Viivi on nyt aloittanut päiväkotiharjoittelun ja se onkin lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Ensimmäisenä päivänä oli reipas pihalla, kun oli toipunut alkujännityksestä, toisena päivänä tarrattiin iskään kiinni kynsin ja hampain! Tänään jännitettiin sylissä näytelmän aikana ja sen jälkeen oltin menossa innokkaana ulos kunnes ymmärsi iskän lähtevän “käymään kaupassa”. 5min se kuulemma itki opettajan(?) sylissä ennenkuin rauhoittui. Loppupäivä menikin sitten ihan reippaasti. Leikki ja auttoi kattamaan pöydän, söi hyvin. Sitten iskä tulikin jo hakemaan ja Viivi ryntäsi syliin alahuuli väpättäen.  Itku ei tullut. Oltiin pukemassa ulkovaatteita, niin Viivi sanoi: “ikävä oli.” <3

Eiköhän tämä tästä.

Tekee itsellekin ihan hyvää seurata vähän paremmin miten lapset kasvaa. Viivi ja Leevi on ruvennut huomaamaan ja nauttimaan toistensa seurasta ihan eri tavalla jo. Molemmilla on hymy herkässä heti toisen nähtyään, etenkin Leevillä. Ja Viivilläkin vielä, kun Leevi ei ole alkanut omimaan kaikkia leluja otetaan uusi arvio sitten kun Leevi jo liikkuu.

Ensimmäinen lomaviikko hujahti niin, ettei sitä edes huomannutkaan. Torstaina tulimme Mäntyharjulle Annan mummon mökille. Täällä kyllä sielu lepää, aina kun ehtii Elämä venäläisessä perheessä ja muutenkin lasten kanssa matkustaessa, ei ole aina niin rauhallista. Ääntä ja iloa riittää. Tänään erityisesti, olen jotenkin nauttinut olostani. Kävimme päivällä järvessä uimassa. Ranta on loiva ja matala, missä on hyvä lasten kanssa olla. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Lounaaksi teimme grillissä sashlikkia ja grillikylkiä. Oman maan mansikoita, kurkkuja, vähäsuolaisia kurkkuja. Tuli syötyä ehkä liiankin hyvin. Piti käydä ihan ruokalevolle. Siihenkin on täällä loistava mahdollisuus, kun on apukäsiä,  niin Anna ei jää ihan yksin lasten kanssa. Sen jälkeen uudestaan järvelle, tosin itse en tällä kertaa uinut enää. Sieltä suoraan saunaan. Saunasta katselin ikkunasta kun pikku kanaset kipitteli pihalla.

Tämä on kyllä ihan oma maailmansa, kiitos mummolle siitä. Viinirypäleitä  kattoon asti. Kurpitsan kokoisia tomaatteja,  pään kokoisia punajuuria. vapaana vaeltavia kanalaumoja. Oih.. 

Ensi viikkolla alkaa sitten lähentyä taas yksi etappi loppuaan. Maanantaina on vielä vapaapäivä ja käydään varmaan korkeasaaressa, tiistaina Viivi aloittaa ”isojen” ryhmässä muskarin, eli jää sinne (toivottavasti) yksin. ja keskiviikkona ruvetaan harjoittelemaan päiväkodissa. Viivi aloittaa syyskuussa puolipäiväryhmässä päiväkodin. Toivotaan että se sujuu loistavasti ja varaudutaan kaikkeen mahdolliseen.

Ja sitten alkaa minullakin taas koulun ja osa-aikatöiden ilot ja surut. Kiireinen ja vilkas syksy siis tiedossa.

Klo 15.22 huoltomies soittaa, ettei auto olekkaan tänään valmis. Kertoo, että autoon on tehty “jotain”… Etuvakaajassa on löytynyt väljyyttä. Käsijarruvaijeri pitäisi vaihtaa. Minulla menee hermot käsken hoitaa auton kuntoon ja katsotaan huomenna mitä maksan.

