paikkeilla. Edellisen illan ravintolareissulla olin tullut syöneeksi tuntemattomaan salaattikastikkeeseen dipattua raastesalaattia, joka piti minut hereillä ja vessareissuilla pitkin yötä. No aamulla pari immodiumia ja jätin aamiaisen väliin. Eikun Milanoa kohden. Eihän sitä nyt voi väliin jättää kun kerran tänne asti on tultu.
Milanoon pääsi Bergamosta kätevästi paikallisjunalla, joka ei muistaakseni ollut kovin kallis. 
Päärautatieasemalta, joka oli valtavan kokoinen ja myöskin melko upean näkoinen, pääsi helposti metrolla suoraan Duomo di Milanolle, joka on valtavan kokoinen kirkko Milanon keskustassa. Todella upea sekä, ulkoa että sisältä. Siitä matka jatkui Galleria Vittorio Emanuele II:een, joka on aika hervottoman kokoinen ostokatu/keskus. Merkkiliikkeita lähinnä, ja keskusaukiolla aivan Vuittonia vastapäätä McDonalds. Kun tulee toisesta päästä ulos, on saapunut suoraan Teatteri La Scalaa vastapäätä, joka oli ulkopuolelta katsottuna melkoinen pettymys. Tällä aukiolla on myös Leonardo da Vincin patsas. Jatkoimme erästä pääkatua pitkin, josta ei mielestämme Aleksanterin katu jäänyt kovin pahasti tyylikkyydessä. Sitä pitkin pääsimme Castello Sforzescoon jonka toisella puolella oli Parco Sempione.
Milanon matkamme lopputaipaleella, suuntasimme epätoivoisina ja nälkäisinä lähimpään ravintolaan, joka oli Duomon aukion tietämillä Gallerian takana. Tämähän oli tietysti suuri virhe, josta meitä olivat varoittaneet niin matkaoppaat kuin seuduilla matkustaneetkin. No hätä ei lue lakia. Sinne mentiin ja minä päätin edellisestä kinkku pizzasta tykänneenä tilata kinkku-herkkusieni pizzan. Voin käsi sydämellä vannoa, että se oli HUONOMPI kuin mitä Alepan pakastealtaasta saatavat pirkka pakastepizzat ovat. Se oli pieni, jonka paksu pohja oli alta ohuesti korputtunut ja sisältä raaka ja vetinen, eikä pizzassa ollut muutenkaan makua. Pyysin tarjoilijaa ottamaan sen takaisin, enkä halunnut uutta tilalle. Laskun saatuamme(58e), kävin vähän kesksutelemassa laskusta, eikä meidän tarvinnut maksaa palauttamaani pizzaa. Ravintolan pitäjä tosin oikaisi laskuun päässeen virheen, jossa eräs seurueemme tilaama ateria oli laskutettu 2e halvemmalla. hinnaksi jäi siis 52e. neljästä ruuasta ja juomista. 3x cola(á 4e), ateriat, ja tomaatti mehu á 6,50! eikös italiasta saa tomaatteja? Luulisi tomaattimehun vähän halvemmalla irtoavan..
No palasimme Bergamoon, jätimme lapset Annan vanhempien hoitoon hetkeksi hotellille ja suuntasimme hotellin lähettyville ravintolaan, josta meille luvattiin b&b:n asukkaina alennusta. Ajattelin kokeilla onneani jälleen pizzan suhteen ja tilasin kinkkupizzan ja pyysin siihen sipulia. Se oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Seuraksi lasi punaviiniä ja vielä jälkiruuaksi tiramisua ja Amaretto disaronno aivan järkyttävän kokoisessa snapsilasissa Itselleni asettamat ennakko-odotukset olivat sillä täytetty.
Seuraavana aamuna juhlimme anoppini pyöreitä vuosia yhteisellä aamiaisella. Edellisenä iltana appiukon kanssa italiaksi säveltämämme toiveet hotellin isännälle aamiaisen suhteen olivat ilmeisesti menneet perille ainakin melkein. Tiedustelimme sanakirja.orgin avulla valkoisia ruusuja..
Me:”ööhm, Fiore, bianco… ”
Isäntä: “AH SI, FIORE!”
Me:”and is it possible to get champagne?.. Semi Secco, no Secco.”
Isäntä:”Si si”
Välissä oli toki kaikenlaista ruumiinkieltä ja muuta selittelyä. Oli ihan hauska kokemus. Kyllä se matkan ensimmäinen Ferrari maistui aamulla, vaikka olikin Brut. Joku romantikko oli tilannut huoneeseen toimitettavaksi 50 ruusua. (kts. kuvat alla)
Kotimatka meni aikalailla samoissa merkeissä kuin tullessa, Viivi tosin nukahti rättiväsyneenä tunnin lennon jälkeen ja nukkui kaksi tuntia aina laskuun saakka.
Seurue vaikutti melko tyytyväiseltä lomaansa. Viivikin oli jaksanut aivan käsittämättömän hyvin, jos miettiin miten puuduttavaa ja tylsää on varmaan ollut istua vaunuissa pitkin kaupunkeja.. Aurinko nähtiin ensimmäistä kertaa matkan aikana, kun lentomme nousi pilvien yläpuolelle. Auringonaskut taivaalla on kyllä upea näky. Ei menty finnairilla, mutta päästiin kuitenkin melkein illaksi kotiin.
Saako oikealta ohittaa?
Kuulin tänään koulun kahvilassa viereisen pöydän keskustelua, jossa väiteltiin oikealta ohittamisen laillisuudesta. Yksi kavereista perusteli kantaansa niin, että tieliikennelaissa tunnettaisiin ero “ohittamisen” ja “ohi ajamisen” välillä. Ohittaminen, hänen mukaansa, vaatii kaksi ohjausliikettä. Eli ajetaan takana, vaihdetaan kaistaa, ja vaihdetaan kaistaa takaisin ohituksen jälkeen. Tämä ilmeisesti hänen mielestään oli kiellettyä. Toinen versio sitten samasta tilanteesta menee niin, että ajetaan rinnakkaisilla kaistoilla, hitaampi auto ajaa vasemmalla kaistalla ja oikealta kaistalta ajaa auto kovempaa, jolloinka tapahtuu ns. ohi ajaminen. Ja mikäli ymmärsin hänen mielipiteensä oikein, tämä jälkimmäinen on laillista ja ensimmäinen laitonta.
Asia jäi vaivaamaan takaraivoon ja kurkistinkin aina loistavaan FINLEX sivustoon ja hain sieltä tieliikennelain. Siellä sanotaan seuraavaa:
”
17 §
Ohittaminen
Edellä kulkeva ajoneuvo on ohitettava vasemmalta. Milloin edellä kulkeva kääntyy tai selvästi valmistautuu kääntymään vasemmalle, se on kuitenkin ohitettava oikealta.
Oikealta saa ohittaa, jos kuljettajan ajosuunnassa on vähintään kaksi ajokaistaa ja ajoneuvot kulkevat rinnakkaisilla ajokaistoilla. Polkupyöräilijä ja mopoilija saa muutoinkin ohittaa muun ajoneuvon kuin polkupyörän tai mopon oikealta.
Raitiovaunu on ohitettava oikealta. Sen saa kuitenkin ohittaa vasemmalta, missä kiskojen sijainti sitä edellyttää, jos se voi tapahtua vaaratta ja haitatta. Yksisuuntaisella ajoradalla raitiovaunun saa muutenkin ohittaa vasemmalta, jos liikenneolosuhteet sen sallivat.
Tienpidossa tai vastaavassa tiellä tai sen vieressä tehtävässä työssä käytettävää, asianmukaisesti merkittyä ajoneuvoa ohitettaessa saa menetellä olosuhteisiin nähden sopivimmalla tavalla tarpeellista varovaisuutta noudattaen.
Mielestäni tuossa siis sanotaan aika yksiselitteisesti, että oikelta puolelta saa ajaa ohi kun on kaksi kaistaa samaan suuntaan. Enkä kyllä löytänyt mitään erittelyä ohittamisen ja ohi ajamisen suhteen. Seuraavat rajoitukset kuitenkin löytyy.
18 §
Ohituskiellot
Ohittavan ajoneuvon kuljettajan on tarkoin varmistauduttava, ettei ohitus aiheuta vaaraa.
Ohitus, johon käytetään vastaan tulevan liikenteen puolta, on kielletty:
1) näkyvyyden ollessa mäenharjan tai kaarteen vuoksi tai muusta syystä turvalliseen ohitukseen riittämätön;
2) jollei ohitukseen käytettävä ajokaista ole riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen;
3) jollei ohittaja ohituksen jälkeen vaaratta ja muuta liikennettä oleellisesti häiritsemättä voi palata jonoon;
4) edellä ajavan osoitettua suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen; sekä
6) risteyksessä ja rautatien tasoristeyksessä sekä välittömästi ennen niitä.
Ohituskielto ei koske risteystä, jossa risteävä tie on polku, tilustie tai muu vähäinen tie, eikä taajaman ulkopuolella muuta kuin liikennemerkistä ilmenevää risteystä.
19 §
Ohittajan ja ohitettavan keskinäiset velvollisuudet
Ohittajan on pidettävä turvallinen väli ohitettavan ajoneuvoon.
Ohitettavan on, havaittuaan ohituksen vasemmalta, pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä hän saa lisätä nopeutta.
Hitaasti kulkevan ajoneuvon kuljettajan on kapealla tai mutkikkaalla ajoradalla tai vastaan tulevan liikenteen ollessa vilkasta ohituksen helpottamiseksi vähennettävä nopeutta ja mahdollisuuksien mukaan annettava tietä. Hän saa tällöin tilapäisesti kuljettaa ajoneuvoa pientareella, jos se voi tapahtua vaaratta ja haitatta.
Itse olen ainakin törmannyt liikenteessä seuraaviin rikkomuksiin. 18 § kohdat 4 ja 5. Tämä on aika tyypillinen ja yleinen varmaan kaikkien kohdalla. Viime launtaina viimeeksi, lähdin kehällä ohittamaan jotain pappaa vasemmalta, se päätti pamauttaa siihen eteen. En tosin ollut kovin yllättynyt, kun kaveri ei kyllä osannut käyttää kiihdytyskaistaakaan, vaan oli pysähtynyt siihen alkuun, heti mutkan jälkeen.
Löytyykö muiden mielipiteitä?
Laukkuja pakkaamaan…
Pesukone on käynyt kuumana jo pari päivää ja nyt on laukkujen pakkaaminen käynnissä. Vielä pitäisi tarkistaa Ryanairin monimutkaiset laskutuskäytännöt ja matkatavarasäännökset. Kännykän datayhteydet on operaattorin puolelta katkaistu matkan ajaksi, ni ei tule yllärilaskuja.
Jalkakin on jo suhteellisen kunnossa, ei sillä kyllä lenkille vielä lähdettä, mutta normaali rasituksen kestää hyvin. Ei ole flunssatkaan pahemmin vaivanneet, nyt kun on valkosipulilääkitys kunnossa!
Matkakohteessa on odoitettavissa n. 10 astetta enemmän kuin täällä ja sadetta.
Matkaterveiset sitten jälkeenpäin.
Ylös-alas
Ajattelin kirjoittaa tämän jo eilen, jolloin olisin ollut hyvällä tuulella paranevan jalkani takia. En sitten eilen ehtinyt ja kirjoitan tänään jo enempi mollivoittoisesti.
Jalka on paranemaan päin tosiaan! Pientä kipua löytyy vielä akillesjänteestä ja muista nivelistä kun jalka joutuu väärään asentoon. Nilkkatukea en oo pitänyt vajaaseen viikkoon. Vois varmaan sen ja kepitkin joskus palauttaa takas malmille.
Aamu on tänään mennyt nokkan niistämisen merkeissä, eli taas ois vähän flunssainen olo.. Tää oiskin sitten flunssa #3 tänä syksynä. saas nähdä miten helpolla tästä päästään… Tän tuloa on aavisteltu jo viikonlopusta lähtien. Oon saanut muutaman torjuntavoiton valkosipulilla. Valkosipulihoidoin aloitin jo eilen illalla, kun kurkku tuntui hassulta. Tänään aamiaiseksi yksi raaka valkosipulinkynsi ja päälle lusikallinen hunajaa hunajateen kera. Voiks tää enää olla todellista!?
Jos tästä ei nyt kova flunssa tule, niin pitäisi kohta päästä kuntouttamaan nilkkaa. Nilkka on vielä melko jäykkä ja ääriasennoissa arka. Tarkoituksena ois palata salille ja aloittaa yksi uusi kuntoprojekti: one hundred push ups.
