Näin se aika rientää. Tuntuu siltä kuin Viivi olisi syntynyt vasta eilen, mutta ei, on mennyt jo kolme viikkoa ja isyysloma on ohi. On ollut kyllä aivan loistavaa aikaa tämä isyysloma, ihan alkaen kätilöopistolta asti, kun pääsimme perhehuoneeseen. Olen iloinen, että minulle suotiin tämä loistava mahdollisuus päästä tutustumaan lapseemme heti ensimmäisistä itkuista asti, öin ja päivin. Näin minulla alkaa kaksi koulua lähes samaan aikaan. Tämä ensimmäinen kestää kenties lopun elämääni.

Toinen koulu alkaa tänään maanantaina. Opinnot Evtekissä tietotekniikan linjalla käynnistyvät ensin Myyrmäessä, pakollisella matematiikan lisäkurssilla ja jatkuvat sitten torstaina perehdytyspäivillä Leppävaarassa. Tutkintonimikkeenä insinööri, suuntautumista en vielä osaa sanoa, veikkaisin tietoliikennettä. Opintojen arvioitu kesto on 4 vuotta.

Olen kieltämättä odottanut jo innokkaana opiskelujen alkamista, mutta silti näiden kolmen viikon jälkeen, jostain kumman syystä loma tuntuu loppuvan liian lyhyeen. Mutta pidetään mielessä, että opiskelu kannattaa, ellei ura lippukassalla innosta… Elikkä tänään, klo 11 opiskelunsa aloittaa innokas insinööriopiskelija!

Muurahaiset palas… n. 20 kpl oli leiriytyny vessan oveen. ***kele. >:/

Mitähän se isyys on? Onko se sitä kun käy töissä ja ansaitsee perheelle rahaa vuokraan, laskuihin ja ruokaan? Onko se sitä kun tekee ruokaa tai vaihtaa vaipan? Kenties sen voi kokea vasta kun lapsi on isompi ja sille voi opettaa asioita sanoin ja teoin. Ehkä alkuun pääsee jo näinkin kuin nyt teen; Minä valvon, jotta muut saisivat nukkua. Anna saa nukkua rauhassa kun Viivi nukkuu rauhassa. Ainut paikka missä uni maistuu nyt on minun olkapäällä, kun vatsassa kiertää. Tässä on hyvä hetki kirjoitella vaikka tänne. Kohta voisi taas kokeilla jos uni maistuisi omassakin sängyssä. Vaikka arvioni onkin, että se ei maistu. Ehkäpä tämä isyyskin tässä asettuu kohdilleen.

Jossain oli sanottu melko hyvin, perhearvoista tai arvoista ylipäänsä.. Jonka minä nyt tietenkin pilaan erittäin huonolla kertomisella. Esimerkkinä käytettiin lasipurkkia, joka täytettiin kivillä. Kysyttiin onko lasi täynnä? ei ollut koska sinne mahtui vielä soraa. Oliko lasi nyt täynnä? ei ollut edelleenkään. Sinne mahtui vielä hienoa hiekkaa. Vieläkään ei ollut täynnä, koska sekaan mahtui myös nestettä(olisiko ollut olutta). Pointtina oli se, että perhe tulee aina ensin, sitten sinne mahtuu muitakin vähemmän tärkeitä asioita kuten työ, kaverit ja vielä senkin jälkeen saattaa jäädä vähän tilaa juhlinnalle. Toisin päin tämä ei onnistuisi.

Piti soitella sosiaalitoimiston lastenvalvojalle, kun tämä pikkuinen ehti syntyä, ennenkuin me ehdimme seilata avioliiton rauhaisaan satamaan. Kyse on siis isyyden tunnustamisesta. Tarvittavia lappusia ei kuulunut, niin päätin itse ottaa yhteyttä.
Noh, kuulemma kyseinen henkilö lopettaa tällä viikolla. Hän kuitenkin tarjosi aikaa tapaamiselle ensi viikoksi(virastoaikoja tottakai), vaikkei kuitenkaan tiennyt kuka täällä silloin on, jos on. Silloin minulla on kuitenkin jo koulu alkanut. Saimme sitten kuitenkin ajan sovittua. Tulin sitten kysyneeksi, että kauanko tämä prosessi kestää, kun olisi kastekkin tulossa ja olisi tarkoitus minun sukunimi tytölle saada? Vastaus oli:”No siinä menee pari viikkoa, siitä kun paperit on laitettu, että ne tulee teille takaisin.”
Minä:”Vainiin?! No mikäs siinä niin kauan kestää?”
Lastenvalvoja: “No kun ne lähetetään porin maistraattiin. Helsingissä oli niin paljon tekemistä ja porissa ei ollut tarpeeksi.”

Taisi mainita vielä, että se on lakisääteinen juttu. Kyllä se tieto kuulemma onneksi näkyy väestörekisterissä jo vähän aikaisemmin. Vähäsen kuitenkin jaksaa ihmetyttää, että miksi vielä nykypäivänä tuollainen viraston sisäinen tietoliikenne kulkee hevosvaunuilla, vaikka se kuitenkin joudutaan naputtelemaan koneelle, eikö se olisi helpompi vain naputella suoraan koneelle ja sitten vaikka lähettää sähköisesti poriin, jos sen kerran pitää siellä käydä. Kummallisia nämä byrokratian pyöritykset välillä… Pakko tehdä vaikeemman kautta vissiin.

Ensi viikolla alkaa koulu! JEE!! Oonkin jo jonkin aikaa odottanu, että pääsee taas opiskelee.

Mutta pysytään nyt vielä hetki lomatunnelmissa.

P.S Armoa tekstin suhteen, kello on sentään 02.17…

Viikko vauva-arkea, on osoittanut, että tämä asunto on asumiskelvoton. Paperit on vetämässä pois täältä ja pian. Ongelmana ei ole asunto itsessään, vaan kuokkavieraat. Meidän nurkissa vilisee faaraomuurahaisia. Aluksi niitä näkyi vain kylpyhuoneessa, silloin kun muutimme, ja ajattelimme, että kyllä niiden kanssa nyt elää. No sitten niitä rupesi olemaan vähän liian paljon, niin päätimme kutsua myrkyttäjän. Se auttoi 3kk:ksi. Sen jälkeen rupesimme omatoimisesti myrkyttämään niitä kylpyhuone cifillä. Sekin auttoi vain paikallisesti ja vähän aikaa. Toinen myrkytyskäynti auttoi tuskin kuukauttakaan. Omatoiminen myrkyttäminen jatkui ja kaikkea on kokeiltu, kanelia, cifiä ja ties mitä kaikkea. Nyt on tilanne tänään se, että havaintoja niistä tuholaisista on tehty, vessassa: pöntöllä, roskiksessa, peililasilla, sähköhammasharjassa, pesukoneella, tavaratelineessä. Eteisessä: Seinällä ja hyllyssä ja nytten kun viivi on tullut vessassa taas hoitoalustalla, puhtaassa vaipassa ja vaippapaketissa. Sekä viimeisin niitti oli kun luin yksi ilta lehteä makuuhuoneessa sängyssä, niin eikös siinä tekstin seassa ollut muurahainen, totesimme niiden mönkivän siellä sängyn nurkan seinästä ja yöpöydälle. kiinteistöä ei kiinnosta pätkän vertaa, että meillä on vastasyntynyt vauva täällä täysin niiden armoilla. Ikinä ei voi tietää vaippaa vaihtaessa, että onko hoitoalusta käyttökelpoinen ja onko vaipat koskemattomia. Vaikka olisimmekin juuri siivonneet. Nyt niitä ei ole pariin päivään näkynyt kun levittelimme raidpulveria vessassa ja makuuhuoneen listat koko huoneen ympäri sekä tietysti eteisen seinä. Kivahan täällä myrkkyjen seassa on elää ja hoitaa pientä vauvaa. Onneksi ei sentään vielä liiku lattioilla, tuo meidän pikku taapero. Niin, ja nyt sitten kiinteistö tilasi koko talon myrkytyksen. Tänne liimattiin sellaisia pieniä putkiloita missä on jotain myrkkypastaa muurahaisten iloksi.