Laitan illalla reklamaatiota johdolle. Seuraavana päivänä saan viestin aamulla, että auto on valmis ja hinta on 880e. Myöhemmin minulle soitetaan huollosta, ja kysyvät reklamaatiosta.. Selitän asiat ja asia ymmärretään. Hinta sovitaan 833 euroon + etuvakaaja. Loppusummaksi jää 910e. Huollosta soitetaan uudelleen. Jotain oli jäänyt huomaamatta ja hinnaksi sovitaan 917,10e. Kirjoitan hinnan ylös. Mennään hakemaan autoa ja kassalla asiakaspalvelija alkaa kirjoittamaan laskua. Käymme laskun läpi ja tehdyt työt. Kysyn paljonko se loppusumma nyt sitten on? kas kummaa.. 980e Sanon, että ei käy. Olen tänään puhelimessa sopinut eri hinnan. Asiakaspalvelija soittaa muutaman puhelun ja naputtelee konetta ja mutisee “katsotaan ettei täällä ole mitään turhaa…” Teki mieli kysyä, että onko siellä sitten useinkin jotain turhaa?? Hinta löytyikin yhtäkkiä koneelta, maksoin, kiitin ja poistuin paikalta.

Ajoin auton ulos pihalle ja lähdin takaisin sisälle noutamaan viikko sitten varaamaamme Nissan Qashqai+2:sta koeajoon. Menin tiskille ja esitin asiani, niin eikös talon ainoa qashqai+2 ollut jossain muualla menossa. Ilmeni, ettei meille oltukkaan varattu kyseistä autoa, vaan siitä pienempi malli. Totesin Annalle, että no, ei voi mitään, mennään sitten Seatille. Kiitos ja hei.

Ettei tämä vuodatus nyt vain loppuisi liian lyhyeen, niin illalla menimme kaupaan ja parkkipaikalla totesimme, ettei meidän kummankaan avaimella saanut ovia lukkoon kaukosäätimellä. Yritin mekaanista lukkoa, mutta sekään ei saanut kuin yhden oven lukkoon. Aivan kuin koko keskuslukitusjärjestelmä olisi hajalla. Hetken raavin päätäni ja käynnistin auton ja kokeilin sisältä lukita ovia napista. Se toimi.. sammutin auton ja kokeilin uudestaan kauko-ohjaimella, niin se taas kummasti toimikin.

Kiitos, Autokoskus herttoniemi. Juuri tätä minä kaipasinkin.

Seuraavan viestin jonka kohta lähetän kyseisen toimipisteen johtajalle aion otsikoida “Kiitos ja näkemiin..”

Maanantaina soitin sitten kiinteistöyhtiön toimitusjohtajalle ja kysyin, että oliko Herra H mahdollisesti tekemässä tätä pyöräsuojien siivoista? Toimitusjohtaja vastasi tarinan kuultuuaan, että missään nimessä ei ollut. Herra H ei ollut liikkeellä virka-aikaan, eikä ollut virka-asussa. Toiminta ei kuulostanut toimitusjohtajan mielestä lainkaan hyvältä ja sanoi keskustelevansa asiasta kyseisen ihmisen kanssa. Sanoi vielä, että hän tekisi minun asemassani rikosilmoituksen.

Tällä hetkellä vielä harkitsen jaksanko ruveta mahdolliseen oikeusprosessiin anastuksen yrityksestä, vai käynkö vain henkilökohtaisesti vaatimassa selitystä ja anteeksipyyntöä Herra H:lta.

Toisaalta, en oikein osaa odottaa mitään kovin sivistynyttä vastausta kysymykseeni. Kyseinen henkilö Kuulemma eilen illalla huuteli yläkerran naapureille, että “TURPA KIINNI *%&UN APINAT!!!”

Kuulin myös naapureilta, että täältä on tämän kevään aikan hävinnyt ainakin 7 pyörää joista muutamat ovat hävinneet pyörävarastoista ilman murtojälkiä….

Epäilemme myös, että kyseisen herran vaimo on vastuussa vastapäisen talon pariskunnalle laitetusta lapusta, jossa ystävällisesti kiellettiin tulemasta lapsinensa meidän pihalle. Lapset, jotka leikkivät meidän lasten kanssa. Lappu oli allekirjoitettu nimellä “asukkaat”.