Kyse on kunto-ohjelmasta, jossa käydään läpi kuuden viikon harjoittelujakso, jonka päätteeksi olisi tarkoitus saada punnerrettua yhdellä kertaa sata punnerrusta. Kuhan nilkka kestää niin aloitan tämän. Varmaankin kerron sitten siitä lisää. miten etenee! Tähän sain “haastettua” neljä kaveria mukaan. Kyse ei ole kilpailusta, vaan jokainen tekee omaan tahtiin.
Defectopolia
Liekö edelleen jomottava nilkkani syynä tähän ärsyyntymiseen, vai mikä, mutta tänään on jotenkin ollut taas hajotuksen multihuipentuma nykyistä opiskelupaikkaani kohtaan. Otsikon olen lainannut Facebook ryhmältä, joka kuuluttaa metropolian epäkohtia ja yrittää kaiketi vaikuttaa niihin. Toistaiseksi tuntemattomalla menestyksellä.
Kaikki alkoi jo eilen, kun uusi jakso alkoi ja yritin _omituisesti_ englantia vääntävän opettajan kurssille ilmoittautua. No eihän se toiminut! Eikä toiminut illalla kotonakaan, eikä vielä edes aamullakaan. Tietokannat oli alhaalla, eikä ketään tuntunut kiinnostavan.
Annoin sen olla, ja rupesimme tekemään lähtöä Viivin kanssa muskariin, jotta ehtisimme ajoissa. Olimmekin puoli tuntia etuajassa ja menimme Pop&Jazz konservatorion kahvilaan, jota pitää Fazer Amica. Muistaakseni ostokseni maksoi n. 3,15€ – 3,50€. Istuimme pöytään ja rupesin ihmettelemään, että olin saanut Cappucinon ja pienen patongin, jonka täytteenä oli kinkkua, kananmunaa, ja salaattia. Paketti oli varsin tuoreen oloinen luultavasti tänään paistettu leipä jne.
Rupesin miettimään mitä olisin saanut samalla rahalla meidän kahviosta, jota pitää Palmia. En ainakaan samaa settiä, luultavasti olisin joutunu valitsemaan, otanko pienen kuivan ruisleivän, jossa on hipaus voita, lauantaimakkara ja salaatinlehti ja tomaatti. Todennäkoisesti leipä olisi tomaatin kohdalta kostunut mössöksi. Kahvi olisi kitkerää ja palaneen makuista lämmittävästä termarista. Tämän saattaisi saada suurinpiirtein samalla hinnalla, jos haluaa kahvin ja kolmioleivän järkyillä kastikkeilla tai kuivalla kinkkujuusto täytteellä, hinta nousisi n. alle viiteen euroon. Patonki ja kahvi taitaa olla sitten siinä viiden euron tietämillä. Meidän koulussa patonki ja kolmioleipä (jompikumpi) maksaa euron enemmän kuin päivän lounas. Kaiken tämän lisäksi saisin luultavasti huonoa palvelua ja ostokseni veloitettaisiin tyhjältä pankkitililtäni vaikka sanoinkin, mielestäni kovaan ääneen, että “Luotolle kiitos!” Seuraavana päivänä pankkitilini kiittää!
Illalla koulussa jatkui sitten tuskailu. Olin katsonut lukujärjestyksistä, että minulla on tiistaille muutama vaihtoehto. Värähtelyt ja aaltoliike tai algoritmit. Värähtelyt(…) alkaa vasta ensiviikolla joten ajattelin mennä algoritmeihin. Tullesani luokkaan kysyin opettajalta vähän kurssista ja hän keskeyttää ja sanoo: “Tämä kurssi loppuu kahden viikon päästä..” “Jaa, vainiin” vastasin minä ja poistuin hieman hämilläni. No menin sitten aulaan katsomaan lukujärjestyksiä ja totesin 09-ryhmällä menevän matikan kurssin jolla voisin paikata omia rästejä. Menin luokkaan ja totesin tämänkin kurssin olevan loppusuoralla. Jäin sitten luokkaan istumaan, tarkistamaan lukujärjestyksiä ja löysinkin sitten Java-kurssin, jolle olisin voinut mennä. Menin katsomaan onko luokassa ketään… No eihän siellä tietenkään ollut. Kello tosin oli jo kuusi, ehkä ensimmäinen kerta kesti alle tunnin?
No ei se mitään. Tulin sitten kahvillaan tätä kirjoittamaan. Huomasin kellon lähentyessä seitsemää, että kahvila menee kiinni, niin ajattelin käydä vielä ostamassa munkin. Kysyin myyjältä, josko saisin viimeisen viiden minuutin alennuksen? Sainkin pullani eurolla, mikä oli harvinaisen mukava yllätys tässä puljussa. Maksaessani kortilla, kysyi myyjä yllättäen: “Pankki vai luotto?” Mitä ei ikinä tapahdu! Hämmennyin sen verran kysymyksesta, että kesti hetken vastata “luotto” ja samalla kun sanoin sen ehti hän jo painaa pankille. Kuulemman jotenkin automaattisesti menee aina sormi tuonne pankille. Olin hyvällä tuulella ja totesin ettei se haittaa. Istuin pöytään ja haukkasin sokerikuorrutettua pullaa, joka oli sisältä kuiva ja pakastetun oloinen.
Taas yksi NORMAALI päivä koulussa, ei muuta.
Sairastelua sairastelun perään
Liittyen perheleiriin ja meidän ihanaan oloomme siellä. Noh, se lyhyesti sanottuna loppui kuin seinään. Lauantaina n. klo 17 akoihin, ehkä, päätin osallistua norsupallopeliin. Kyseessä on jalkapallo tyyppinen peli, jota pelataan jumppapallolla… joukkueissa oli aikuisia ja lapsia. No ottelussa kävi sitten niin, että hyppäsin rajaheitosta palloon ja laskeutuessani alas, tunsin jonkun jalan oman jalkani alla. Yritin väistää ja laskeuduin oman taittuneen nilkkani päälle.
Nyt on kaksi päivää kävelty kepeillä ja nilkkatuki jalassa. Turvotusta on edelleen ja tänään ilmesty aika järkyt mustelmat nilkan ympärille! Välillä tuntuis, että melkein pystyis jo astumaan jalalle, mutta välillä taas sattuu ihan pirusti. Yritän ottaa iisisti jalan kanssa, koska olen kuullut niin monelta kauhutarinoita lopun elämää lonksuvista nilkoista.. kaksi viikkoa pitäisi pitää tuota nilkkatukea, ja kuukauteen ei saa urheilla.
Alkaa pikkuhiljaa tympimään tämä liikkumattomuus ja jatkuva sairastelu… Oon nyt elokuun jälkeen sairastanut kaksi flunssaa, yhden poskiontelontulehduksen ja nyt tämän nyrjähtäneen nilkan. Onneksi voin kuitenkin mennä punttisalille tekemään puvun takista liian pienen.
Edit: Nilkan sairaskertomus tässä alla, jos joku jaksaa lukea. + kuvat
Syntymäpäiviä!
Hyvää syntymäpäivää Anna!
Terveisiä Kaunisniemen leirikeskuksesta! Olimme perheleirillä “viettämässä” Annan synttäreitä! Varsinainen syntymäpäivä oli jo perjantaina ja lahjansa anna sai jo torstai iltana. Perjantai kun oli vähän kiireinen, töiden ja leirillelähdön takia. Anna sai vihdoinkin ensimmäisen osan “huomenlahjastaan”, jonka valitsin silloin “Meidän häät” -ohjelman kuvauksissa. Monia onkin, ohjelman nähtyään, askarruttanut mitä minä loppujen lopuksi valitsin. Kerrottakoon nyt kaikille, että valitsin PlatinOron Marquize sarjan turkoosin värisenä. Kumpikaan ei sitten loppupeleissä ostanut huomenlahjaa toiselle, yhteisestä sopimuksesta. Mutta koska tykkäsin valinnastani silloin niin kovasti, niin ajattelin, että nyt on korkea aika aloittaa osien kerääminen.. Nähtäväksi jää, miten nopeasti setti on kasassa. Onhan tässä monta mahdollisuutta vielä ennen seuraavia syntymäpäiviä.
Onnittelulaulutkin laulettiin Viivin kanssa vasta sunnuntaina, kun ei muistettu harjoitella ajoissa.
Eli näin jälkikäteen vielä; Hyvää syntymäpäivää Rakkaani! Kiitos ihanista vuosista, jotka olen saanut kanssasi jakaa ja olkoon niitä vielä monta edessämme! <3
Pojun syntymäpäiväksi on laskettu 2.3.2010
Joku on jo ehkä saattanut bongata tuolta oikeasta reunasta uuden laskurin, jonka otsikkona on pojun laskettu aika. Eli raskausviikolla 20 mennään tällä hetkellä. Viimeisimmässä ultrassa (UÄ II) todettiin raskauden etenevän normaalisti ja kätilö uskalsi sanoa 100%:n varmuudella sukupuolen. Eli pienellä varauksella, uskomme siis saavamme poikalapsen ensi maaliskuussa.
Edit: Viivi muistaakseni olisi halunnut pikkusiskon. (vaikkei kyllä varmaan ihan vielä ymmärtänyt mitä iskä kysyi.. Tai mistäs sitä tietää.. )
Rentoudu viikonloppuisin
TyöKouluLapsiKotiPuolisoSuku. Elämässä on hirveästi odotuksia ja huomioitavaa ja velvollisuuksia. Viikonloppuina pitäisi olla vaan joku OFF-kytkin, että saisi vähän rentouduttua. Kenellä painaa työvelvollisuudet ja toisella opinnot ja Viivi roikkuu yhtäaikaa molempien nilkoissa. Joo, on vähän valivali kärjistys.
Viime viikonlopusta jäi onneksi ihan mukavat tunnelmat. Lauantaina oltiin kannelmäessä pihateltan purkuhommissa, se tuntuu purkaantuvan ja kasaantuvan aina vaan paremmin, ku alkaa jo olla rutiinia. Syötiin ja istuttiin katelemassa Viivin ja Lilja-serkun touhuja. Illalla päästiin vielä saunomaan.
Sunnuntaina käytiin vähän kattelemassa eläimiä taas Falkullan tilalla. Lampaat työnteli päitään aidan reistä, jottai saisivat suun täyteet lehtiä mitä ihmiset antoi. Älä ruoki eläimiä kyltti löytyi vasta kulman takaa.. Nähtiin pienet possut tonkimassa heinää karsinassaan, pässejä puskemassa toisiaan jne. Syötiin vielä eväsleivät kuuman kaakaon kera ja sitten jatkettiin matkaa kotiin.
Kotona vähän kiukutti taas kaikkia kun, paha koulumörkö tuli kaapista. Minun piti siis koodata muutama C-ohjelmoinnin tehtävä, aiheena tiedostojen käsitely. Anna siinä samalla leipoi omena ansan tyttöjen-iltaa varten.
Sitten lähdettiin tikkurilaan todistamaan, kuinka Annan ystävät Tuija ja Elina juoksivat “rinta rinnan maaliin”. Tytöt olivat siis juoksemassa tikkurilan puolimaratonia. Ihan kunnioitettava suoritus. Ajalla ei niin väliä, sen saa varmaan netistä googlaamalla jos jotain kiinnostaa.
Otettiin urheilijat kyytiin ja ajettiin minut ja Viivi kotiin. Me upouduttiin legojen ihmeelliseen maailmaan ja Anna pääsi viettämään tyttöjen kanssa vapaailtaa.
Istuin kivellä keskellä puroa, katselemassa luonnon suloa.
Tänään on maanantai. Tähän ei ehkä enempää tarvitsisi jatkaa, mutta kerronpa kuitenkin vähän meidän päivästä. Aamu lähti maanantaille tyypilliseen tapaan vähän hitaasti käyntiin. Vaikka olimmekin juuri kotona jutelleet mediakasvatuksen tärkeydestä, olin kuitenkin niin väsynyt vielä, että laitoin viiville piirretyt päälle venäjän tv:ltä ja käänsin kylkeä sohvalla. Ihan hetkeksi vain.
No sitten perinteise lego-leikit ja sen jälkeen teimme varmasti vielä jotain, mutta en nyt saa sitä päähäni. Sitten onnistuin puhumaan ulosmenosta, kun olin päässyt yli harmaasta ja kylmästä mielikuvasta, jonka ulkona vallitseva sää oli polttanut verkkokalvoilleni. Tätä ennen olisi tietysti pitänyt syödä… Eihän se enää kiinnostanut kun piti mennä ulos! No kompromissina söimme eteisessä pukemisen lomassa. Jos tuo ei olisi aika riskaabelia, niin sitä voisi harrastaa useamminkin. pukeminen ja syöminen sujui leppoisasti. Lisäksi se oli ihan hauska seikkailu. Anna saattaa vaan vähän ihmetellä miksi Viivi menee eteiseen istumaan kun kutsutaan syömään..