Lopuksi muutama fakta, mitä meille on myönnetty:
Kiinteistö:
“kyllä, me tiedämme, että siellä on muurahaisongelma. Nimenomaan teidän talossanne. Niitä on kovin vaikea tuhota, koko talon myrkytystä on kokeiltu ennenkin, mutta aina on jonkun ovi lukossa että ei pääse koko taloa myrkyttämään.”

RentoKill myrkytysfirma:
“Tiedämme talon historian, en uskalla luvata, että muurahaiset eivät enää palaa.”
“Tämä asunto(tämä kohta talosta) ja tästä ylöspäin on ongelmakohdassa, ne pesii kerrosten välissä nimenomaan tässä osassa taloa.”

Että näin. Meillä kävi tuo neuvolan täti tuossa eilen vissiin ja hänkin oli sitä mieltä, että olisi syytä ottaa yhteyttä terveysviranomaisiin.

Viikko vauva-arkea tosiaan, jotenkin tuntuu edelleen uskomattomalta, että meillä tosiaan on vauva, pienen pieni ihminen. Se on edelleen jotain niin uskomatonta ja kaunista joka kerta kun sen pieniä silmiä katselee. Pyykkiä tulee vähän enemmän kun olin alunperin kuvitellut, mutta ei se mitään. Viivillä on käytöstavat kunnossa. Meillä nimittäin perhe syö aina yhdessä, aina kun on ruoka valmis ja istutaan pöytään, niin oli Viivi sitten juuri syötetty tai ei, niin hän herää samaan aikaan syömään meidän kanssa. Muutenkin yksin on kamalan tylsää olla. Kun on paha olla, niin sen kyllä huomaa tai ainakin kuulee. Pienen vauvan itku on niin lohdutonta kuunneltavaa… Isänä olo on välillä vaikeaa, kun ainut mikä kelpaa, on herkullisen täyteläinen tissi. Anna on kyllä välillä kovilla kun nälkä saattaa olla kolmen tunnin ajan 5min välein. Mä oon saanut nukkua yöni suht rauhassa, mitä nyt välillä käyn vaipat yöllä vaihtamassa, että anna saa edes sen jättää väliin ja nukkua. Imetystä kun on vähän vaikea jättää väliin. Sanat “äiti on nyt vähän väsy” ei kelpaa. Mä käytän energiaani tiskaamiseen, ruuanlaittoon ja välillä pyykkäämiseen. Silittämisestä anna ei suostu luopumaan.

Kuulemma laskettua aikaa ei saisi tuijottaa, koska se harvemmin pitää paikkaansa. Mutta kyllä toi aika hyvin pistää valmistautumaan, kun katsoo, että enää 2vkoa jäljellä. Vai onko? Täällä minä istun ja leikin projektionistia, tietäen, että puhelin voi soida koska vaan. On tässä jo vähän hermostunut.. Ei sitä kotona vielä niinkään osaa. Tilanne on kuitenkin aika sama mitä se on ollut viimeset vajaa 9kk. Ollaanhan me jo saatu kaikki sinänsä mallilleen, että ei tarvii ihmetellä, mitäs pikkuselle pukis ja minne sen laskis. Mutta tosiaan kun ei ole kotona niin ei ole ihan tilanteen tasalla sen suhteen, että koska lähdetään sitten “hakemaan lasta kotiin”. <– Kiva kiertoilmaisu synnyttämään menemiselle. Toinen mikä jännittää, on se miten sitä lasta käsittelee. Itsellä kun ei ole minkäänmoista kokemusta vastasyntyneen vauvan hoidosta. Olen minä muutaman kerran kummipoikaani sylissä pitänyt, mutta se jääkin sitten siihen. Moni rauhoittelee, että kyllä se sieltä sitten tulee se näppituntuma, ja niin uskon minäkin. Nyt vain tuntuu jotenkin hassulta, ja ajatus nukella harjoittelemisesta tuntuu etäiseltä. Ei minulla onneksi ole mitään kammoa lapsen käsittelemiseen. Ainakin luulisin olevani heti innoissani kylvettämässä lasta. Monesti puhutaan siitä, että isät saattavat joutua katselijan rooliin, jossei vauvaa “vaadi” itselleen. Eiköhän se tuleva äitikin sitten lopulta ole niin väsy, että vaikka kuinka tekisi mieli itse hoitaa vauvaa, niin uni vie voiton. Tämähän on sitten puhtaasti spekulointia.  Itse ainakin koen synnytykseen pääsemisen kunniatehtävänä ja odotan innolla, sitä että pääsen hoitamaan vastasyntynyttä lastani.

Kuten ehkä jo puheesta huomaa, on odotus jo aika kova. Toivottavasti pian.

Tosiaan se pesukone hajos ja pääsi pesukonetaivaaseen. Nyt meillä on uusi ja entistä ehompi pesukone jylläämässä siellä. Hieman kyllä huolestuttaa tuo kosteus, pesuhuone kun tuppaa olemaan vähän kostea tila ja nämä nykyajan koneet on niin elektronisia vempeleitä että! On ajastinta ja yö sitä ja säästö tätä. No sen näkee sitten.

Eikun lataamaan..

Yritän tässä nyt aluksi vähän rauhoittua…

Alkaa laskettu aika lähestymään. Meille se on Annan kanssa jo vähän niinku joulua odottais. Toisille ei varmaan niinkään. Huomasin tänään kun tulin lomalta töihin takaisin, että mulle on vuorotoiveiden kielloista huolimatta laitettu vuoroja lasketun ajan jälkeen. Menee oikeesti hermot tän paskan kanssa täällä, tää on ihan silkkaa vuorotoivevittuilua mitä täällä harrastetaan. Nytkin on kyseessä siis elokuun puolenvälin vuorot. Luulis, että siihen mennessä siihenkin vuoroon olisi jonkun saanut, mutta ei, laitetaan toi juha, ei se mitään vaikka niille tuleekin vauva juuri noihin aikoihin. Siinäs ihmettelette sitten kun oho, ei se pääsekkään töihin. Muutenkin pitäisi päästä eroon noista vaksi- ja lippukassavuoroista, ensinnäkin nitä joutuu tekemään niin sikana, ennenkuin niistä saa mitään, ja toisekseen ne kuuluu ton haistapa-vuorosuunnittelun piiriin.

Hyvin onnistui tämä rauhoittuminen ennen kirjoittamista…

Noh, meni meillä onneks loma tosi hyvin. Autolla liikkuminen on kyllä semmoista luksusta, että oksat pois. Käytiin lällyssä vähän talkkaroimassa. sytyteltiin muutama roihu ja autettiin vähän iltapalojen kanssa. Oli kyllä kiva päästä sinne, rauhottumaan luonnon helmaan. Kamerakin pääsi hyötykäyttöön yhteiskuvia otettaessa ja sain pari loistavaa yökuvaa kirkon tornista leirikeskukseen päin.  Sieltä lähdettiinkin sitten lauantaina päätösliturgian jälkeen hyvinkäälle hakemaan mummia kannelmäkeen. Matka meni mukavasti venäjäksi rupatellen. Mummi oikein innostui kun mainitsin että meillä puhutaan venäjää sitten. Kannelmäestä matka jatkui suoraan myllypuroon heitettiin muutama kassi kotiin. Tässä vaiheessa satoi taas kaatamalla. Sitten jatkettiin miikan mökille sipoon saaristoon. Se on niin täydellinen paikka! On meri, luontoa, sauna, veneitä, mökkitilaa ja koirat. Nyt ne ei onneksi käyny allergiseen nenään kun ne nukkui ulkona. =) Annakin jäi ihan koukkuun siihen paikkaan Siellä oltiin valitettavasti vaan yksi yö ja seuraavana aamuna mentiin mun vanhempien, tädin ja mummin kanssa lounaalle saaristoristeilijälle. Me oltiin molemmat aika väsyneitä ni meni vähän ohi koko risteily. olihan se ihan mielenkiintoista nähdä tuttuja maisemia mereltä käsin vähän lähempää kuin yleensä.