Luota nyt sitten tällaisiin henkilöihin, joilla on pääsy jokaisen asunnon avaimiin…

Liitän tähän perään vielä tuon lappusen, joka oli toimitettu vastapäisen talon asukkaille.

br_sca00.pdf

Itsellänikin on nyt kesän aikana vähän unohtunut tämä perhepotretin päivittäminen. Syyksi voisi väittää ajanpuutteen ja aktiivisen perhe-elämän. Päivät on tänä kesänä menneet minun osalta melko pitkälti seuraavanlaisella kaavalla;

Aamulla nousen ylös ennen kahdeksaa ja lähtö töihin. Töissä aika on mennyt oikein mukavasti, mielenkiintoisten asioiden äärellä ajankulua ei edes huomaa.
Kotiin päästyäni olemme melko usein lähteneet samantien jonnekkin ulkoilemaan, rannalle tai kyläilemään.
Illalla sitten äkkiä iltapalaa ja Viiviä nukuttamaan. Siinä vaiheessa kello onkin yleensä jo sen verran, että minä joko nukahdan suoraan tai sitten jumitan hetken aikaa koneella ilman merkittävää aivotoimintaa.

Tässä siis tämä valokuvahaaste

1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta blogaajaa mukaan!

Kuva löytyi hetken etsimisen ja pähkäilyn jälkeen. Meillä kun on valokuvakansioita vähän siellä sun täällä tyylisesti.

Kuva on otettu vuonna 2008 Rodoksella Kalithea Horizon hotellin alueella. Vietimme kyseisessä paikassa häämatkaamme. Kuvassa minä ilmeisesti leijun jo ilmassa onnesta, eikä angiina ollut vielä ehtinyt iskeä tuossa vaiheessa. Tässä tarinassa housunsaumat eivät ratkenneet enkä pudonnut selälleni…

Haaste lähtee tässä piakkoin neljälle bloggaajatoverille.

Eilen käytiin Kuusijärvellä heittämässä talviturkki! Oli muuten lämmintä vettä, teki niin hyvää päästä kuuman päivän jälkeen virkistäytymään järveen. Tätä on kaivattu!

Työpäivät kun alkaa inhmillisesti vasta klo 9, niin mietin, että sitä voisi aina välillä herätä kukonlaulun aikaan ja aloittaa päivän pienellä uintilenkillä Kuusijävellä. Se nyt ei ole ihan matkan varrella, mutta ei nyt ehkä niin kaukanakaan.

Tässä jo malttamattoman odotellaan, että koulu loppuisi tältä keväältä ja pääsisi työpäivän rytmiin. Vihdoinkin työ, jossa on toimistoajat.  Illat vapaat ja viikonloput vapaat. Helmi!

Nyt kun alkaa säätkin jo suosia, niin tätähän voisi vaikka jatkaa. Bussi tuntui kulkevan ruuhkassakin ihan mukavasti.  Täytyy vaan ladata arvoa lisää lippuun, niin säästyy vielä enemmän pennosia.  ~1,90e opiskelijaseutulippu arvolla vs. 4e seutulippu käteisellä.

Sama reitti toimii tosiaan myös töihin.

Huhtikuussa rupesi sitten sähköposti laulamaan, yritys toisensa jälkeen ilmoitti, että valintaprosessi on suoritettu, kiitämme mielenkiinnosta ja toivomme yrityksemme kiinnostavan työpaikkana myös jatkossa. Valituille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kelalta tuli näitä muistaakseni 4 kpl.

Lyhyesti siis, kiitos, mutta ei kiitos.

Hetken kävi jo mielessä, että kai se on sitten suunnattava taas johonkin vuokratyöfirmaan ja sitä kautta mihin tahanasa. Laitoinkin sitten hakemuksen ElanIT:lle ja pääsin sinne haastatteluun. Minulle tehtiin profiilikansio, jota lähetettäisiin eteenpäin yrityksille. Yhdessä haussa ehdin jo olla service desk tyyppiseen työhön, mutta se kaatui siihen, etten voinut sitoutua kokopäiviseen työhön syksyksi. Sen koomin sieltä ei sitten taas kuulunut mitään. Taisi olla samana päivänä kun sain tiedon, etten päässyt eteenpäin ElanIT:n haussa, niin sain sähköpostia koulun osoitteeseen, jonka otsikkona oli: “Työharjoittelu / insinöörityö”

Ihmettelin ensin, että mikäs ihmeen mainos tämä on.

osa viestistä:

Moi!