Tarkoituksena oli mennä Viikista bussilla vanhankaupungin koskelle kuvaamaan patoa ja vesiputousta, mutta koska meidät pelattiin ulos perinteisesti bussin vaunuruletissa, niin päätin, että menemme Viikin metsään kävelylle ja Viivi saa mennä nukkumaan. Se Sujuikin sitten jo hyvin. Viivi nukahti ja minä sain rutkasti aikaa, leikkiä kamerallani.
Löysin kivan puron, joka luultavasti kuuluu Viikinojaan. Pääsin vihdoinkin käyttämään uutta langallista kaukolaukaisijaa ja jalustaa. Sain ihan kivoja kuvia pitkin kiviä solisevasta vedestä pitkillä valoitusajoilla. Samalla laukaisijalla sain muuten ihan kivan kuvan kuusta.
Kuvat purosta löytyy täältä.
The making of -osio täältä.
Kotimatkalla saatiin vielä lunta taivaalta, joka tosin hävisi jäljettömiin.Ehkä se ensilumi kohta. Voisi nastoja harkita kohta jo…
Harrastuksia
Oon tässä huomannut, että viivillä riittää kyllä menoa melkein joka päivällä. Poislukien tietysti tämä viikko kun ollaan vähän sairasteltu. Tässä syksyn mittaan on käynyt tutuksi monenlaiset paikat ja toiminnat.
Ma: vapaapäivä, se ainut arkivapaa kun voidaan vaan olla, tai mennä vaikka vaan hiekkalaatikolle.
Ti: Tähän saakka oli seurakunnan päiväkerho, Iskä sai 3h omaa aikaa, jotka meni Hazelissa kouluhommien parissa koneella. Jatkossa me käydään tiistaisin [Viikissä, kiitos korjauksesta Anna] Arabiassa Pop&Jazz konsalla muskarissa. Oltiin nyt tiistaina ekaa kertaa ja olin tosi tyytyväinen. Musiikkityylejä ja soittimia tulee paljon laajemmin, kuin muissa muskareissa missä ollaan käyty.
Ke: MuksuJumppa, tämä on ollut kivaa Viiville, on päässyt hyppimään, pomppimaan, kiipeilemään, juoksemaan, laukkaamaan ja temmeltämään. Paikkakin on mukavan lähellä tuossa Viikissä, niin sinne ollaan päästy kätevästi pyörällä/rattailla. Minäkin olen pitänyt. Mukavaa yhteyistä toimintaa minulle ja Viiville.
To: Seurakunnan perhekerho mellunmäessä. Tämä on se lähipaikka, joka tuli jo tutuksi viime syksynä ja keväänä, kun Anna oli kerhon vetäjänä. Nyt siellä on myös muskari n. kerran kuukaudessa. Täällä käy aika vähän ihmisiä, mikä kyllä käy minulle ja on mukava kontrasti seuraavan päivän kerhoon.
Pe: Seurakunnan muskari ja perhekerho. Muskarissa ei taideta enää käydä, kun ei Viivi jaksa istua siellä loppuun asti. Perhekerhossa Viivin on kiva leikkiä, varsinkin nyt kun taitaa jäädä päiväkerhot väliin. Minä voin vähän hörppiä kahvia ja maistella pullaa. Vaikka kerho onkin Perhekerho, niin meitä isiä siellä ei taida olla minun lisäkseni kuin yksi tällä hetkellä.
Että näin. Viikonloppuisin ei vielä ole mitään meininkejä, mitä nyt meidän omat juoksemiset ympäri maailman. Mehän ei tunnetusti pysytä kovin helposti paikallamme. Ellei oo F1-viikonloppu
Matkasuunnitelmat muuttuu
Tuli pikkuinen muutos lentoyhtiön puolelta. Lentomme tampere – bergamo siirtyi lähtemään n. klo 20 paikkeilla ja perillä oltais sitten kymmenen paikkeilla… Eli sinne meni se tutustumispäivä. Vähän ehkä harmittaa, mutta näillä se on kai sit mentävä. Turha kuitenkaan stressata, että minne sitä ei nyt sitten kerkeä, koska Bergamon kiertelyyn oli muutenkin varattu koko viikonloppu. Liika murehtiminen vaan hapattaa koko reissun…
En oikeen jaksa uskoa, että tämä tulisi olemaan viimeinen muutos suunnitelmiin. Viimeistään paikanpäällä tulee varmasti jotain muutoksia.
Säästöliekki
Tämä viikko on mennyt koko perheellä vähän hiljaisissa merkeissä. Itselläni alkoi flunssa jo viime viikolla, tiistaisen seurasaari tervasaari reissun ja sen jälkeisen sateen jäljiltä. Jäin kuvassa näkyvän saderintaman alle vaikka yritinkin paeta sen alta ritarikadun “kahvilaan”. Kyseinen paikka on siis erään yrityksen toimitila, joka saattaisi ulkoapäin vaikuttaa vähän kahvilalta aina silloin tällöin, kun pojat tuovat näyteikkunaltaan hienon metallisen kahvipöydän ja tuolit kadulle kahvitauollaan. Noh, jokatapauksessa, viikonloppuna oli sitten Annan vuoro kaatua sängyn pohjalle taudin kourissa. Minä olin myös edelleen toipilaana omasta flunssastani. Ja pakkohan se oli Viivinkin sitten vähän sairastua pieneen nuhaan tiistain paikkeilla…. Oi tätä riemua, koko perhe turisemassa. Keskiviikkona käytiinkin sitten “kaik yhes koos” terveyskeskuksella hakemassa Annalle sairaslomaa ja minulle poskiontelon tulehdus -diagnoosi ja lääkkeet.
” Ja heillä kaikilla oli nii-in mukavaa…”
Voitte varmaan kuvitella, kun on koko porukka kipeenä ja väsyneenä, niin siinä onkin sitten kaikilla kivaa. Minä oon taistellut itseni kuitenkin kouluun, lukuunottamatta maanantaita, kun anna oli pahiten kipeenä. Kun ei siitä itseopiskelusta kotona meinää välillä mitään tulla. Oonkin vähän yllättynyt miten hyvin oon ohjelmoinnin tehtävissä edistynyt vaikka välillä kaikuu päässä ja välillä ajatukset soutaa limassa.
Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta, ei enää särje poskipäätä ja nenä vetää. Leukakin liikkuu jo suht kivuttomasti. Näyttäisi siltä, että säästyn tältä antibioottikuurilta. Annakin palaa jo huomenna töihin, vaikka lääkäri määräsikin perjantaille asti sairaslomaa. Viivillä nyt välillä vähän nokka vuotaa, mutta ei mitään kummempaa oo nyt tälläkertaa ilmennyt.
Kuulin tuossa radiosta, että uni on paras tapa pitää taudit loitolla. Näinhän se varmasti on. Se tarkoittaa siis yhdeksältä nukkumaan ja aamulla ylös seitsemän kahdeksan maissa kun viivi herää. Eli ei enää läksyjen tekemistä kahteentoista, jolloinka ne pitää tehdä kun viivi nukkuu päiväunia. Yleensä kun olen saanut Viivin nukkumaan olen raivannut vuorokaudessa syntyneet tiskivuoret ja ehkä vähän rentoutunut koneella ja lukenut uutisia. Nyt sinne pitäisi vielä tunkea kouluhommat.. Pitänee ruveta kehittelemään ajanhallintaa kotona, koska joka nurkasta löytyisi vähän muitakin kotitöitä päivää piristämään.
Kyllä se pitää ihan paikkaansa, kun sanotaan, että koti-isyys avaa vähän silmiä sille arjelle, mitä äidit monesti elää lasten kanssa kotona.Ei oo helppoa pojat, voin sanoa. Heti tähän perään ajattelin puolustautua; “Mutta äidit ei opiskele?!” Kunnes ymmärsin ajatukseni älyttömyyden. Miten niin ei opiskele? Oma sisarenikin tasapainottelee opintojen ja kodin välillä.
Täytynee tästä nyt vain yrittää sitten venyä ja paukkua… Tällä hetkellä ei ainakaan tunnu siltä, että tämän syksyn jälkeen olisi opintopisteitä kauheasti tilille paukkunut.
Meidän pieni tähtönen
Klikkaa kuva suuremmaksi
Tuli tässä leikittyä vähän valokuvilla mitä tänään otin ja kekkasin jossain vaiheessa, että tästähän saisi kivan “mainosjulisteen”. Viivi nimittäin yllätti mut totaalisesti tossa pari päivää sitten, kun rupesi laulamaan lauluja mukana. Meillä soi tosi usein Nukketeatteri Sampon levy autossa ja siellä on semmoinen kappale kuin: “Kukko ja kana saunassa”. laulun sanat menee suurinpiirtein näin:
“Kukko ja kana saunassa,
istuivat samassa ammeessa…”
Viivi osaa hienosta laulaa mukana ton kohdan:
Viivin lausahduksia. TOP5 – Nyt.
- Missä on?! – TUOLLA! (piilottaa esim kätensä kainaloon tai taskuun kysyessään, ja ottaa esiin vastatessaan)
- Koska mennään?
- Mikä se on?
- HALUU TOMMONEN!
- Hauwauwau! (Hyvää yötä)
Tässä ehkä tämän hetken TOP5… Noi pitäisi saada nauhoitettua, että kuulisi sen hauskuuden noissa. Anna voi vaikka kommentoida jos muistaa lisää..
Tässä muutama nauhoitus:
Nyt se on varattu.
Täältä tullaan Italia!
Reissu toteutuu marraskuussa, lähtömme on tampereelta 11.35 ja perillä olemme arviodusti 13.45 ja takaisin tampereelle tulemme keskiviikkona n. 19.30. Molempiin suuntiin luonnollisesti n. 2 tuntia ajoa. Mukaan lähtee Annan sisko Olga, poikansa kanssa, sekä Annan (ja Olgan) vanhemmat. Appivanhemmat tosin jäävät vielä muutamaksi päiväksi kiertelemään pohjois-italiaan.
Saapumispäivänä luultavasti tutkimme hieman Bergamoa, joka tulee olemaan meidän tukikohtana Italian valloituksen ajan. Varasimme tuossa tiistaina jo hotellinkin. Saimme mukavan tuntuisesta hotellista viimeiset huoneet. Hotellin nimi on Angolo Del poeta.
Saapumispäivä, eli lauantai ja sunnuntai vietetään varmaankin Bergamossa tutkimassa lähiympäristöä ja vanhaa kaupunkia, joka sijaitsee kukkulan päällä. Odottaisin näkeväni jonkinlaista vuoristomaisemaa pohjoisen suunnalla. Maanantaina suuntaamme kohti Milanoa, siellä on varmast paljon nähtävää, eikä yksi päivä välttämättä riitä. Naisväki varmaankin suosii kauppoja ja toreja. Itseäni kiinnostaa ison kaupungin lisäksi lähistöllä sijaitseva F1-näyttämö Monza! Tiistain ohjelma riippuu varmaankin kuinka pahasti Milano koukuttaa. Tiistai pidetään kuitenkin vapaana, mahdollisille muille reissuille. Esim, Venetsia ja Verona, joka löytyy siitä matkanvarrelta.
Itse olen kerran käynyt peruskoulun kanssa Italiassa. Majoituimme perheisiin Veronassa, josta matkustimme sitten esim päiväksi Venetsiaan. Muistoja tuolta reissulta ei ole enää kovin paljoa. Muistan, että pelasimme paikallisia poikia vastaan jalkapalloa koulun kentällä, ja minä onnistuin kaatumaan päin kiviaitaa. Sain siitä ihan mukavan kokoisen haavan polveeni. Ja jos oikein tarkkaan katsoo niin arpi näkyy edelleen…
Isäntäperheen pojan, Luca Verdarin kanssa olin jonkun aikaa kirjevaihdossakin, mutta laiskana teinipoikana sekin sitten jotenkin jäi. Näin jälkikäteen olisi ollut mahtavaa olla edelleen yhteydessä. Voisi vaikka mennä kylään?! Tästä muistosta inspiroituneena etsin ja löysinkin nyt FB:stä jonkun Luca Verdarin, katsotaan vastaako viestiin… Italian reissulla tuli maistettua myös kuuluisaa italialaista kiviuunipizzaa, mutta mäkuelämyksenä se ei jäänyt kovin vahvasti mieleeni.
Veronassa näimme Julian patsaan( Sen Romeon ja Julian), ja perinteen mukaan kokeaksemme rakkautta elämässä, kosketimme patsaan rintaa, joka kaikesta lääppimisestä oli huomattavasti vaaleampi kuin muu patsas. Asiaan kuuluisi kai myös toisesta kädestä pitäminen. Itse muistan koskettaneeni vain rintaa Ehkä en kuunnellut opasta tarpeeksi tarkkaavaisesti.