Päästiin sit lopulta kotiin joskus seittemältä vissiin. kun oltiin ensin tehty pit stop annan vanhemmilla ja “katottu” formulat suorana venäjän tv:stä. Eli me nukuttiin ja mä sattumalta aukasin silmät kesken kisan ja just ku kimi ylitti maalilinjan.

Purettiin laukut ja pestiin pyykit. Sit illalla laitettiin pyyhkeet vielä pyörimään. Käytiin heittämässä auto pois ja tultiin takaisin. Pesukone oli siirtynyt paikoiltaan, ekaks nauratti kun se hytkäs eteenpäin ainakun nosti kierroksia mutta sitku pesuohjelma loppu ja otettiin pyyhkeet pois sieltä, ni hymy hyyty lopullisesti. Pyyhkeistä irtos jotain moskaa, vähän semmosta karstaa mitä vois löytyä kynsien alta, ja sitä oli paljon. koko lattia oli mustana kun pyyhkeet oli ulkona ja niistä sai lisää vähän heiluttelemaalla. löyty sieltä myös yksi ruosteinen naula. Et en sitten tiiä, menikö se rikki vai irtosko sieltä kaikki nöyhtä seinistä siinä rytinässä. Vähän heikko lopetus hienolle lomalle.

Tänään aamulla meni homma kans vähän läskiks kun meinasin lähteä jo töihin ja silmään meni joku tosi inhottava roska, lähtö myöhästy puol tuntia ja just ja just ehdin lataamaan leffat ennen starttia.. Ja sit kaiken tän päälle toi vuorov*****lu mistä alussa puhuin. Että takaisin arkeen niinku sitä sanotaan.

 BTW, 1 kk jäljellä. Saa veikata

Over and out.

Edit: Noniin varmistui sitten sekin, että pesukone on siis hajalla… Pesurumpu on ilmeisesti irti/löysällä…

 Käytiin viime perjantaina, eli juhannuksena vähän helsingin edustalla lillumassa. Kyseessä oli Helsingin vesibussien järjestämä kokkoristeily pw/s Vispilän kyydissä. Keli oli aivan mahtava, eikä luvatusta kylmyydestä ja sateesta ollut tietokaan. Oli ihan mukava päivä. Tavallaan vietettiin mun sunttäreitä siinä samalla. Aloitettiin päivä ensin Annan vanhemmilla grillaten rauhassa ja sitten siirryimme keskustaan ja vesille. Kuvia tuli otettua muistikortti täyteen. Niistä 29 voi nähdä täältä.  Voin suositella. Tuli siinä samalla todettua, että semmonen pitempi putki kameraan ois ihan kiva. Siellä oli eräällä sellainen 70-300mm jota sain lainata.

 P.S. Kun tulette elokuviin, istutte mukavasti siellä salissa ja huomaatte yhtäkkiä, että hei nyt on ehkä jotain vialla, esim. ääni ei kuulu, kuva ei näy, tai näytös ei ala, niin tulkaa nyt hyvät ihmiset sanomaan siitä jollekkin henkilökunnan jäsenelle. Ei sitä voi korjata jossei kukaan sitä huomaa( tai huomauta). Tossa vähän aikaa sitten starttailin täällä 9-14(-12) kuuden kierrokselle ja tajuan kymmentä yli, että 11 ei pyöri. Ilmeisesti en ollut painanut nappia jostain syystä. Siellä ne kaikki istui ja itsekseen kirosi, että eikö tämä nyt perhana ala. Noh, aina ei voi voittaa. Laitoin sitten suoraan trailereista pyörimään, niin ei ihan kymmentä minuuttia ole myöhässä tuo näytös.

Näitä on valitettavan usein näitä tilanteita kun asiakas tulee elokuvan jälkeen sanomaan, että olisitte muuten voineet poistaa sen häirikön sieltä salista, tai kuva oli muuten ylösalaisin mainoksissa tai ääni pätki koko elokuvan. Lähes kaiken pystyy korjaamaan välittömästi kun siitä joku raportoi. Koneenhoitajan työnkuvaan kuuluu asiakaspalvelu, siinä muodossa, että elokuvakokemus on mahdollsiimman miellyttävä asiakkaalle, mutta tällaisessakin teatterissa kuin tämä, kaikkea on mahdoton valvoa yhtäaikaa…

Viikot vähenee ja laskettu päivä senkun lähestyy! Ja kovaa vauhtia. Ensi viikolla alkaa äitiysloma, joten päätin viihdyttää itseäni jotenkin. Ettei koko ajan tarvitsisi laskea tunteja kun Juha tulee töistä, ja jotta saataisiin tänne vähän elämää, laitetaan pienimuotoinen kisa pystyyn.
Kaikki vieraat voivat laittaa tänne omat veikkaukset seuraavista asioista:

Mörön…
1. …syntymäpäivä (klo?) (laskettu päivähän oli siis 9.8)
2. …sukupuoli
3. …syntymäpaino
4. …syntymäpituus
5. Veikkaa jotain muuta kivaa mitä ikinä keksit =)

Näitä on sitten kivaa lukea kun mörkö syntyy. Ja voittaja saa siis tietenkin suuret kunnianosoitukset ja erikoismaininnat meidän upeilla sivuilla! =)

Tsemppiä veikkauksiin! =)

[Edit: Tilastoa veikkauksista (.xls-tiedosto päivitetty 28.7 @ 15.44]

Taas se juna puuskuttaa eteenpäin.  23 vuotta on täynnä, olen siis kohta neljännesvuosisadan ikäinen? Onneksi ei vielä ole mikään pahempi ikäkriisi iskenyt. Tosiaan olen tällä hetkellä töissä, onnekseni pääsen kuitenkin jo pian ihanaan kotiini nukkumaan ruhtinaalliset 8 tuntia ja sitten tulen tänne töihin takaisin. UJuhlittavaa riittää 14 tunnin työpäivän aikana. Lähes jokaisesta leffasta pitää repiä joku traileri pois ja muutama laittaa tilalle. Muutama leffa kelataan myös pois ja päälle. Onneksi (taino, miten sen nyt ottaa) en joudu työskentelemään yksin.

Huomisen jälkeen onkin pitkästä aikaa peräti kolme päivää vapaata taas. Perjantaina koitetaan vähän juhlia oikeasti synttäreitä ja illalla menemme kokkoristeilylle katsomaan helsingin edustan tulia. La ja Su on virallisesti lupa rentoutua.  

Eli oikein mukavaa kesäpäivänseisausta kaikille! Ja ennenkaikkea hauskaa ja rauhallista juhannusta!