Tapasimme viime kesänä ja löysin netistä sinusta kertovan sivuston:

http://www.opiskelijaboxi.fi/amk/haastattelu/juha-kirsi

Olisin kysäissyt, kiinnostaisiko alan työharjoittelu / insinöörityön tekeminen tai jopa työpaikka seuraavien asioiden tiimoilta: …

Hyvä etten hyppinyt ulos housuistani, niin innoissani olin. Nyt jokusen sähköpostia myöhemmin kävin allekirjoittamassa eilen kulkulupalapun. Nimike kenttään neuvottiin kirjoittamaan “Tekninen asiantuntija”

En malta odoittaa maanantaita.

Täytyy kyllä osata arvostaa.. Joka päivä lukee uutisista kun siellä ja täällä vähennetään ja monessa paikassa vähennetään taas jne. Sit minä poika vähän työnhakusilla ja työ tuleekin ja löytää minut! On se upeeta.

Älkää kysykö töistä, en saa kertoa! Oman alan töitä ne on, sen voin sanoa.

Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).

-Wikipedia

Juteltiin tänään Annan kanssa siitä, että miten meillä on jonkinlainen hiljainen yhteisymmärrys tai sopimus lastenhoidon jakamisesta. Se on aika pitkälle niin, että Anna hoitaa Leevin suurimmaksi osaksi, johtuen suuresti heidän tämänhetkisestä symbioottisesta tilanteesta ja minä hoidan kaikki loput. Toki minäkin saan välillä hyssytellä Leeviä kun maha vaivaa ja pääsisin jopa sinappitehtaalle töihin, tällä vähäisellä vaipanvaihtokokemuksella.  Viivi onkin sitten enemmän isän tyttö nyt. Iskä syöttää, iskä pukee, iskä vaihtaa vaipat (jotka neiti saisi kyllä vaihtaa itse, jos suoraan puhutaan), iskä lukee iltasadun ja iskä nukuttaa. Eikä se haittaa ollenkaan, Viivi on oikein ihana ja helppo lapsi, kun sille päälle sattuu.

Tossa jokunen päivä sitten tavattiin Annan kummitäti, joka sanoi tuntevansa (luissaaan tms.), ettei Leevi suinkaan ole meidän viimeinen lapsi, eikä välttämättä edes toiseksi viimeinen. Sillon vielä naurettiin asialle… Eilen illalla todettiin moelmmat, että nyt ei kyllä tule lapsia vähään aikaan. Viivillä oli taas niin hankala päivä ja meillä niin paljon univelkaa, että meinasi mennä sukset ristiin joka mutkassa. Kahteen kertaan piti viheltää peli poikki kokonaan ja omaan huoneeseen miettimään. Etuoikeus etupenkkiin autossa riistettiin. jne jne.

Tänään on kyllä onneksi mennyt taas paremmin. Juteltiin, että nyt täytyy vain relata; mustasukkaisuutta, kasvamista, itsenäistymistä,  kaikki tarpeellista. Vedet pöydällä, suolat päälle, ei se mitään. Ehkä meidän mantra( ei se ole niin vakavaa… Jos ei ketään satu, ni ei se haittaa)  toimii ja kaikilla oli mukavaa tänään. Viivi jaksoi jopa olla kirkossa illalla EPL:ssä todella hienosti.  Mitä vähemmän huomiota antaa pikku kolttosille, mitä Viivi tekee, niin sitä vähemmän se tekee niitä uudestaan. Tämän ideologian tuloksen näkee samantien yleensä. Kun toruu, se tehdään yleensä uudestaan ja pari kertaa kiellon päälle. Annat olla, niin se olikin aika tylsää, ja seuraavaksi kokeillaan jotain muuta.

P.S. Kaikesta huolimatta, varaamme oikeuden hankkia järjettömän määrän lapsia.