Katsotaan nyt sitten matkan jälkeen, minkälaiseen koukkuun tällä kertaa jäämme ja koska pääsemme katsomaan seuraavaa kohdetta, joka on haaveissa; Rooma.
Toinen kerta kerhossa.
Tänään päästiin taas vihdoin lähtemään keskustaan. Viivi meni nyt toista kertaa päiväkerhoon. Edelleen vähän jännittää, että miten se nyt siellä pärjää ja tekisi jo mieli mennä hakemaan vaikka kerhoa olisi vielä reilut 20min. Yritän vain lujasti pitää mielessä, kuinka reipas tyttö meillä on. Viimeksikin oli mennyt niin hyvin kuulemma, eikä poiskaan olisi haluttu lähteä. Tällä kerralla kerhoon meno oli ehkä hitusen verran varovaisempaa, kun joku poika siellä itki kovasti. Viivikin sanoi: “Poika paasit”. Eli poika itkee. Viiville riitti selitykseksi, että pojalla on varmaan nälkä ja väsy.
No iskä sai kuitenkin luvan lähteä ja Viivi jäi miksu-sedän ja kahden muun lapsen kanssa jotain lautapeliä(?) pelaamaan. Itse tulin tänne alakertaan Hazeliin, joka on seurakunnan kantis pizzapaikka, tekemään kouluhommia. Sainkin tehtyä kaksi ohjelmointiharjoitusta. Toisessa käyttäjältä pyydetään valintaa 1-3 jotka edustavat kissa, koiraa ja lehmää. Valinnan mukaisesti ohjelma tulostaa näytölle miten eläin ääntelee. Eli miau, hau-hau tai ammuu.. Nerokasta eikö vain? Toinen tehtävä oli vamalla periaatteella toimiva laskin. Valinnat 1-3 edustivat, yhteen- vähennys- tai kertolaskua. Valinnan jälkeen ohjelma kysyi kaksi lukua ja suoritti halutun laskutoimituksen.
Olisin kyllä ehkä mielummin käynyt tässä välissä punttiksella… mutta jossain välissä nämäkin koulutehtävät pitää tehdä ja tässähän tämä aika meni rattoisasti. Ehdin vielä tännekkin raportoimaan
P.S. Saa sitä nyt jotain merkkiä itsestään jättää. Pitää varmaan kehitellä tänne Fb:n tyylinen “Tykkää” -nappi. Kun ei kukaan näköjään uskalla kommentoida mitään. Kävijöitä täällä kuitenkin riittää.
Piristystä liikuntaan tietotekniikan avulla.
Olen löytänyt uutta intoa liikkumiseen erilaisten tietoteknisten palveluiden avulla. Sitä intoa kyllä tarvitaan, sillä olen todennut olevani erittäin heikossa kunnossa. Kohta 2 vuotta autoilevana, ja noin vuoden ilman kunnollista pyörää eläneenä, ovat paikat päässeet melko huonoon jamaan. Reisissä ei tunnu olevan potkua ja reipas pyrähdys bussipysäkille saa läähättämään hyväksi aikaa. Painoakin on kertynyt ihan kiitettävästi. En voi ymmärtää miten saatoin joskus painaa 75kg?!?!? Nykyinen päälle 90kg on tuntunut melko pysyvältä ja pelkäänpä, että sen alle on melko hankala päästä. Uskoisin kuitenkin, että lähemmäs 90kg on mahdollista, kunhan en vain kovasti innostu punttisalilla lihasmassan kehittämiseen. Vähän pitää kuitenkin saada ryhtiä lihaksiin. Tosin on katsottava, että mahdun jatkossakin puvun sisälle. Muutenkin suht. leveät hartiani ovat jo melko äärirajoilla nykyisen puvun kanssa.
Ensimmäinen kipinä syntyi kun hankin vaihdoin puhelimeni uudempaan (Nokia E55), jossa on sisäänrakennettu gps. Se mahdollisti Nokian Sports Tracker palvelun helpon käytön. Kyseessä, on siis ohjelma kännykälle, joka gps toiminnon avulla tallentaa kuntoilun aikana tietoa, esim, matkanopeus, keskinopeus, huippunopeus, reitti, matka.
Reitti piirtyy kartalle lenkin edetessä. Harjoituksen jälkeen voin tarkastella kuljettua reittiä, ladata ne nettipalveluun. Josta näen yksityiskohtaisi tietoja nopeudesta kullakin reitin kohdalla. Lisäksi jos olen kuunnellut puhelimella myös musiikka reitin aikana, tallentuu soittolista ohjelmaan ja sitä kautta nettiin. Harjoituksen aikana otetut kuvat ja videot voi myös ladata palveluun. Tämä on siis oikein mukava, kätevä ja kiva lisä urheilukaveriksi.
Aluksi laitoin Fb:ssä linkkejä sports trackkerin sivuille, mutta se oli kömpelöä ja en muutenkaan tykkää tulvia linkkejä sinne kovin paljoa. Kunnes löysin erään tuttavan statuksesta linkin palveluun, nimeltä Moozement! Se on sosiaalinen treenipäiväkirja.
Kuvaa klikkaamalla näet moozementin “työpöydän”, josta näkee nopeasti viimeaikaiset urheilusuoritukset ja niiden yhteenvetoja. Alempana olisi vielä osia, missä on kuluvan viikon suoritukset ja tilastot kavereista. Ns. Ranking lista, millä saa vähän potkua omaan liikkumiseen jos sattuu olemaan lista alimmaisena Tällä on parempi pitää kuntoilusta yleispätevää kirjaa, koska Sports Trackerin hyödyntäminen on järkevää oikeastaan vain ulkoliikunnassa, kun taas moozementtiin pystyy kirjaamaan mitä tahansa. Lajeja sieltä löytyy 130, yksi erikoisimmista mihin törmäsin oli muutto.
Lisäsin muuten myös tuonne oikeaan palkiin, rss-virtana minun viimeisimmät harjoitukset.
Näiden palveluiden lisäksi, käytän KuntoPlus lehden tilaajalahjana saamaani sykemittaria. Sillä hoituu ajanotto, ja sykemittaus. Toimii kellona ja toimisi myös askelmittarina, jos olisin sen jaksanut kalibroida. Tässä on vikana vain, huonohko pc-ohjelmisto, jota en ole juurikaan käyttänyt. Pc-ohjelmistolta olisin kaivannut, jotain grafiikkaa sykkeesta verrattuna aikaan. Tarjolla siinä on vain yksi kolmivärinen palkki, jossa on nähtävillä ala, keski ja maksimisyykkeen suhteellinen osuus.
Yleensa otan talteen aina treenin jälkeen keskisykkeen, jonka naputtelen sitten Moozeen. Punttiksella käytän myös ajanottoa. Sisästiloissa on turha aktivoida sports trackeria koska se ottaisi vain jotain huuhaa sijainteja matkapuhelinverkon avulla ja käyttäisi turhaan akkua gps-piiriin.
Nykyisin on todella helppoa luoda omia kartta/reittikuvia minne tahansa liitettäväksi. Tännekkin sain melko vaivattomasti lisäosan, jolla saan lenkkieni reitin merkittyä ja liitettyä viestiin. Lisäksi lenkin tarkemmat tiedot Nokia Sports Trackerin kautta!
[umap id="42169" size="m" alignment="left]
Toivottavasti joku muukin saisi intoa omaan liikkumiseensa! Tervetuloa käyttämään Moozementtia, minua saa pyytää kaveriksi. Minut pitäisi löytää ihan nimellä. Muutaman tutun olen minäkin sieltä löytänyt..
Posted in normaali
Tagged liikunta, moozement, Nokia E55, Nokia Sports Tracker, tietotekniikka
2 Comments
Ihmeellinen kävijäpiikki..
En voi ymmärtää mikä ihmeen kävijäryntäys meillä on ollut elokuussa 2008. Siinä kuussa ei oo kirjotettu ainuttakaan artikkelia tänne, eikä muistaakseni mitään muutakaan kovin kummallista tapahtunut silloin.
Tilastokummajaisen näkee tilastot sivulta esim tuosta ylälaidasta. Sivulatauksia 4762kpl , joka on 15.17 % kaikista sivulatauksista. Keksimääräinen sivulatauksien kertymä kk:ssa on n. 1000kpl meidän sivuilla.
Tilastoista vielä sen verran, että ylivoimiasesti eniten linkin kautta tulleita ihmisiä tulee Annan irc-galleria profiilin kautta. En sitten tiedä, että miten nuo toimii nuo facebookin linkit kun ne tuntuu menevän jonkun facebookin sivun kautta.
Unohdin kertoa!
Me karataan marraskuun sateista Italiaan! Lennot on jo varattu tampere – bergamo -tampere! Tarkoitus olisi varmaan käväistä Milanossakin ja varmaan Garda järvellä. Itse haaveilen myös piipahtamisesta Monzassa ja ehkä jopa Fioranossa. Haistelemassa ferrari fiilistä. Anna taitaa odoitella mukavaa rentoutumista bergamossa lähinnä. Mä luulen, että mäki maltan jättää jonkun kohteen, ni jos vaikka tulis uudestaan!
Syksy tuli äkkiä
Näin se aika juoksee ohi, niin ettei sitä huomaakkaan. Vielä vähän aikaa sitten mä istuskelin aamulla parvekkeella ottamassa aurinkoa ja juomassa kahvia. Nyt parveke on semmonen mukavan kirpsakka heräämö. Ei paljoo lämmitä toi 10 astetta enää.
Meidän neiti on ruvennu höpöttelemään ihan älyttömästi nyt viimeisen kuukauden aikana. Enää se ei oo pelkkää toistamista, vaan se kehittelee ihan omia tarinoitaan. Erityisesti “ei”-muodon harjoitteleminen on hauskaa. Esim: “Viivi syö, EI iskä syö” tai “Ei puulo, Viivi syö jugultti”.
Nyt Viivi on myös tajunnut, että iskääkin voi ärsyttää. Ei tarvinnut kun pari kertaa hermostua ja korottaa ääntä, niin neiti hoksasi, että “ahaa!” *90w lamppu pään päällä* Muutamaan otteeseen on niin selvästi nähny kuinka se yrittää löytää oikeeta narua mistä vetää. Saattaa esimerkiksi tulla leikkimään pakasterasioilla tai muilla keittiötarvikkeilla, ja kun pyydetään nätisti siivoamaan ni hän vaan seisoo ja muikeasti hymyilee katse maassa. Korvat on viritetty tarkasti valikoivan kuulon taajuudelle. Yksi yleisempi on kuitenkin se mitä harrastetaan iskän ja äidin kanssa;
Iso: Mennäänkö Viivi ulos?
Pieni: Da!
Iso: No tuuppa mennään! Mennään pukemaan vaatteet päälle!
Pieni: Da!
Tässä vaiheessa mennään eteiseen ja ehditään ehkä istua lattialle ja valmina pukemaan housuja, kun neiti ampaisee lenkille pitkin olohuonetta, eikä tahdo sieltä tulla millään takaisin. Tässä vaiheessa, jo ei ole kiire mihinkään, on olemassa muutamia “neuvotteluvaihtoehtoja”, käytettävissä. Mutta auta armias jos ollaan minuuttiaikataululla, yleensä myöhässä, ainakin minun tapauksessa… Jos muuten ihmettelet mikä ihmeen Iso ja Pieni, niin se tulee Viivin vakio hokemasta “ISOPIENI”. Silloin kädessä voi olla vaikka pehmolelukoira ja pienempi muovilelukoira. Tai mitä tahansa isompaa ja pienempää asiaa.
Tossa alussa laitoin pari viimesintä kuvaa Viivistä, niitä voi klikata ni ne aukee isompana. Syksy on kyllä ihanaa ja kaunista aikaa. Pitää vaan kattoa sen ruskeuden ja harmauden ohi, ni löytää kyllä ihania värejä piristämään mieltä.
Tänä iltana voitte piristää mieltänne kun meette nukkumaan.. Voitte kuvitella kuinka Viivi sanoo teille omalla ihanalla tyylillään hyvää yötä. Se menee näin: “(h)auwauwau!”
Näin koulussa.
Täällä sitä ollaan koulussa koodaamassa. Täytyy kyllä sanoa, ettei nämä iltatunnit mitään herkkua ole. Jos ohjelmistot hajoilee, ni motivaatiota niiden korjaamiseen on vaikea löytää enää tähän aikaan illasta.