Euroopan avaruusjärjestö etsii vapaaehtoisia 17 kuukauden Mars-simulaatioon

“Euroopan avaruusjärjestö ESA hakee 12:ta vapaaehtoista kolmelle 520 päivää kestävälle simuloidulle matkalle Marsiin. Todellisuudessa kuusi henkeä kerrallaan tullaan sijoittamaan Marsin sijaan eristettyyn metallitankkiin lähelle Moskovaa. ”

Eristetty metallitankki lähellä moskovaa? Öö, mitähän mahtaa käsittää metallitankki, jotain hylättyä öljysäiliötä vai jossain fasiliteetissä olevaa metallista testiakvaariota? Entäs kuinka lähellä moskovaa? Moskova on jo itsessään aivan käsittämätön aluehirmu( Pinta-ala 1081 km² jota reunustaa 109 km pitkä kehätie) .  Ja sipoolaisia harmittaa kun helsinki haluaa muutaman torpan sieltä… Niin mitähän sitten tarkoittaa Moskovan lähellä?

“ESA:n tutkija Marc Heppener sanoo ESA:n verkkosivuilla, että kokeen tarkoituksena on lähinnä saada tietoa yli 500 päivän eristyksen psykologisista vaikutuksista.”

Eli toisin sanoen, halutaan nähdä kuinka nopeasti joku sekoaa ja viipaloi koko “miehistön”.

Kovin synkältä ja ahdistavalta kuulostavan projektin tekee mielenkiintoiseksi siitä maksettava palkkio; 520 päivää eli noin 1,5 vuotta, josta maksetaan 120 euron päivärahaa. Eli näin äkkiseltään ajatellen, 1,5 vuoden tyhjäntoimittamisella ja itsesi uhraamisella tieteelle, voit tienata 62 400e!!! (Joo, onhan se ehkä yhteiskunnallisesti ja tieteellisesti arvokasta tutkimusta)

Eli jos tuntuu siltä, että ei kukaan sulle kuitenkaan soita 1,5 vuoteen ja mielenterveyden menettäminen tieteen ( ja 62 000 e:n) puolesta kannattaa, niin eikun hakemusta peliin! Paitsi, että ESA:lla ilmeisesti tiedetään suomalainen luonne:
”

Kyllä tämä on ihanaa tämä elämä! (ajoittain)

Tänään aamulla kun tarkistin tilitilanteen, olikin sinne ilmestynyt ihmeellinen summa. Tarkemmin katsottuani huomasin että se on em. työpaikan maksama “palkkaennakko 17.5 ja 31.5″ hmm… aika ennakko on kyl tosiaan kun maksupäivä on 19.6…

Soitin ja yritin selvittää asiaa. Kukaan ei taas tiedä yhtään mitään asiasta. Lopulta saatiin selville että ne oli menny vahingossa väärälle henkilölle (eli mulle) ja eikun takasin vaan. Ihanaa!! Rahan takasinmaksaminen on aina niin ihanaa!! JESS!!

Sain kuin sainkin postissa tänään työnantajan täyttämän lapun jota eilen kävin kinumassa. “Ihanaa, vihdoinkin” ajattelin minä. Avasin innoissani kuoren. Suureksi “ILOKSENI” huomasin että kohta missä kysytään 3kk palkanmaksusta oli jätetty kokonaan tyhjäksi ja 6 viimeisen kk tulot oli laskettu toukokuulle asti vaikka olen tuhat kertaa sanonu että pitäis olla kesäkuun lopusta koska heinakuussa jään vasta ä.lomalle. Voi tätä ihanaa aamua!! Jos kohta tulee taas vielä jotain, niin tätä vauhtia ollan pian jo synnytysalissa…

Ja koska selvittääkseni asioita minun on täytynyt soittaa ainaki 50 kertaa sinne työpaikalle joka on yritysnumero… ja sehän maksaa! voi miten ihanaa! Olis paras maksaa sitä palkkaa, kun oon käyttäny jo puolet siitä pelkkään heidän sekoilujen setvimiseen.

Voi voi voi!!!

P.S. Kyl mua sentään kiitettiin rehellisyydestä. =)

Pientä sekavuutta? Koita kuitenkin ymmärtää…

Tänään oli tapahtumarikas päivä. Aloitetaan siitä että jo kolme viikkoa sitten laitoin äitiyspaperit kelalle ja samalla vein paperit työpaikalle, josta minun olisi pitäny saada jo samana viikkona täytetty lomake itselleni, jotta voisin taas toimittaa ne eteenpäin kelalle. Kyse siis äitiyspäivärahoista. No eipä kuulunu paperia viikon päästä, joten kyselin pepreiden perään. Ei kuulemma ollut enään siellä, joten päätin odotella, josko postilla kestää… Noh taas meni viikko ja kärsivällisyys alko loppua. Tänään menin paikan päälle kyselemään papereita. Ensin sain saman vastauksen kuin viikko sitten “ei ole meillä” mutta sitten kun kehotin etsimään tarkemmin, niin löytyiväthän ne sieltä (olisivat siis vielä monta viikkoa siellä jos en kyselisi perään, enkä saisi pennin penniä).

Noh paperit löytyivät, mutta sitten alettiinki vääntämään kättä siitä millainen sopimus minulla on ja mitä TES:iä käytetään. Kovasti yrittivät monessa paikassa väittää että en ole oikeutettu mihinkään ja että he eivät ole velvoitettuja mihinkään ja että tyyliin “heippa!” Verenpaineet nousivat kovasti (olinahan kuitenkin jo aikaisemmin ottanut selvää että olen turvattu kolmen kuukuaden palkalla) Eipä siis tule pennin penniä, sitä mieltä oli palkkatoimisto. Kuulemma ei sopimuksessa lue sellaista niin ei makseta. Hihat alkoiva jo savuamaan ja äänenpaino nousi kun juttelin naispuolisen henkilön kanssa puhelimessa. Aloin sitten tarraamaan jokaiseen naisen sanomaan sanaan ja pyysin vääntämään rautalangasta. Ilmenikin että hän puhuin itsensä pussiin muutamaan otteseen ja luovuttikin jo jossain vaiheessa ja sanoi ottavansa yhteyttä henkilöstöpäällikköön ja lopetti nopeasti puhelun. Minä jäin yksin kiehumaan metroasemalle. (oli onni että juhalla ei sillä hetkellä ollu töissä tekemistä niin oli aikaa sen verran että kuunteli minun puolen tunnin avautumista) <3

Helpottihan se vähän kun sai purkaa ja sai henkistä tukea. Illemmalla sitten soitti vielä yksi esimiehistä ja kertoi että kaikki ok, ja pahoitteli turhaa sekaannusta ja kaikki on niinkuin 3 kk sitten sovittiin, eli palkkaa maksetaan ja paperit käskee lähettämään heti tänään. Kertoi että jossain on ollut tietoliikennekatkos. Sitä se on ku on miljoona esimiestä ja palkanlaskijaa. Kukaan ei tiedä mitään ja mulla nousee verenpaineet. No onneksi kaikki selvisi, nyt vaan tarkkaillaan tiliä ja tarkistetaan että palkkaa tosiaan maksetaan (en tämän jälkeen osaa enää luottaa että kaikki hoituu itsestään).

Tästä siis yhteenvetona, oikeuksista on pidettävä tiukasti, koska aina on joku joka yrittää vähän horjuttaa sitä ja luikkisi jostain raosta, ja jos jokin on epäselvää, on tosiaan otettava selvää ja vaadittava selistyksiä. Ymmärsin tänään taas sen, että ikinä ei voi olla liian innokas ja tunkeileva, mitä minunkin paperille olisi käynyt jos en soittelisi perään…

Aina sitä oppii uutta!

P.S Vaikka olen nuori, olen sitkeä ja takertuva tapaus! Otan kyllä asioista selvää, älä siis yritä huijaa!! =)

Kesäkuussa ollaan jo aika pitkällä. Odotuksessakin ollaan jo aika pitkällä. Enää vajaa 2kk jäljellä laskettuun aikaan. Jännää
Kesän kunniaksi päätin vaihtaa tuon  otsikkokuvan.  Kamalan järkytyksen saaaneita lohduttanee tieto, että entinen palaa sitten syksyllä takaisin.

Metrolla liikkuminen ei näin kesäisin ookkaan niin joustavaa kuin mihin oltiin jo totuttu. Ilmeisesti jokakesäisten siltakorjausten takia metrot ajaa vuorokesinä joko suoraan vuosaareen tai mellunmäkeen, ja sitten sen toisen pitää vaihtaa itäkeskuksessa. Tänä vuonne ne menee vuosaareen, eli meiän pitää odotella itiksessä mennessä ja tullessa. >:/ Kotiin tullessa ei oo niin paha koska metro odottaa siellä valmiina, ja tulee melkein heti siihen perään. Mutta keskustaan päin tää homma tökkii todella pahasti. Ekana aamuna se odotti siinä laiturin toisella puolella valmiiks, mutta sen jälkeen se on ollut aina myöhässä. Siinä ehtii tulla jo toinen metro myllypurosta ennen kuin se keskustaan menevä metro tulee siihen. Matka-aika on nykyään semmonen 30min entisen 20min sijasta. Eikä tossa oteta edes kävelyyn kuluvaa aikaa huomioon.

Onneksi olkoon helsinki, enää ei tarvitse ravintolassa kärsiä savuvaurioista. Tosin ravintolaan saattaa joutua pomppimaan sisään tupakantumppi miiinakentän yli. Paras oli ehkä kaisaniemessa kun käveltiin Jonesin ohi, oisko ollu toinen päivä kun ravintolatupakointi oli kielletty, koko katu oli täynnä natsoja siinä edessä. Tosi siistiä. Mun puolesta tupakointi voitaisiin siirtää kokonaan niihin vanhoihin puhelinkoppeihin.

Saatiin vihdoin Annallekkin hankittua vauvamasu ystävällinen polkupyörä. Kilometrejä onkin kertynyt jo varmasti yli 50. Ensin käytiin vähän tutustumassa ympäristöön, löydettiin aivan loistava reitti tuolta metsästä. Se on merkitty maisemareitiksi ulkoilukarttaan ja se vie herttoniemeen ja sieltä vielä kulosaareen. Minäpä poika otin ja poljin töihin sitä reittiä seuraavana aamuna. Oli melko helmee. Sieltä on näköalat vanhankaupunginlahdelle ja viikin luonnonsuojelualueelle. Mahtavaa! Nyt ollaan tosiaan saatu vähän kipinää pyöräilyyn, kun molemmilla toimii pyörät. Mulla ei enää pompi takajousitus kun siellä on rautatanko välissä pulteilla kiristettynä ja kun tajusin, että noihin kumeihin oikea renkaan paine on 2,8 eikä vähän alle 2 baria. Ja Annalla tosiaan on nyt pyörä jossa on pystympi ajoasento, niin kuulemma ei ole mitään häiriötä masusta.

Löydettiin eilen, tai oikeastaan käytiin omin silmin toteamassa se mitä oltiin jo aikaisemmin epäilty karttojen ja muun tiedon perusteella, että itiksestä lähtee metroraide joka muuttuu tien yli kulkiessaan junaraiteeksi joka vie oulunkylän asemalle. Tiesittekö että metron raideleveys on sama kuin valtionrautatieverkossakin.

Hurjaa vauhtia aika on mennyt ja enään ei ole jälejllä kuin reilu 2 kk. Alussa aika tuntui ikuisuudelta.

Nyt kun kerran ollemme jo voiton puolella ja reippaasti, voisin mainita pari sanaa siitä miten tämä mahankasvattaminen on mennyt. Ja vähän muutenkin päivittää tietoja.

Mörkö-asukas: Alku oli melko hankala ja vaikea monilta osin. Rankan pahoinvoinnin päälle oli kaamea sressi koulussa kaikkine muine huolineen mm. kelan ja puuttuvien opintopisteiden kanssa. Kun saatiin asiat järjestykseen, hormonitasapaino alkoi tasaantua ja tuli muutaman kuukauden seesteinen aika. Silloin oli kevään ensimmäiset auringon säteet ja sai olla ulkona ja nauttia elämästä ja haaveilla tulevasta. Kaikin puolin elämä hymyili.

Raskaudessa näköjään noudatetaan A-B-A kaavaa. Jolloin alku osittain palaa loppuvaiheessa. Niin kävi myös minulle. Nyt kuvioihin on tullut mitä erilaisempia vaivoja; Aamulla verensokerit ja muutkin arvot ovat niin kehnot, että heikottaa, selkää särkee ja kaiken kukkuraksi sydän lyö tuhatta ja sataa ja nostattaa pulssit pilviin. No sairaslomaahan se tietää. On siinä se hyvä puoli että on ainakin henkisesti voinut suht hyvin, kun ei tarvitse kokea sitä turhauttavaa epäoikeudenmukaisuutta ja nähdä niitä…. naamoja. Mutta Juha raukka sen sijaan joutuu kokemaan tuon kaiken minunkin edestä, (luultavasti kaksin- ellei kolminkertaisena).

Muutenkin täytyy kyllä nostaa hattua Rakkaalle miehelle joka on koko tämän ajan jaksanut ja tukeut minua kaikin puolin. Kestänyt kaikki kiukkukohtaukseni ja jaksanut innostua kaikista (turhista?) hankinnoista ja hikasta joka mahassa aina välillä tuntuu. =) Käynyt töissä (minunkin edestä) ja sietänyt kaikki ne kettuilut siellä ja jaksanut kuitenkin aina tulla kotiin hyväntuulisena ja elämänmyönteisenä vielä minuakin piristämään. (vrt. Minä raivoisin koko seuraavan viikon jos mulle joku kettuillee) Ihmeellinen tuo miesolento <3 Juuri silloin kun häntä eniten tarvitsee, ei hän olekaan missään muualla vaan ihan tässä vieressä! FuFu!

Eli siis jaksellaan suht hyvin. Eilen olin tosiaan käymässä siellä 25 asteen paahteessa. Jos se lyhytkin matka teki tiukkaa, niin mitäs sitten kun on koko heinäkuu samanlaista…. Voi apua!! Tänään on onneksi vähän viileämpää. Toivottavasti mörkö ei viihdy mahassa _NIIN_ hyvin että haluaisi olla siellä aivan viimetippaan (kaksi viikkoa lasketun päivän jälkeen, jonka jälkeen käynnistetään).

Jokunen sana hankinnoista: Luulin että mitään emme mistään saa, mutta nyt täytyy todeta että ovat ne äidit fiksuja… Minun äitini sanoi että ei kannata mitään ostaa kun kuitenkin jostain jotakin saa, vaikka epäilin suuresti, eihän minun lähipiirissäni ole paljon lapsellisia perheitä. Mutta kas kummaa… Nyt on tullut tavaraa niin että tila kohta loppuu kesken =) Juhan täti on tuonut meille tarvikkeita ihan autolastillisen verran ja olemmekin todenneet sen, että meidän ei enään tarvitse hankkia YHTÄÄN mitään (paitsi sänky ja jotain pientä) kun kaiken tarpeellisen (ja vähän muutakin) olemme jo saaneet. Ny voidaan sitte ostaa Annalle kunnollinen pyörä Valtavasti siis kiitoksia sukulaisille ja syvä niiaus heille jotka ovat avustaneet edes jokun verran!