Tässä esimerkki arvosanojen keskiarvolaskimesta, näettä vähän minkälaista koodin räpeltämistä täällä harrastetaan:
#include <stdio.h>
int main()
{
int laskuri = 0, annettu_arvo;
float keskiarvo = 0.00, pankki = 0;
printf("Ohjelma laskee syötettyjen arvosanojen keskiarvon.\n \
Lopetus negatiivisella kokonaisluvulla.\n");
do { /*pyydetään arvosanoja*/
printf("anna arvosana (4-10):");
scanf("%d", &annettu_arvo);
if (annettu_arvo >= 4 && annettu_arvo <= 10){ /*tarkistetaan onko sallittu arvo*/
pankki = pankki + annettu_arvo; /*talletetaan arvosana*/
laskuri++; } /*kasvatetaan annettujen arvosanojen lukumäärää*/
} while ( annettu_arvo > 0 ); /*lopetetaan jos saadaan negatiivinen luku*/
keskiarvo = pankki / laskuri; /*lasketaan keskiarvo*/
printf("ohjelmaan syötetty %d arvosanaa.\n \
Arvosanojen keskiarvo: %.2f\n", laskuri, keskiarvo);
return 0; /* lopetetaan ohjelma */
}
Huomenna sitten vähän CCNP:tä ja samaa vanhaa
#en
#conf t
#hostname R1
#line con 0
#logging synchronous
#exec timeout 0
#jnejnecopypaste
Voisinkin muuten tähän loppuun laittaa vähän muistoja viime vuoden keväältä…
- Suvi09 robottiprojektin loppuraportin powerpoint. (.ppt)
- Suvi09 robottiprojektin loppuraportin kirjallinen osa. (.pdf 17 sivua)
- Suvi09 robottiprojektin “valssaten voittoon” -videopätkä (.avi 38MB)
Meidän robotti on se pieni musta…
Lista lyhenee!
Päivitin sitä listaa vähän aikaa sitten, ja pääsin päivittämään sitä taas uudelleen. En tosin lisätäkseni vaan poistaakseni sieltä rivin. Sain kutsun tulla valokuvaamaan yksiä lastenjuhlia ihan palkallisesti, niin päätin sitten hankkia sen uuden kameran.
Ostoslistalle pääsi
- Canon EOS 500D
- 28-200mm f/3.5-5.6 usm
- 50mm f/1.8
- speedlite 270ex salama
- bg-e5 akkukahva
Tuoreimpia kuvia pitäisi löytyä täältäkin, kuvat kansioista. lähinnä 2009 ja ars.
Mitenköhän se kaikki on nyt sitten mennyt..?
Noniin, tässä alkaa olla n. kuukausi takana koti-isyyttä ja taisin silloin luvata vähän kuulumisia ekalta viikolta. Yritän nyt sitten muistaa kaikki hauskat yksityiskohdat näin parin viikon takaa…
Ensimmäinen viikko oli kyllä mielenkiintoinen. Maanantai-tiistai alkoi muistaakseni tosi kivasti mäki heräsin ajoissa. Sää oli kaunis, kerkesin juoda aamukahvit, syödä vähän leipää ja istuskella parvekkeella. Aamupäivät oli mun ja Viivin semmoista autuasta ja iloista totutteluaikaa. Iltapäivällä unien jälkee meni ihan ok siihen asti, kunnes Anna tuli kotiin! Ensin Viivi oli ihan innoissaan “Jee, äiti tuli kotiin!” Mutta sitten Viivi tajusi hetken päästä, että “Hei, MISSÄ SÄ OOT OLLUT!?” Ekalla viikolla nähtiin luultavasti ensimmäiset oikeat _itku-potku-raivarit_ . Sitä kiukuttelua kestikin sitten koko viikon iltaisin. Anna sai aika monta osumaa, kun äidin oma kullannuppu osoitti ikävää ja rakkautta.
Ainiin,ensimmäisen viikon “kirsikka kakun päällä” oli kyllä se, että Viivi oli kuumeessa kolme päivää. Ettei Annalla vaan olisi liian helppoa töissä ekalla viikolla.
Toisella viikolla oli jo hitusen verran helpompaa, ehkä. Kiukut ei ollu enää niin rajuja ja Annakin oli päässyt jo rytmiin hyvin. Me jäätiin välillä Viivin kanssa vähän pidempään leikkimään ja mentiin nukkumaan vasta kun Anna oli jo nukahtanut, eikä edes herätetty Annaa kun me tultiin nukkumaan. Se oli yksi riemunhetki ainakin itselleni, kun Viivi meni mun kanssa nukkumaan ilman pihahdustakaan.
Viikkoa tai päivää en enää muista, mutta olipa sellainenkin tilanne tässä sopeutumisvaiheessa, ettei äiti meinannut kelvata nukuttamaan Viiviä, vaan piti saada iskä paikalle. Molempien väliinhän sitä sitten kuitenkin nukahdettiin.
Tosiaan nyt on menty taas vähän siihen että Viivi nukkumaan ja iskä jää vielä vähän hillumaan, joka on johtanut nyt viimeisen viikon siihen, että Viivi saa aamuisin kahdeksan aikaan huutaa “MennäänMennäänMennään” ja nykiä mua varpaista. Tänään tosin heräsin jo seitsemältä ja Viivi kuorsaa tuolla edelleen. Siksi mä kerkesin tännekkin naputtelemaan.
Nyt alkaa kyllä tuntua siltä, että Viivikin on sopeutunut tähän karvaiseen päivähoitajaan, eikä enää protestoi kovin paljoa iltaisin. Minäkin alan sopeutumaan päivärytmiin ja yritän koko ajan parantaa ajanhallintaani, että Viivin päivärytmi olisi mahdollisimman tasainen. Olen nauttinut tästä kiireettömästä elämäntyylistä aika täysillä ja välillä on vähän aikataulut lipsahtanut. Josta puheen ollen kohta pitäisi ruveta keittämään puuroa ja nykimään Viiviä varpaista, jos halutaan ehtiä ulos, ennenkuin lähdetään muskariin ja perhekerhoon..
Autokuume-immuniteetti…toistaiseksi.
Tosiaan on se uusi auto nyt vihdoin hankittu. Päätettiin yks päivä mennä autokauppaan ja eihän sieltä pois päässyt ilman uutta autoa. Mentiin Herttoniemen Biliaan, kateltiin kaikenlaisia ökykalliita ja hienoja (mun mielestä hienoja) Volvoja. Niitä halvempia malleja ois periaatteessa voinut harkitakkin, mutta ne on ihan liian ahtaita. Ei ollu tilaa takapenkillä potkiville turvaistuimessa istuville lapsille, eikä kyllä takakontissakaan hirveesti ollu tilaa.
Onneksi sinne oli juuri tuotu yksi käytetty Nissan Primera (P12 Tekna) vuosimallia 2006. Istuttiin Annan kanssa sisään ja todettiin melkein yhteen ääneen, wau tää on iso. Siinä oli kyllä ison auton tuntua, ja uuden auton hohtoa. Ekoina kertoina kun matkustin takapenkillä niin olo olikin kuin taksissa, vilkkuääniä myöten.
Yksi asia minkä nyt olen huomannut, on kuinka vaikeaa mustaa autoa on pitää puhtaana. siinä on jo seuraavana päivänä joko siitepölyä tai ihan vaan pölyä. Eikä tätä voi edes pestä kotikonstein vanhempien luona, koska veden kalkki jää siihen ikävän näköisesti kun pisarat kuivuu. joudun siis pesettämään sitä kalliisti pesuloissa. Onneksi meillä on viereisellä shellillä “happy hour” 21-06, jolloin pesulipun voi ostaa puoleen hintaan.
RE: Mitä nyt ei nuori it-alan opiskelija haluaisi
Koulu alkaa ja sillonhan ostetaan aina kaikkia uusia kivoja juttuja koulunkäyntiä piristämään. Peruskoulussa riitti vielä uusi lyijytäytekynä ja penaali. Lukiossa piti olla kaikkia hienoja merkkauskyniä ja vaikka mp3-soitin.
No nyt kun alkaa toinen vuosi tietotekniikan linjalla ammattikorkeakoulussa, on toivelista seuraavanlainen:
- Uusi kannettava tietokone. Nykyisen akku kestää hävettävät 20min ja vie liikaa tilaa, etenkin kun pitää kantaa sähköjohtoa mukana. Tässä oiva korvaaja, johon olen silmäni iskenyt. (aukeaa uuteen ikkunaan)
- Uusi puhelin. Joo tiedän, justhan mä hankin tän edellisen. No nyt on parempi tarjolla. Nokia E71(aukeaa uuteen ikkunaan)
- No uus kulkuväline kouluun ois kiva, nyt kun toi bensakin on niin halpaa, ja kun Anna tykkää nykyisestä niin paljon, ni sehän vois sit pitää sen itellään koko ajan. seuraavasta ei voi oikeen mitään sanoa, menkää ihmettelemään. Audi A8 V12 6,0L TFSI (aukeaa uuteen ikkunaan)
Nyt ei ehkä tuu enempää mieleen. Eikai tässä muuta kun laskeskelemaan, että mihin ne opintotuet riittää.
Tämä oli vuosi sitten. Kannettava on, vanha puhelin sai kelvata, ja uusi autokin on jo! Mitäs sitä nyt enään sitten?
- Nyt pitäisi päästä taas kuvaamaan. Canon EOS 500D olisi hankintalistalla. Tässä tulee temmellettyä viivin kanssa koko syksy, niin olisi kiva harrastaa vähän valokuvausta viivin kanssa ja ihan muutenkin.
- Vanha tulostin alkaa jo vetelemään mulle herneitä nenään, kun paperit tulee välillä ulos kulmat mustina. Muutenkin mieli tekisi hankkia joko verkkovärilaser tai sitten vaan verkkolaser. Värit ois tietysti pop, mutta täytynee ottaa selvää noista tulostimista, että suostuuko ne tulostamaan jos on yksi väri loppu. Ne kun ei ole mitään halvimpia hankkia ne laserkasetit. Kyllähän ne sitten tietysti kestääkin ihan eri tavalla kuin mustekasetit.
- Vähän alkupääomaa liiketoiminnan aloittamiseen toiminimellä. Tarkoituksena olisi aloittaa OnSite-, eli lähitukipalvelu ihmisille, joilla ei laskimesta löydy binääri – mummon markka muunninta. Eli siis ihmisille, jotka nyt vähänkin tarvitsevat apua atk-asioissaan. Luultavasti ihan pienimuotoista sivubisnestä, ettei tarvii ruveta alv:n kanssa säheltämään.
- Oishan ne tummennetut ikkunat ja uudet aluvanteetkin ihan kivat
Ja rahaa tähän kaikkeen tarvitaan? Enemmän kuin kotihoidontuella ja opintotuella elävällä on varaa.
…kyllä te tiedätte tilinumeron…
P.S. Ensi viikolla kerron ehkä miten on mennyt Viivin kanssa ensimmäinen viikko. Voin kertoa, että on ollut jokaisella vähän sopeutumista.
Hei!
Olen jälleen saanut päivitettyä julkaisualustan toimivaksi!
Rupean taas kirjoittelemaan tänne vähän ahkerammin, kun olen nyt kotona Viivin kanssa tämän syksyn. Elokuun vielä kokonaan kotona ja sitten alkaa taas koulu, jota jatkan nyt syksyn iltapuolella.
Päivitin myös Viivin sivun. Myös kuvia voi käydä katselemassa, nekin on nyt suht ajantasalla.
syysterveisiä
Ensiloskien tulo havahdutti huomaamaan, että edellinen postaus on kesältä. Nyt olen jo peräti saanut siirrettyä kuva ja videot koneelle, eli voisin ne saada joskus jopa tännekkin.
Pientä tilannepäivitystä meiltä kotoota. Minä olen nykyään myyjänä it-alan liikkeessä, aivan koulun vieressä. kiirettä siis riittää, kun töissäkin tulee käytyä vähän useammin kuin edellisessä paikassa. Sen näkee kyllä palkassa, mutta myös kotona. Ihan liian vähän aikaa jää perheelle tällä hetkellä, kun joulusesonki vaan kiihtyy ja jatkuu vielä tammikuun puolelle. On tässä uudessa paikassa tosin hyviäkin puolia, esim työajat. helpottaa huomattavasti, kun päivät loppuu jo yhdeksältä keskiyön sijasta. Työmatkaakaan ei koulusta synny juuri ollenkaan. Se vielä piti sanoa, että tässä jaksossa on onneksi tiistaisin aamulla aikaa jäädä kotiin Viivin kanssa, kun tunnit alkaa vasta kahdelta.
Anna porskuttelee kerhotätinä mellunmäessä ja alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan käsityöammattilaiselta, tilauksia tulee koko ajan, kenelle pipoa kenelle lapasia ja kenelle huiveja. Välillä ehtii käydä hoitamassa muidenkin lapsia. Se onkin sitten varsinaista kaksos-simulaattoria, keskustassa kaksostenrattaiden kanssa ja kahden lapsen. Minähän olen koulussa yleensä, niin en voi olla viivin kanssa sillä aikaa. Välillä kyllä ihmettelen kenen duracel pupusta Anna on paristot vieny. Illalla ne on sitten latauksessa, ni voidaan istuskella sohvalla kahdestaan bb-narkoosissa, jos ollaan saatu Viivi nukkumaan.