Niin tosiaan, lauantaina on kouluilla juhlat ja lomat alkaa, eli:

Kaikille tämän kevään ylioppilaille ja koulunsa päätäville Onnea, ja kaikille yhteisesti Hyvää kesäloman alkua! Jos jollakulla menee kesä työn touhussa niin toivotan reiluja pomoja ja aurinkoisia vapaapäiviä! =) Minä lähden hakemaan rahaa pankista

Käytiin muuten pelaamassa minigolffiakin tossa eräänä vapaapäivänä kun vietettiin merkkipäivää. Ei harmi vaan ollu ihan yhtä helle kun eilen oli, mutta kohtuu lämmin kuitenkin.

On muuten 2kk ja 10 päivää laskettuun aikaan ja perhepotretti on 2kk ja 10päivää vanha!

Continue reading →

Eteenpäin Vol. I

Meiän pikkusella pitäis olla synttärit reilun kahden kuukauden päästä! \o/ Jännää! =)

Eteenpäin Vol. II

Töissä ollaan jälleen. Filkat pyörii ja homma sujuu (“kop kop kop”). Tässä oli sen verran aikaa, että kerkes huoltaa potkulaudan ja näköjään kirjottaa vielä tännekkin. Huomaa kyllä, että kesä tulee! =) JEE! Eilen oli ihan makee ukkosmyrsky yöllä ja tänään oli 20′c lämmintä. Ilmeisesti iloitseminen siitä että konehuoneessa ei tarvitse käyttää firman liiviä, oli hieman ennenaikaista; Vaikka täällä on lauhduttimet ja ilmanvaihto projektoreille erikseen, nousee elohopea täällä silti 27′c:een! Ihan älyttömän kuumalta tuntuu. Se 20′c on varmaan mukavan viilee ja sopiva tän jälkeen…   Eteenpäin ollaan muuten siis menty siinä mielessä, että nykyään ollaan niinku koneenhoitajakeltanokkia täällä. Omia vuoroja pukkaa ja täällä on jo uus apupoika harjoittelemassa. Se lähtee syyskuussa taas ulkomaille ni pitäis kuitenkin riittää syksylläkin tuurauksia sitten.

Kesäkuu menee taas normimeinigeissä, 4-6 päivää töitä ja pari vapaapäivää. Poikkeuksena 9päivän putki ennen juhannusta. 21.6 eli mun syntymäpäivänä, oon koko päivän koneissa. :/ Juhannus sujunee rauhallisissa merkeissä pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti vesillä.

Eteenpäin Vol. III

Käytiin sitten tosiaan eilen poikien (ja yhen miehen )  kanssa ajamassa kartingia myllypuron formula centerissä. Hommaan sisälty, 25e:n hintaan per sälli, ajovarusteet ja 10min aika-ajo sekä 10min kisa.  Continue reading →

 Meidän “oikeeruoka” innostus vaan jatkuu. laatikot ja muut uuniruuat voittaa mikro- ja pussiateriat aika mennen tullen. Bon Apetit

Oih, mistähän sitä alottais… Selailin tossa kalenteria taakse ja eteenpäi, eikä siellä juuri mitään muuta ollu ku töitä. Onneks selasin, muuten oisin tehny töitä 14.-22.5, eli 9 päivää putkeen. Se ei ois a) ollu kivaa, b)yhtään kivaa annankaan mielestä, eikä c) sallittua täällä. No onneks kuitenkin sain huomisen vapaaks, vieläpä helposti.

Viime viikonloppuna sentään oli vapaata ja kerettiin rentoutumaan molempien vanhempien luona. Oli tosi kiva viikonloppu, nähtiin annan vanhempien luona annan suku, oli yhdistetyt synttärit ja äitienpäivä. Sunnuntaina vietettiin meiän perheen seurassa äitienpäivää. Tulihan noita suomalaisten koitoksiakin jännättyä viikonlopun aikana, mutta eihän sieltä paljoo jääny käteen. Hyvä suomi, siitä huolimatta! ja horosho Россия!

Tosiaan saatiin vihdoin se pesukone sitten. Viikon pähkäiltiin että mitä tehtäis kun ei oo poistovesiliitäntää ja kiinteistöhuollosta sanottiin, että ei se heidän ongelma ole. Eli tästä lähtien pissimme lavuaariin ja ohjaamme poistovedet partsin sadevesiputkeen. Noh, ei nyt ehkä kuitenkaan. Muutaman konsultaation jälkeen oli jo aika hyvä kuva mitä pitää tehdä. Onneksi annalta löytyi aikaa ja jaksamista mennä eilen K-rautaan ja kysellä sieltä. (Pisteet annalle siis) Löyty sopiva väliosa ja kyselemällä vähän lisää tajusivat tarjota vähän pitempää ruuvia ja pari puristinta letkun päähän. Eilen sitten osastopalaverin ja elokuvan jälkeen päästiin kotiin ja asennettiin se sinne lavuaarin alle. Eikä muuten ollu vaikeeta. Ja tuli _taas_ hyvä fiilis ku oli ite hoitanu homman. Naapurit varmaan rakastaa meitä vielä enemmän, kun meillä on aina tapana asentaa kaikki keskellä yötä. Pakkohan sitä oli testata, eikä siitä linkoomisesta nyt niin kovaa ääntä tullut.. ehkä.

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!!

Hommatiin eilen uudet tyynyt! Hemtexissä oli alennuksessa semmoset ergonomia- tai anatomiatyynyt. semmoset jotka tukee niskaa ja reagoi lämpöön, kuulemma kestaaa viikon että siihen tottuu kun se tuntuu aluksi kovalta, mutta mä kyllä nukuin jo ekan yön todella sikeesti. Oli ihan sika hyvä olo aamulla.

Näin se aika rientää, kohta on “kesäloma”. Vappu tuli ja meni. Viiden päivän loma tuli ja meni. Onneksi töihin tarvitsi mennä vain kerran ja oli taas vapaapäivä. Eikä huomennakaan onneksi tarvii mennä ku vasta viideks. Kandee muuten suosia matalapäästöisiä kulkuvälineitä, eli pyöriä, kun lähtee vappuna kaivariin piknikille. Ei tarvii kökkiä ja änkeä julkisissa tai jonotella omassa autossa. Ikinä ei oo keskustassa likkuminen yhtä joustavaa.

Mä oon muuten ihan kamalan ylpee meistä. Me ollaan pääsemässä irti einesruuasta; Aluksi kokeiltiin makaroonilaatikkoa, sitten tehtiin spagettivuokaa, joka oli muuten ihan luvattoman hyvää ja tänään tehtiin kokeiluversio siskonmakkarakeitosta! Superhyvää! lanttu ja pari muuta juuresta puuttu ja valkopippuria oli hitusen liikaa, mutta ei se mitään! Ruuanlaitto on kivaa. =) Varsinkin kun on keittiö siistinä! Mulla ei ollu jostain syystä kannelmäessä keittiö ikinä puhdas?! Täällä mä jostain syystä lähes tappelen tiskeistä! :O “Sohvalle siitä!<3″

Meil on muuten edelleen kaikkee hyvää kaapeissa! “winkwink”

“!Tämä on ryhmäviesti!
Moro pojat! Joillekkin olen jo puhunut asiasta. Mutta muistin virkistämiseksi: myllypurossa ihan meidän lähellä on karting rata ja sinne olisi kiva mennä poikain kanssa vähän päristelemään. Se maksaa vissiin n. 10e/10min ilman ajanvarausta. Muistaakseni miniGP (aika-ajo + Gp) oli 20-25e, sisältää varusteet. Mä ehdottaisin joko 12.5., 13.5., 26.5. Tai 27.5. Paikkaan voi tutustua googlaamalla “formula center myllypuro”. Ollaan yhteyksissä!”