Viivi tosiaan jatkaa tasapainoilua, eteenpäin mennään koko ajan (myös unissaan), enää ei riitä kävely, ei juokseminen, kiipeeminenkin tuntuu välillä jo tylsistyttävän. Jokellusta on ruvennut pulppuamaan ihan hirveesti, ja jotain selkokielistä ääntelyäkin syntyy, esim kii-kaa, ka-ka, na(venäjää, ota tai tässä), koiran nähdessään viivi sanoo hauhau, tai ehkä enemmänkin hu..hu.. välillä. Hampaita taitaa olla jo kokonaiset kymmenen. Kaksi viimeistä on ollut niin kivuliaita, että niiden tulo on kyllä huomattu ja kuultu. Unohdin vielä muutaman lausahduksen, Viivi osaa myös hyvästellä vilkuttamalla ja sanomalla sopivalla kielellä hei hei tai kap kap( poka poka). ja myöskin jos tarvitsee vastata johonkin kysymykseen ni saa tomeran vastauksen Da! joskus myös djoo eli kyllä.
auto on ollu nyt kesän jälkeen vähän polvillaan kun oli kaiken maailman kiristäjärullan vaihtoja sit öljypohjan tiiviste piti laittaa uusiks ja pakoputki ja sit nyt viimeseks vielä jarrut ja öljypohja uudestaan takuutyönä. mut nyt tuntuu taas kulkevan, ainakin jonkun aikaa, jossei ruosteet syö sitä puhki kokonaan.
Tervetuloa ystävät hyvät kyläilemään, meillä on uusi hieno ruokapöytä ja tuolit, jotka anna ehosti entistä parempaan kuntoon. Kaapista ehkä löytyy keksiä pöytään.
Nyt tekemään koulutöitä, niinkuin alunperin suunnittelin koneen avatessani.
Posted in normaali, työ
Leave a comment
Pitikin mennä lupaamaan!
Eilen olin 12 tunnin työpäivän loppusuoralla, kun pomo soitti ja kysyi, että haluaisinko tulla huomenna painamaan nappia erään elokuvan koenäytökseen klo 9. Suostuin kun en ollu ennen semmoisessa ollut ja eihän kolme lisätuntia pahaa tee. Eli tänään siis normi 12 tuntia ja siihen päälle 3 tuntia aamulla. Kaikki ois aivan loistavasti, jos olisin herännyt. Ilmeisesti 5 tunnin yöunet ei oikeen riittäneet. Heräsin sitten 09.02 tänään siihen, että puhelin soi pahaenteisellä pirinällä jonka olen työpuheluihin määrittänyt.
-haloo, juha.
-No moi, ootsä missä?
-Öö, kotona, heräsin just. … VOI … #%¤&# .. nukuin pommiin.
-Joo no tuu ku kerkeet
-Joo mä lähen ajaa!
No onneks mitään vakavempaa ei tästä seurannut. pomo oli ite 5min päässä töistä ni se sai näytöksen pyörii. Mä lähin sitten ajelemaan. Unohdin kaiken kotiin, kuten makkarat leivän päälle ja muistitikun. Piti käyttää yks cd ihan turhaan tiedonsiirtoon, sen takia. Keskustassa kerkesin kirota kaks sunnuntaiajelijaa jotka pysähtyy vihreillä odottamaan, että valo vaihtuu keltaiseksi jne. Sitten menin töihin. Tässä vaiheessa ei enää ollu kiire, tai niin mä luulin. Vaihdoin vaatteet ja latasin pari konetta ja menin hakemaan parkkilupaa. Vein parkkiluva autoon ni eikös siellä ollu 6min sitten kirjoitettu sakkolappu! Onneks en varmaankaan joudu maksamaan sitä, kun on työvuoron aikana tullu sakko, ni se laitetaan katoamaan.
Nyt on sit koko päivän koneet temppuillu. Yhessa salissa mainostykki temppuilee ja asiakkaat valittaa normiäänentasoista että ne on liian kovalla ja digiprojarin lamppu ei syttyny. Aargh, onneks ei tarvii tulla tänne taas kymmeneen päivään. Tällaset päivät käy vähän raskaiks.
P.S. Käykää tsekkaamassa “kuvat” -osiosta uusia hääkuvia. On siellä häämatkalta ja viivistäki jos joku ei oo käyny vielä kurkkimassa.
Posted in normaali, työ
Leave a comment
Mitä nyt ei nuori it-alan opiskelija haluaisi?
Koulu alkaa ja sillonhan ostetaan aina kaikkia uusia kivoja juttuja koulunkäyntiä piristämään. Peruskoulussa riitti vielä uusi lyijytäytekynä ja penaali. Lukiossa piti olla kaikkia hienoja merkkauskyniä ja vaikka mp3-soitin.
No nyt kun alkaa toinen vuosi tietotekniikan linjalla ammattikorkeakoulussa, on toivelista seuraavanlainen:
- Uusi kannettava tietokone. Nykyisen akku kestää hävettävät 20min ja vie liikaa tilaa, etenkin kun pitää kantaa sähköjohtoa mukana. Tässä oiva korvaaja, johon olen silmäni iskenyt. (aukeaa uuteen ikkunaan)
- Uusi puhelin. Joo tiedän, justhan mä hankin tän edellisen. No nyt on parempi tarjolla. Nokia E71(aukeaa uuteen ikkunaan)
- No uus kulkuväline kouluun ois kiva, nyt kun toi bensakin on niin halpaa, ja kun Anna tykkää nykyisestä niin paljon, ni sehän vois sit pitää sen itellään koko ajan. seuraavasta ei voi oikeen mitään sanoa, menkää ihmettelemään. Audi A8 V12 6,0L TFSI (aukeaa uuteen ikkunaan)
Nyt ei ehkä tuu enempää mieleen. Eikai tässä muuta kun laskeskelemaan, että mihin ne opintotuet riittää.
Posted in normaali
Leave a comment
Tässä kun ei parempaakaan tekemistä ole
Ajattelin kokeillä tänne jonkinlaista videosysteemiä tai arkistoa, kun on kännykkä täynnä kaikki Viivi-pätkiä ja on mulla eräskin video bestmanista hääjuhlasta. Voitte niitä katsella sitten samalla kun odottelette niitä loma- ja hääkuvia.
Sen verran voin tässä mainita, että ei olla paljoo paikallamme istuttu reissun jälkeen.. Minä menin seuraavana päivänä töihin muutamaksi päiväksi(4 päivää). sitten oli kai pari vapaapäivää ja taas töitä. sitten Anna lähti leirille töihin ja minä ja viivi myös. Tulin sieltä viikonlopuksi töihin ja menin takaisin lällyyn. Nyt ollaan taas töissä ja kohta mennään taas lällyyn, kuhan täältä pääsen puolen yön jälkeen. sitten ensi viikolla olen töissä, perjantai on vapaa, la töissä, su mikan häät, ja sit olen taas töissä ja keskiviikkona suoraan lällyyn. kunnes tulen taas sieltä suoraan töihin pari päivää ennen leirin loppua.
Ai mikä koti?
Eli seurailkaa tarkkaan, yritän saada videohärvelin toimimaan jo tänään.
Posted in normaali
5 Comments
Honeymoon
Heippa. Taalla sita nyt sitten ollaan ilman skandimerkkeja rodoksella. Paikka on Falirakin vieressa kalithea, hotellin nimi on Kalithea Horizon. Matkaa rodokselle on alle kymmenen kilometria, taksi sinne maksaa n.10e.
Lampoa on n. 30′c ja oisin n.20. Illalla saattaa joutua laittamaan pitkahihaisen paidan paalle, jos tuulee kovaa. Hotelli on suorastaan haikaisevan hieno. Alueella on kolme allasta, ravintola rakennus jossa tavallaan useampi ravintola. On pool bar, Main bar, safari bar, buffet ravintola ja a la carte ravintola. ja mika parasta, mihinkaan ei tarvitse kantaa rahaa mukaan. meilla on ranneke kadessa ja silla saa kaiken. Ollaan nyt neljatta paivaa taalla ja tanaan ajateltiin lahtea ulos hotellialueelalta.
Matkahan alkoi vahan huonoissa merkeissa, kun ensin anna tuli kipeeksi maanantaina ja sitten paivaa ennen lahtoa viiville nousi yli 38′c:n kuume. Eli pakkaamiset kesketyi lastenklinikan reissun ajaksi. Onneksi se oli vain normaali flunssa kuumeineen ja saatiin sopivat kipulaakkeet viiville. Aamulla Viivi oli viela vahan kiukkuinen kun laake ei ollut purrut kunnolla, mutta sitten oli jo parempi olo. Lentokin meni suhteellisen kivuttomasti, neiti nukahti ennen nousua ja nukkuikin jonkin aikaa. sitten oltiin vahan sylkyssa ja vahan leikittiin. Missaan vaiheessa ei tullut kunnon kiukkua. Oli vaan hirmuisesti energiaa Nyt on jo kuume mennyt ohi nuhaa ja pienta limaista yskaa. Varmaankin pieni stressi kun on uusi paikka ja ei ole terve, ja viela kun on kuuma, niin viivi potee vahan eroahdistusta, aidissa kiinni koko ajan, mutta ei se mitaan, se on onneksi mennyt nukkumaan aika kivasti just silloin kun ollaan menty syomaan, niin on aitikin saanut rauhassa vatsansa tayteen. Ruoka on muuten hyvaa. Voin sanoa etta kylla kannatti!
Kiitos kaikille viela kerran ihanista haista seka kiitos haamatkarahoista! Taalla nautitaan taysin rinnoin. Tuodaan sitten kuvia takaisin. katsotaan jos viela eksytaan tanne kirjoittamaan kuulumisia.
καλημέρα!
Kesäkuulumisia
Hjellou! Eipä oo meistä taas vähään aikaan kuulunut mitään! Mulla alko eilen kesäloma ni nyt on taas aikaa vähän enemmän. Jos vaikka tännekkin vähän kuulumisia päivittelisi. Auto mennä pötköttää edelleen, ei haittaa vaikka on jo 308 000 km lasissa. vähän jännittää viedä kesän lopussa katsastukseen. ei tiiä mitä ylläriä sieltä tulee.
Meidän hääpäiväkin tässä lähestyy kovaa tahtia, ei oo vieläkään kaikki valmista. mutta onneks kaikki tärkeimmät on hoidettu jo pois alta. puvut on kunnossa ja muut isot jutut vissiin muutama kutsu vielä viimetingassa ja paikkakortit.
Viivi jo kovasti nousee seisomaan, mutta ei vielä kävele. Ehkä sitten rodoksella.
Viivi on ollut nyt mun kanssa enemmän ku ennen, on menny ihan kivasti. Anna on päässy viettämään vähän omaa aikaa töissä. Kovasti sillä taitaa ikävä tulla jo loppupäivästä
Tänäänkin oltiin suomenlinnassa ku anna meni töihin. meni tosi kivasti jos ei oteta huomioon, että vaunut hajos siellä. taka-akseli levis nurmikolle. niillä ois pitäny mennä rodoksen kivkkoisilla poluillakin, mutta katotaan nyt miten sitten käy. vakuutusythiöstä ei herunut korvauksia kun ne hajosi normaalissa käytössä. Ois vaan pitänyt sanoa että joku punkkari tuli ja potkas ne rikki. ärsyttää.
Posted in normaali
Leave a comment
Sananvapaus vs. Kirjesalaisuus
Viime aikoina on mediassa myllätty jos jonkinlaista tekstiviestikohua. Nyt viimeisin on sitten jatkoa vanhasen kiusaamiselle. On se kumma miten julkisuuden henkilöiltä voidaan riistää yksityisyydensuoja, vain sillä perusteella, että on julkisessa virassa. Eikö nykyään saa olla normaali ihminen jolla on normaalit ihmissuhteet? Ja sitten ihmetellään kun kulissiliitot alkaa ja loppuu niin tiheään tahtiin… Oli pakko ottaa asia esille kun rupesi keittämään ruotsalaislehden perustelut vanhasen loppujen viestien julkaisemiseksi. Lehti vetoaa sananvapauteen julkaistessaan toisen ihmisen “sähköisiä kirjeitä”. Mielestäni tekstiviesti on yhtä lailla kirjesalaisuuden suojassa kuin tavallinen kirjekkin. Ei vaan mahdu mun ajatusmaailmaan tämä median ideologia.
Lähde: Vanhasen rakkausviestit julki (Iltalehti.fi , aukeaa uudessa ikkunassa)
Kevätpörriäinen!
Joo, ei siihen mennytkään kuin vuosi, että saatiin tänne perhepotrettiin oikea perhepotretti!
Viime päivityksestä on jo pitkä aika, yritän tässä muistini rajoissa kerrata tapahtumia lähes kronologisessa järjestyksessä… joten koittakaa kestää.
auto
Minä sain korttini vihdoin joulun alla ja tammikuun alussa autokuume sitten iski meille molemmille, oikein olan takaa! No eipä siinä kauan mennyt kun bongasimme oikeastaan samana päivänä kivan viisiovisen golffin. Hintakin vaikutti sopivalta. Olinhan mä tietty surffannu nettiautossa joka päivä siitä lähtien kun ajo-opetuksen aloitin. No, soiteltiin sitten myyjälle ja udeltiin ja tiedusteltiin kaiken näköistä. Lopputulos oli se, että mä lähdin vielä samana iltana Tervajoelle hakemaan sitä autoa. sehän on siis n. 400km päässä Helsingistä Vaasan suunnalla. keskellä yötä kävin tekemässä kaupat ja lähdin ajamaan sitä takaisin kotiin, yöllä, sateessa, n. 100km:n ajokokemuksella. Oli ihan siistiä, mutta siinä neljän aikaan suurinpiirtein tampereen jälkeen rupes vaan vähän väsyttämään! Eikä niin vähääkään, vähän väliä piti ajaa jonnekkin sivuun sulkemaan silmiä hetkeks.
Auto on ollut ihan kiitettävässä kunnossa vaikka sillä on jo ajettu 300tkm. Tietysti vähän jäi harmittamaan, se ettei siinä ollutkaan luvattua lohkolämmitintä eikä “pois kytkettyä” keskuslukitusta. Asiasta on vähän vaikea ruveta keskustelemaan jälkikäteen kun toinen osapuoli ei vastaa puhelimeen enää. Mutta ei se mitään. Ehkä joku rehellinen pohjanmaalainen lukee tän ja tietää kenestä on kyse ja lähtee sen huijarin perään haulikon kanssa, niinkuin se myyjä kovasti vakuutteli, ettei siellä huijarit pitkälle pääse!
vauvauinti
Tammikuussa alotettiin sitten vauvauintikin, onneksi oltiin jo hankittu auto! Vähän nimittäin hirvitti aluksi se sunnuntai aamuisin kahdeksaksi Vuosaareen uimaan. Minä ja Viivi ollaan nimittäin aika huonoja heräämään. Ei siitä oiskaan varmaan mitään tullut ilman autoa. Perille oltais ehkä päästy ajoissa, välillä, mutta hermot siinä ois menny itse kullakin. Nyt ollaan käyty siellä lähes joka viikko ja ollaan kyllä oltu tyytyväisiä ajankohtaan. Eka vuoro tarkoittaa nimittäin sitä, että siellä on puhtainta vettä, pukuhuoneeseen mahtuu pukeutumaan, pesuhuoneeseen mahtuu peseytymään ja altaassa on TILAA! Viime sunnuntaina siellä olisi ollut valokuvaus, mutta me ei valitettavasti päästy ku oltiin vielä niin kipeitä pääsiäisen jäljiltä.
Viivi
En kyllä oikeesti tiedä mitään ihmeellisempää kuin seurata pienen ihmisen kehitystä. Viimeeksi kun tänne jotain kerrottu niin viivi vasta päristeli huuliaan selällään. No sen jälkeen kääntyilty ja noustu konttaus asentoon ja siinä keikuttiinkin sitten aika pitkään. Sitten opittiin istumaan toiselle pakaralle ja ihan hiljattain se sitten lähti liikkeelle, viikon sisällä se oppi konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan! Nyt mennään jo ihan mieletöntä vauhtia kontaten ja koko ajan on kauhea hinku päästä seisomaan, eli koko ajan noustaan pöytää, kaappia, sohvaa tai mitä tahansa vasten, mistä vain kiinni saa. Välillä ei meinää perässä pysyä kun selkänsä hetkeksi kääntää..
Tänään käytiin siis “very professional studios V.2″ ® © Mika Kirsi, ja siis joo, se on se kuuluisa Mika sieltä micarte designilta.
Siitä maistiainen tuossa ylhäällä, lisää tulee ehkä myöhemmin.
Seuraavaksi ruvetaankin jännäämään Annan tupperware-esittelijän uraa ja sitten sen jälkeen Viivin serkun syntymää ja meiän häitä! Niin ja P.S. me päästäänkin telkkariin!
Posted in normaali
2 Comments
MSN maksulliseksi?
“Hei!
Kaivelin BBC:n uutisarkistoa. Sieltä löytyy uutinen, jossa kerrotaan Microsoftin tuovan tuovan jossakin vaiheessa maksullisia palveluita MSN-pakettiin. MSN ei siis ole muuttumassa maksulliseksi.
Eli jotakin vedätystä tuossa ketjukirjeessä yritetään, tutulla menetelmällä: otetaan joku oikea uutinen / tapahtuma, muunnellaan sitä vähän ja heitetään koukku veteen. Aina joku tartttuu, kun asia kuulostaa jollakin tavalla tutulta ja siksi todelta. Jos viestin mukana kulki liitetiedosto, se on todennäköisesti saastutettu jollakin pöpöllä.
- Ari Karkimo”
tommonen vastaus tuli tietokonelehden sivuilta…
—-Alkuperäinen viesti—–
Lähettäjä:———–
Lähetetty: 17. maaliskuuta 2008 21:55
Vastaanottaja: Palaute
Aihe: UUTISVINKKI
Lähettäjän nimi: juha —–
Lähettäjän sähköpostiosoite: ————————-
Viesti:
“>>LUE TARKASTI!! EI OLE MITÄÄN PASKAAA!!!
>>>
>>>
>>>
>>>Hei. tämä on Andy & John MSN:n Suunnittelijat. Anteeksi häiriö, mutta
msn
>>>ollaan sulkemassa. Continue reading
Posted in Aiheeton
Leave a comment
Asiakaspalautteita
Piti laittaa vähän palautetta nokialle ja elisalle.
Palaute:
” Viesti:
Hei! Hankin viime lauantaina 9.2. Kampin elisa shopitista Nokia E51:n ja jouduin palauttamaan sen heti maanantaina näytössä ja näppäimistössä esiintyneen vian vuoksi, sain uuden laitteen ja olin tyytyväinen, kunnes eilen totesin uuden puhelimen virtanäppäimen luovuttaneen ja painuneen sisään. Menin kyselemään asiasta tänään 13.2. ensin forumin shopittiin, josta sain kyseisen “uuden” tuotteen, sieltä minut ohjattiin Aleksanterinkadun nokia flagship edustusliikkeeseen. Jossa tapahtumat etenivät seuraavanlaisesti; Ensinnäkin liikkeestä löytyi vain kolme asiakaspalvelutaitoista henkilöä, yksi oli huoltopäällikkö, toinen oli tummempi rouva ja yksi vaaleatukkainen nainen. Henkilö jonka kanssa minä asion, oli hieman töykeä. Minun viastani(“LÄHETE xxxxxx-x, asiak.num. xxxx) hän sanoi, että kyseisen mallin virtanäppäin on herkkä ja asiakkaat painavat sitä liian lujaa, niitä on kuulemman tullut jo useampi vastaan. Minua vähän ihmetyttää että miten se on asiakkaan vika jos jo monessa puhelimessa on esiintynyt samaa vikaa ja minunkin tapauksessa puhelin oli kaksi päivää vanha. Täyttääkö tämä aika normaalin kulutuksen tuottamat rasitusvaatimukset teidän yhtiössänne? Näinkin kalliin puhelimen sietäsi kestävän enemmän kuin 2 päivää! Olen erittäin vihainen saamastani palvelusta sekä saamieni tuotteiden laadusta! Minulla ei ole ollut uutta laitetta puolta viikkoakaan kun olen jo joutunut toistuvasti palauttamaan viallista tuotetta! Vaadin jonkinlaista hyvitystä tästä asiasta!
P.S. Saamani vaihtolaitteen akku oli lähes loppu, mutta onneksi numeroiden kopioiminen omastani vaihtolaitteeseen kesti lähes 40min!!!!! ..niin akku kerkesi latautua. ”
Vastaus:
” Hei Juha,
kiitos yhteydenotostasi koskien hankkimasi Nokia E51 -puhelinlaitteen ongelmia.
Pahoittelen kovasti, että kyseisessä puhelinmallissa on ollut vikaa useammassa laitteessa. Todella ikävää myöskin kuulla, että saamasi asiakaspalvelu on aiheuttanut sinulle mieliharmia. Olen hyvittänyt sinulle huonosta asiakaspalvelukokemuksesta johtuen mieliharmihyvityksenä 10 euroa ja kohdentanut hyvityksen suoraan viimeisimpään matkapuhelinlaskuusi. Voit muuttaa laskun loppusummaksi xx,xx euroa. Laskun summan muuttaminen ei vaikuta laskun viitenumeroon.
Laitteen vikatilanteisiin emme ikävä kyllä pysty Elisalla ottamaan kantaa. Palaute laitetta koskien kannattaakin laittaa suoraan laitevalmistajalle ja puhelinta tulee huollattaa laitevalmistajan takuun puitteissa. ”
Vielä odotellaan nokian vastausta.
Posted in Aiheeton
Leave a comment
Joulutervehdys!
Hyvää joulua kaikille!
Minäkin olen vihdoin päässyt tänne asti. Tässä ollaan vietetty pienoista hiljaiseloa viime kuukaudet. Itse olen ollut melko kiireinen ensinnäkin koulun kanssa, mutta myös kaiken muun oheistoiminnan kanssa. Ei vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt kokoamaan ajatuksiaan tänne. Aloitin pari kuukautta sitten autokoulun, siellä meni aluksi illat teoriassa ja sitten välillä vielä töihin siitä. Noh, se on nyt onneksi ohi, kortti tuli kohtuu kivuttomasti. Eihän se 1300€ tunnu missään! Se olikin siis aika pitkälti minun joululahjani. Kun se tuli sopivasti tuossa 21. päivä. Tänään pääsin ekaa kertaa ajamaan autoa inssin jälkeen, se oli niin siistiä Ei tähän mennytkään kuin 5 vuotta.
Nyt ehkä taas vähän hellempi tahti, ensi vuonna vaihtuukin jo työnantaja ja palkka siinä samalla, vihdoinkin. Ja jos taas vaikka ehtisi tännekkin vähän useammin lörpötellä.
Meillä kävikin jo joulupukki ja joku sai hienon puhelimen …en siis minä
Viiviltä myös jouluterveiset:
"Kirpeällä tuulisäällä, vauva kirmaa siellä-täällä…"
No niin, onkohan siitä kuukausi vai kaksi, kun viimeksi olen jotain tänne kirjoittanut. Toivottavasti joku vielä muistaa tämän blogin olemassaolon eikä menetä toivoaan, että tänne joskus vielä tekstiä ilmestyy. Nimittäin nyt!
Viivi siis on jo 3,5 kk ja on oppinut hurjasti uusia juttuja. Viimeisin on iskän opettama huulilla päristely. Tänään aamupalalla oli kiva päristellä oikein antaumuksella, feikkas niin hyvin, että äiti luulin hetken että täytyy kohta vaippa vaihtaa =)
Joku voi ajatella, että tämä äiti on ihan hullu, mutta meillä tosiaan on jo harrastus, nimittäin olemme käyneet muskarissa jo kahden kuukauden ajan. Saitä aina odottaa kun taas tulee perjantai ja pääsee lauleskelee, jonka jälkeen juttelemaan muiden äitien kanssa ja vaihtelemaan kuulumisia.
Yleisesti ottaen meillä on siis mennyt todella hyvin, me Viivin kanssa nautiskellaan laiskottelusta ja kiireettömistä aamuista. Mikä sen ihanampaa kuin aamulla jäädä löhöilemään sänkyyn ja kuunnella kun toisella on niin paljon kerrottavaa aamuisin. On se loma sitten ihanaa, varsinkin kun on seuraa!