Joo, elikkä mulla ja Annalla on menoa 12. ja 26. ja 13. on äitienpäivä, eli sekään ei taida käydä. Jäljelle jää 27.5. Tähän viestiin voi kommentoida tuosta päivämäärästä ja muutenkin.

Seuraava kallis ja äänekäs juttu vois olla toi BileHohtoKeilaus, ihan meiän naapurissa. Arena Centterissä! Saa ehdottaa muitakin juttuja

Hauskaa Vappua kaikille!!!

P.S. Kiitos Suomi, että baarit ja ravintolat ovat siirtymässä kokonaan savuttomiksi, niin tälläinen norsun alku voi myös käydä sellaisissa

Kumpa tämän ikuisen kiireen saisi elämästä pois! Eihän ilman sitä mikään elämässä edistyisi. Niin totta!
Tänään oli sellainen päivä että tajusi, miten terapeuttista on välillä unohtaa kiireet ja elää edes yksi päivä niin että ei olisi minnekään kiire, edes lempiohjelman ääreen. Saat aamulla herätä rauhassa ja vaikka ulkona paistaa aurinko, yrität olla ajattelematta että “pakko mennä nopeasti ulos ennen kuin se häviää”. Tänään mitään ei ole PAKKO! Minnekään ei ole kiire eikä aikataulua ole. Vain mahasi sanelee sinulle koska olis hyvä aika mennä kotiin vähän haukkamaan välipalaa ja vaikka olisi vasta iltapäivä niin voit nukkua vaikka kaksi tuntia ja herätä alkuillasta eikä silloinkaan tule huonoa omaatuntoa, koska tänään ei ole pakko. Tänään olemme vain me ja meidän yhteiset hetkemme joita on kiva muistella jälkeinpäin! <3
Toisille vain tämä kiire on elämäntapa. Tulen surulliseksi kun huomaan että niin avoin ja tervetullut koti on usein niin tyhjillään. Kaikilla on kova kiire, ettei edes kerkeä kahville piipahtamaan. Aina on joku muu paikka minne pitää ehtiä ja meidän kotimme kaipaa vieraita, kaipaa elämää ympärilleen, kaipaa ystäviä. Voi olla että tukahdutamme vieraamme kaikella hössötyksellä ja vieraanvaraisuudellamme joka ehtii kasaantua edellisten vieraiden jälkeen. Ihmiset ovat luonteeltaan uteliaita. Miksi siis ei voisi tulla edes kerran kuussa utelemaan, onko meillä uutta verhoa tai vaikkapa millaset herkkuvarastot on ehtinyt viikossa kertyä.
Kävimme tänään korkeasaaressa avaamassa vesibussikauden. Huomasin että sinne voi mennä koska vaan kysymättä keneltäkään lupaa. Taidankin laittaa meidän ulko-oveen uuden kyltin…. Jospa joku eksyisi tännekin yhtä yllätyksellisesti kuin me tänään tiikerin häkin taakse =) En pahastuisi. Teenhän minäkin samoin!

“Ei ole olemassa korvaamattomia ihmisiä, mutta on olemassa korvaamattomia yhteisiä hetkiä.”
- Petteri Wessman-

Niinhän sitä sanotaan että Lapsen tulo muuttaa melko paljon asioita. Aloitetaan ihan siitä että parisuhteesta tulee perhe. Naisesta tulee äiti ja miehestä – isä. On ihan selvää että elämä muuttuu, aikataulut muuttuvat ja elämän keskipiste on jossain muualla kuin omassa navassa. (tällä hetkellä kyllä tuo värähtelevä ja eloisa napa on keskipisteenä Kotiin ilmestyy kaikkea uutta tavaraa ja kaupoissa kattelee ihan muita juttuja. Mutta kaiken “näkyvän” muutoksen lisäksi tapahtuu paljon sellaisia asioita joita ei ennen ole tullut ajatelleeksi. Ennen niin kärsimätön ja malttamaton joutuu odottamaan ja PITKÄÄN! Ei se lapsi tulekaan sieltä ihan viikon sisällä. Monesti olen ajatellut että “syntyispä jo”. Mutta miksi ajattelen vain itseäni, olenko tullut ajatelleeksi, että lapsi joka tuolla kasvaa ei ole vielä läheskään valmis syntymään tähän maailmaan. Miksi taas ajattelen vain itseäni. Koitan rauhoittua ja keskittyä vain odotukseen. Huomaa pikkuhiljaa, miten ihmisestä tuleekin melko kärsivällinen kun muuta ei oikeen voi tehdä kuin odottaa ja odottaa, ihan rauhassa. Sillä välin voi rauhassa leikkiä mielikuvilla ja haaveilla tulevasta, unohtamatta kuitenkaan sitä todellisuutta joka on edessä.

“Naiset tekevät miehistä runoilijoita, lapset filosofeja.”
- Malcolm de Chazal -

JSML-fanclub <–Miten tuosta voi olla tulematta vauvakuume! Kävivät koko porukka tuossa kylässä viikonloppuna, oli kyllä niin ihana ja rauhallinen pikkuveijari. Oli muutenkin kiva kun tuli vieraita taas pitkästä aikaa! Voisitte muutkin ottaa mallia ja tulla käymään! On täällä idässäkin elämää… Tänäänkin käveltiin vähän aikaa ja kappas, tuosta löytyi uimahalli jossa myös kuntosalipuoli, vieressä oli kirjasto ja siitä tien toiselle puolelle, niin kaikki itäkeskuksen palvelut on käytössä. Mikaelit, villet ja muut, kyllä mä varmaan pääsen vielä käymään joskus pizzalle ja oluelle. …ehkä

Tässä on nyt oltu pari päivää sairaslomalla ni on ollu aikaa pysähtyä välillä.  Ollaan annan kanssa suursiivottu koko kämppä. Tuli järjesteltyä hyllyjä ja raivattua pöytiä, saatinpa tänne työtasokin kun siirrettiin mikron paikkaa. Aikamoinen urakka kahdelta “vajaakuntoiselta”. Mielenkiintoista huomata, millaista mielihyvää saa siivoamisesta ja siitä mitä on saanut aikaan! Päätettiin tänään siivoamisen jälkeen, että mennään vähän ulos, kun on niin kaunis sää. Vaikka mä oonkin vähän kipee, ni otettiin mun pyörä ulos kellarista ja käytiin pistämässä ilmaa renkaisiin. Siitä onkin jo pitkä aika kun oon viimeeks polkenu. Oli aika kivaa. Käytiin hakemassa annalle kans pyörä rajakylästä.  Matka meni ihan mukavasti kun annalla oli potkulauta ja mä työnsin selästä. =) Ainut mikä tuskastuttaa on pyörien säilytys; Pyöräkellari on ahdas ja epävarma, ulkona on katoksia ja rötöksiä, parvekkeella vois pitää kirpputorin ja sinne on ikävä kantaa pyörää, varsinkin likaisena.

Ihmeellinen muistojen viikonloppu ollut…  Eilen tuli mieleen, varmaan eka kerta, kun kävin kaverin mökillä ja oltiin ruokapöydässä. Tapani mukaan kauhaisin leipäni päälle voita lyhyellä ja ytimekkäällä veitsen sipaisulla ja tätini joka oli mukana kommentoi kaverilleni: “Juhan isä on rakennusmies, siksi se kuoppaa kaivaa.” Tämä tuli siis mieleen kun levitin voita leivän päälle…  …otettuani sitä veitselle pitkällä ja rauhallisella vedolla, pitäen margariinin pinnan mukavan tasaisena
Toinen mikä mieltäni huvitti, oli kun mieleeni tulvi ajatuksia lapsuuden kodistani vantaalta. Muistan tarkalleen missä mikäkin huone oli ja suurinpiirtein minkä näköistä siellä oli. Ja rupesin ajattelemaan kuinka uskomatonta se on, että mahdollisesti joku muu muistaa tämän joskus myöhemmin, toivottavasti samalla lämmöllä, omana lapsuuden kotinaan. Tätä ajattelin tänään ruokapöydässä, meidän leipoessa makeita pelmenejä. =) Tunsin vain yhtäkkiä jonkinlaisen kotoisuuden täällä.

Verotoimistokin muuten piristi vissiin perjantaina, kun tuli veronpalautuksia kaksinkertaisesti viime vuoteen verrattuna! Joulu on taas joulu on taas, kattilat täynnä puuroo! =)

Ainiin – Pikkuinen taitaa tykätä musta kun se potkii mua päähän kun sille puhuu<3

Ensi viikolla 5 päivää töitä = 49 tuntia

“Kuvittele jos kaikilla ois ajatuskuplat pään päällä, sillai että nähtäis mitä ne ajattelee!”
Olisi se välillä ihan kivaa, mutta luultavasti ei pitkään. Tänään teki mieli kysyä “mitä te musta puhuitte?” Mutta toisaalta mitä mä siitä saan jos saisin tietää. En välttämättä edes halua tietää. Se kenen ajatuksia haluan tietää voin ne kysyä ja olla varma, että saan rehellisen vastauksen. Siitä olen kiitollinen!
Kaikilla meillä on valintamme ja niitä täytyy osata arvostaa. Emme tee mitää, mikä tuntuu meistä pahalta, jälkeenpäin se voi tuntua tyhmältä, mutta sillä hetkellä se on aivan juuri oikea ratkaisu. Kaikella on tarkoituksensa ja oppikaamme arvostamaan ihmisten omia valintoja ja jokaisen omaa menneisyyttä ja menneitä kokemuksia. Juuri ne tekevät meistä sellaisia kun olemme, kokemukset muokkaavat meitä ja niinkuin on tapana sanoa “virheistä oppii”! Annetaan meidän tehdä virheitä ja annetaan meidän kompastua, mutta älkää antako meidän vajota niin alas, ettemme sieltä enään pääse ylös. Ihminen on laumaeläin, tarvitsemme toisiamme ja tarvitsemme kaikkia niitä kokemuksia joita meillä on ollut, ja jotka meitä vielä odottavat.

-Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin olet koko maailma!-

Ihmettelen miksi ihmiset aiheuttavat toisilleen tahallisesti ja puolitahallisesti mielipahaa. Kenen etu on sanoa ystävän puolisolle, että nyt täällä juodaan ja nyt poltetaan ja tehdään kaikkea pahaa, vaikkakin vitsinä. Miksi yrittää saada toinen puoliso tavalla tai toisella mustasukkaiseksi? Harvemmin sillä ketään saadaan eroamaan, ainut jonka suhteisiin se vaikuttaa, on se joka pahaa siementä kylvää.

Onneksi rakkaus kestää, on kärsivällinen ja antoisa. Kenestä muusta voisi tukea saada samalla väkevyydellä kuin siitä joka sinusta eniten välittää.

Pystytkö sinä rakastamaan aamun ensimmäistä henkäystä kasvoillesi herätessäsi?

Nuorten parien uskotaan usein olevan väliaikaisia ja harkitsemattomia. Eräskin oli kysynyt: “koska päätit pitää sen?” Siis anteeksi kuinka? Mutta kai se on vain käsitettävä, että näin nykyaikana ajatellaan;

- Ai, teillä ei ole autoa eikä virkaa, se oli varmaankin vahinko -

Edelleen, näin me elämme, näin meistä on hyvä ja näin me olemme päättäneet!

Ihmiset tuntuvat olevan kiinnostuneita tulevasta lapsesta, jotkut ainakin. Saattavat tulla kysymään, että “kuinka vauva voi?” Vastaus on useinmiten kiitos, hyvin voi, mutta perään on kuitenkin pakko lisätä, että me kaikki voimme. Harvoin kuulee, kysymystä kuinka äiti voi. Lapsihan voi yleensä mahtavasti, ottaa ravinnosta parhaat päältä ja nukkuu silloin kun haluaa. Äidin on pärjättävä sillä mitä jää. Välillä huomaa sitäkin, että ihmiset unohtavat kokonaan äidin; kun tavataan tervehditään ja siirretään katse alaspäin ja hykerrellään jotain vatsalle. Ylipäänsä rupeaa tuntumaan, ettei äiti ole enää edes persoona, on vain vatsa ja siellä vauva. Tai jos joku sattuu huomaan, että tämähän on ihminen, niin ruvetaan tarkastelemaan, ollaanko sitä lihottu, venytty tai paukuttu ja kuinka iso ja pyöreä se maha on. Heti kun nainen on raskaana, on olevinaan lupa kommentoida muuttunutta ulkomuotoa, ottamatta huomioon kyseisen ihmisen omaa halua tulla arvosteltavaksi. Ihmisella on oikeus omaan ruumiiseen ja omaan rauhaan, oli missä tilassa tahansa.
En siis sano, etteikö saisi olla kiinnostunut, mutta asiat voi esittää tahdikkaamminkin. Ja toki ihmiset reagoivat erilailla, toiset innostuvat ja toiset vieraantuvat. Varsinkin tässä iässä, monet ystävät ovat vielä eri elämänvaiheissa. Tuntuu, että jotkut mieltävät meidät jo erakoituneeksi ja sulkeutuneeksi pariksi. Vaikka meidän elämämme painopisteet muuttuvat; töissä täytyy käydä, opiskelun täytyy jatkua ja pian saa lapsenkin kanssa viettää aikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö meillä olisi aikaa myös ystävillemme, jotka elävät ehkä erilaista elämää. Emme me ajattele, että tämä on ainut oikea tapa elää. Toivottavasti ette tekään.

Kävimme eilen kauppareissun yhteydessä vähän ruokkimassa sorsia Enää ei ollut kuin kaksi jäljellä, siitä mitä näin josksus viikko tai pari sitten: Sorsei.

…Rakkaus. Miten paljon se itseensä kätkeekään. Niin paljon tunteita. Niin paljon taikaa. Tunne ja rakasta!

Olet erilainen, olet muuttunut. Koita ymmärtää! Elämä menee eteenpäin. Ja vaikka sinä riennät eteenpäin kovaa vauhtia, toiset voivat olla hitaampia. He vai eivät yksinkertaisesti pysy perässä, he eivät kulje kanssasi samaa tahtia. Silloin täytyy pysähtyä ja miettiä ketä varten tätä elämää eletään: itseämme vai muita varten… Jos olet ehtiny jo liian kauas, täytyy etsiä niitä, jotka ovat kanssasi samalla kohtaa. EI se helppoa ole, mutta kun ne jotka jäivät odottelemaan, saavat sinut kiinni, he voivat liittyä mukaan. Niin se vain menee, kaikki eivät kulje tätä taivalta samassa tahdissa. Onneksi on kuitenkin niitä jotka välillä jäävät ihmettelemään touhujasi, mutta nopeasti rientävät perään ja tokaisevat: “Olet melko reipas, mutta silti haluan kulkea kanssasi samaa polkua, kumpikin omaa tahtia, mutta vierekkäin.” Sekin onnistuu, jos molemmat haluavat ymmärtää ja kannustaa vierellä kulkevaa.

Pahoinvointi on helpottanut ja kevään aurinko jo piristää. Jaksaa taas nauttia elämästä! Minäkin alan heräämään siis talvihorroksesta ja ehkä tähän tulee enemmän elämää kun meitä on kaksi (+1) kirjoittamassa. =) Kunhan vaan pääsee vauhtiin, niin eiköhän tekstiä tule, jos vaan lukijoita riittää.