Ja olen minä vapaatakin saanut ihan kiitettävästi. Viivi nukkuu päivisin ainakin 3 tuntia ja on oppinut nukkumaan omassa sängyssään. Ja mikä hienointa, oppinut myös nukahtamaan sinne itsekseen, onhan se ihana peukku aina mukana
Mutta nyt, kun on kulunut 3 kk on aika alkaa ajatella itseäänkin. Nimittäin päätin järjestää itselleni hemmottelupäivän ja varsin ajan vyöhyketerapeutille. Meinaa lievittää mun niska- ja hartiajännitystä. Katsotaan mitä keksin vielä sen jälkeen. Tytöt pitää tyttöjen illan! =)
Mutta nytten taas hääjärjestelyjen pariin, on vielä paljon suunniteltavaa…
P.S. tämän kirjoituksen aikana, viivi ehti nukkua, herätä, leikkiä, itkeä ja nyt hän tyytyväisenä juttelee olohuoneen lattialla. Miten paljon sitä pieni ihminen ehtiikään tehdä lyhyessä ajassa…
Asunto nro. 2
Täällä sitä sitten ollaan. Päästiin karkuun sieltä kiven alta. Aivan ensimmäiseksi suuren suuri kiitos muuttoon osallistuneille. Tuli jotenkin yllätyksenä taas se tavaran määrä. Eikä kuntokaan ole ihan kohdallaan. Meinasi sohva jäädä rappukäytävään.
Nyt täällä alkaakin jo olla pikkuhiljaa tavarat paikoillaan, eikä laatikoitakaan enää ole kuin ~5 kpl. Vielä pitäisi pianolle tilata kuljetus, niin olisi kaikki paikoillaan.
Alue on aivan mahtava, aamulla paistaa aurinko suoraan ikkunasta aamiaispöytään ja kesällä varmasti herää auringon ensisäteisiin. Asunnon avainsanoja ovatkin valoisuus ja avaruus. 10 neliötä tuntuu, joka huoneessa.
Tuntuu ihan uskomattomalta, että ens viikolla on jo tenttiviikko. Jos tää menee tätä tahtia ni mähän oon kohta insinööri, tai sit mun pitäis olla insinööri. On meinaan ollut tässä vähän kiire ja ei oo kauheesti tullut tehtyä läksyjä. Mutta, kyllä mä suurinpiirtein oon edelleen kärryillä virtapiireissä ja muissa aineissa menee hyvin tai ainakin kohtalaisesti. Ja koulussa on edelleen kivaa. Ainut mikä siellä ottaa joka päivä entistä enemmän päähän, on ruoka; Joka päivä jotain kastiketta, josta saa kaivella lihaa esiin, lisukkeita on kaksi, eiku siis yksi(1+1=1 njoo..) perunaa ja riisiä, peruna on aina kylmää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää riisi. Nyt ties monettako viikkoa putkeen riisiä syöneenä se rupee tulee jo ulos korvista! Sodexholla ei olla kuultu pastoista, saatika laatikkoruuista. On siellä onneks aina joku kämänen vihersalaatti- ja leipäpöytä. Ja välillä voi tietysti virkistytyä “a’la carte -annoksella”, jos on 1,45e ylimääräistä taskunpohjalla. Normaalihintahan ei ole kovin paha, 2,35e, mutta ei tuo ruoka ole aina senkään arvoista. No ehkä tämä riittää jo tästä aiheesta.
Viivi kasvaa aivan käsittämätöntä vauhtia, painoa neidiltä löytyy jo 5kg(rupee jo tuntumaan käsissä ku sitä vähän kanniskelee pitkin kämppää!) Ja pituuttakin paria senttiä vajaa 60cm. Aamuisin ollaan niin iloisia ja puheliaita ja päivisin kun iskän silmä välttää, voi äidille kiukutella mielin määrin, ettei äiti vaan ehtisi istumaan alas tai syömään rauhassa. Sitten kun iskä tulee kotiin, voidaan taas vähän hymyillä kun kakka tuli juuri sopivasti. Eihän sitä oltukkaan väännetty ja vaikerreltu kuin koko päivä äitin kanssa. Ainiin, tuosta kantamisesta olalla, se pitää suorittaa tasaisen hytkyvällä liikkellä, ympäri asuntoa, missään tapauksessa ei saa istua, siitä tulee itku. Nukuttaminen on aivan turhaa, nukkuminen on nössöille. Ja minä jaksan pitää päätäni pystyssä ja ihmetellä seiniä vaikka koko illan. Viime sunnuntaina Viivi oivalsi, ehkä vahingossa, ehkä tietoisesti, miten kellahdetaan selälleen jos ilkeät vanhemmat laittavat mahalleen katselemaan jotain hölmöä peiliä. Muita aikaisemmin opittuja taitoja on hymyileminen ja äänten tuottaminen. Viivillä on ehkä maailman ihanin hymy!! Ihanat säihkysilmät ja hennot ripset. Ja sen söpö suppusuu sanoo: “AGUU!“ On mulla kyllä ihanat naiset pitämässä seuraa. Isin tytöt
Sattuu! Vol. 957
Joo, moi vaan kaikille minunkin puolesta. On tosiaan ollu vähän kiire puolin ja toisin. Koulussa mennään kovaa vauhtia ja virtapiireissä mentiin jo hetkittäin niin hyvää vauhtia ettei pysynyt perässä, mutta kyllä täällä rämmitään kyytiin kuitenkin. Fuksiaiset meni ihan kivasti tuossa ja kohta alkaa jo ensimmäisiä tenttejä pukkaamaan. Muutto ihan sopivasti tässä kans
Tänään mä kävin hammaslääkärissä. Piti mennä poraamaan yks reikä umpeen, joka edellisellä kerralla oli väliaikaispaikattu. Noh, hammaslääkäri sitten ilmoittaakin, että reikiä onkin kolme! Ja kun se kurkkaa suuhun ni se sanoo: “ei hitto, toi viisaudenhammas pitää kyllä ottaa pois.” Fiilikset oli aika korkeella siinä vaiheessa. Hammaslääkärit ei oo mulle niitä lemppari vierailukohteita. Onneks puudutukset on nykyyään aika hyvät. vähän vaan alahammasta porattaessa vihlo, mut mikään muu ei tuntunu. viisaudenhammaskin tuli tosi nätisti pois. Nyt siihen vaan jomottaa niin pirusti, pitää purra semmosta tuppoa sitä vasten, ettei sylkeä pääse sinne juureen ennenkuin veri siellä hyytyy ja suojaa sen juuren. Sillä estetään kuulemma jälkisäryt.
Noh, tää oli tämmönen pika-avautuminen. Enemmän asiaa sitten joku toinen kerta kun pää taas toimii.
Tilannepäivitys.
Ilmiselvää on, että aikaa ei enää ole läheskään niin paljon kuin ennen. Ei ole enää aikaa notkua päivät pitkät koneella lueskelemassa kaikkia mahdollisia sivustoja. Ei ole mitään järkeä suunnitella aikaa vaativaa projektia, koska lähes poikkeuksetta pieni tyttönen herää juuri silloin kuin sitä vähiten toivoisi, vaikka olisi saanut sen juuri nukkumaan. Esimerkiksi juuri kun olet saanut ruuan lautaselle. =) Eräs henkilö sanoikin osuvasti “sen jälkeen kun minusta tuli äiti, en ole syönyt mitään ruokaa lämpimänä, paitsi jäätelön!” Hyvin sanottu!
Kävimme tänään neuvolassa ja tyttö on kasvanut hurjasti. Painoa on jo reilut 4500 g ja senttejä on kertynyt jo 56,5. Äsken kun laitoin tytön omaan sänkyynsä, huomasin että tosiaan on tyttö saanut hyvin ruokaa kun ensisänky jää kohta jo pieneksi, vaikka vastahan se oli ihan pieni ja meinasi hukkua sinne sänkyynsä. Voi kun aika rientää.
Vaikka univelkaa vain kertyy ja tulevan muuton yhteydessä stressi vain lisääntyy, kaiken kuittaa meidän ihanan aurinkoinen Viivi. Itukut ovat vähentyneet ja päivällä saan nauttia ihanan pirteästä ja iloisesta tytöstä. Kun omien askareiden keskeltä käyn juttelemassa neidille, saan lähes poikkeuksetta palkkoksi aivan ihanan hampaattoman hymyn. On se niin ihmeellinen tuo oma pieni nyytti!
Täällä kotona on ihan selkeesti osoittautunut asunnon parhaaksi paikaksi sohvalle asetettu kaukalo. Sieltä näkee koko huoneeseen, ja voi seurailla mitä se äiti touhuaa. Sinne kun neidin laittaa, saa melkein tunnin vapaata aikaa. Tai joskus jopa kaksi, jos väillä lauleskelee askareiden ohessa tyttöselle. Toivon vaan kauheesti että uudesta asunnosta löytyy yhtä hyvä paikka, josta maailmaa on kiva tarkkailla.
Niin, siis jos joku ei ole vielä kuullut, pääsemme vihdoinkin eroon noista muurahaisista (toivottavasti, ellei ne muuta meidän kanssa) Saimme uuden asunnon, täältä melko läheltä ja kaupan päälle vielä 10 neliötä lisää. Vain 6 vuotta vanha talo ja ihana lapsiystävällinen rivarialue. Saispa jo ne avaimet!
Ei ole taaskaan mitään logiikkaa mun tekstissä, mutta jokainen voi poimia itselleen kiinnostavat faktat. Armoa, eikö niin!
Hömpötipölö!
Pakko tulla avautumaan!
Jos joku muistaa mitä ongelmia minulla oli rakkaan työnantajani kanssa, kun ei menannut suostua siihen että kolme kuukauden palkat kuuluu niille maksettavaksi. Äitiyslomalta siis!
Nyt sitten kun tänään illalla olin menossa laskuja maksamaan, koska ajattelin että tänäänhän se palkka tulee kun on kuun vika päivä. Ja mitä huomaankaan!!! EI OLE PALKKAA tilillä!!! Voi Helevata!!! Mitäköhän vielä!….
Ihanaa! Viivi on nukkunut jo ainakin kaks tuntia!! Olen ehtinyt jo leipomaan piirkan, ja syönyt sitä teen kera! Ihana ilta muuten, mutta kaiken pilasi tuo typeryys!
Sunnuntaina on Viivin ristiäiset, ja minun tekstissä ei ole mitään rakennetta, koska minä haluan niin =) Nautitaan välillä ihanasta kaaoksesta kaikkialla!
Posted in normaali
2 Comments
Pikapika!
Kirjoitan lyhyesti ja nopeasti!
Tosiaan monta kertaa olen aloittanut kirjoittamaan, mutta aina on joku minut keskeyttänyt, yleensä se on ollut Viivi, mutta joskus myös joku muukin… Aina kun olen aloittanut asiaa on ollut niin paljon että jo ajatusten kokoaminen on tuntunut työläältä, puhumattakaan siitä että olisin sen kaiken jaksanut kirjoittaa. Nyt olenkin asettanut itselleni pienemmän tavoitteen, aion vain ilmoittaa: Elossa ollaan ja voidaan hyvin!
Viivi on osoittanut vaativaksi tyttöseksi, joka vie minulta lähes kaiken ajan. Tänään herättiin klo 9 ja vasta nyt (klo 23) saan olla rauhassa peräti kokonaiset 30 min (ainakin tähän asti). Aina se ei tietenkään ole samanlaista koska joka päivä Juha ei ole poissa kokonaista päivää (klo 7-01). Toivotaan että Viivistä kasvaa vielä tyytyväinen tyttö, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki on vähän huonosti, mahaan sattuu ja nälkä ois koko ajan. Äitiä tarvitaan kaikkeen: syöttämään ja tyynnyttämään kun hätä on kovin suuri.
Kaikesta väsymyksestä ja muista huolista huolimatta voin sanoa kovaan ääneen: On ihanaa olla äiti! On ihanaa katsoa kun niin pieni olento nukahtaa syliin! On ihana herätä tuon pienen ihmeen äänähtelyihin aamulla! On ihanaa, kun lapsonen rauhottuu syliin, vaikka äsken hän huusi niin lohduttomasti! Meillä on eletty Ihanat neljä viikkoa ja innolla odotetaan mitä uusia oivalluksia seuraavat päivät ja vuodet tuovat tullessaan!
P.S. Olen ylpeä itsestäni, sain vihdoinkin aikaseksi edes muutaman rivin jopa julkaistavaksi asti! Tämä on jo monen kommentin arvoinen juttu!
P.P.S Siellä se viivi jo heräileeki….
Ei ehi ja syyää eka.
Joo. Jääny vähän vähälle tää turiseminen tänne. Koulu on nyt alkanu ja täällä menee lujaa. On virtapiirejä ja digitaalitekniikkaa. Nyt on digitekniikan labratunti ja saatiin valmiiks sen verran nopeesti että jäi vähän luppoaikaa.
Kotona on vähän ohjelmaa meiän pikkuneidin kanssa ni siellä ei kauheesti ehdi ajatuksia kokoamaan. Viivillä on vähän masu vaivannut. Anna on yrittänyt kirjoittaa jo kolme viikkoa sitten, mutta ei oo löytänyt sopivaa hetkeä. Eikä varmaankaan jaksamista.
Mut koitetaan pitää sivut ajantasalla.
Posted in normaali
Leave a comment
