Tekee itsellekin ihan hyvää seurata vähän paremmin miten lapset kasvaa. Viivi ja Leevi on ruvennut huomaamaan ja nauttimaan toistensa seurasta ihan eri tavalla jo. Molemmilla on hymy herkässä heti toisen nähtyään, etenkin Leevillä. Ja Viivilläkin vielä, kun Leevi ei ole alkanut omimaan kaikkia leluja otetaan uusi arvio sitten kun Leevi jo liikkuu.

Ensimmäinen lomaviikko hujahti niin, ettei sitä edes huomannutkaan. Torstaina tulimme Mäntyharjulle Annan mummon mökille. Täällä kyllä sielu lepää, aina kun ehtii Elämä venäläisessä perheessä ja muutenkin lasten kanssa matkustaessa, ei ole aina niin rauhallista. Ääntä ja iloa riittää. Tänään erityisesti, olen jotenkin nauttinut olostani. Kävimme päivällä järvessä uimassa. Ranta on loiva ja matala, missä on hyvä lasten kanssa olla. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Lounaaksi teimme grillissä sashlikkia ja grillikylkiä. Oman maan mansikoita, kurkkuja, vähäsuolaisia kurkkuja. Tuli syötyä ehkä liiankin hyvin. Piti käydä ihan ruokalevolle. Siihenkin on täällä loistava mahdollisuus, kun on apukäsiä,  niin Anna ei jää ihan yksin lasten kanssa. Sen jälkeen uudestaan järvelle, tosin itse en tällä kertaa uinut enää. Sieltä suoraan saunaan. Saunasta katselin ikkunasta kun pikku kanaset kipitteli pihalla.

Tämä on kyllä ihan oma maailmansa, kiitos mummolle siitä. Viinirypäleitä  kattoon asti. Kurpitsan kokoisia tomaatteja,  pään kokoisia punajuuria. vapaana vaeltavia kanalaumoja. Oih.. 

Ensi viikkolla alkaa sitten lähentyä taas yksi etappi loppuaan. Maanantaina on vielä vapaapäivä ja käydään varmaan korkeasaaressa, tiistaina Viivi aloittaa ”isojen” ryhmässä muskarin, eli jää sinne (toivottavasti) yksin. ja keskiviikkona ruvetaan harjoittelemaan päiväkodissa. Viivi aloittaa syyskuussa puolipäiväryhmässä päiväkodin. Toivotaan että se sujuu loistavasti ja varaudutaan kaikkeen mahdolliseen.

Ja sitten alkaa minullakin taas koulun ja osa-aikatöiden ilot ja surut. Kiireinen ja vilkas syksy siis tiedossa.

Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).

-Wikipedia

Juteltiin tänään Annan kanssa siitä, että miten meillä on jonkinlainen hiljainen yhteisymmärrys tai sopimus lastenhoidon jakamisesta. Se on aika pitkälle niin, että Anna hoitaa Leevin suurimmaksi osaksi, johtuen suuresti heidän tämänhetkisestä symbioottisesta tilanteesta ja minä hoidan kaikki loput. Toki minäkin saan välillä hyssytellä Leeviä kun maha vaivaa ja pääsisin jopa sinappitehtaalle töihin, tällä vähäisellä vaipanvaihtokokemuksella.  Viivi onkin sitten enemmän isän tyttö nyt. Iskä syöttää, iskä pukee, iskä vaihtaa vaipat (jotka neiti saisi kyllä vaihtaa itse, jos suoraan puhutaan), iskä lukee iltasadun ja iskä nukuttaa. Eikä se haittaa ollenkaan, Viivi on oikein ihana ja helppo lapsi, kun sille päälle sattuu.

Tossa jokunen päivä sitten tavattiin Annan kummitäti, joka sanoi tuntevansa (luissaaan tms.), ettei Leevi suinkaan ole meidän viimeinen lapsi, eikä välttämättä edes toiseksi viimeinen. Sillon vielä naurettiin asialle… Eilen illalla todettiin moelmmat, että nyt ei kyllä tule lapsia vähään aikaan. Viivillä oli taas niin hankala päivä ja meillä niin paljon univelkaa, että meinasi mennä sukset ristiin joka mutkassa. Kahteen kertaan piti viheltää peli poikki kokonaan ja omaan huoneeseen miettimään. Etuoikeus etupenkkiin autossa riistettiin. jne jne.

Tänään on kyllä onneksi mennyt taas paremmin. Juteltiin, että nyt täytyy vain relata; mustasukkaisuutta, kasvamista, itsenäistymistä,  kaikki tarpeellista. Vedet pöydällä, suolat päälle, ei se mitään. Ehkä meidän mantra( ei se ole niin vakavaa… Jos ei ketään satu, ni ei se haittaa)  toimii ja kaikilla oli mukavaa tänään. Viivi jaksoi jopa olla kirkossa illalla EPL:ssä todella hienosti.  Mitä vähemmän huomiota antaa pikku kolttosille, mitä Viivi tekee, niin sitä vähemmän se tekee niitä uudestaan. Tämän ideologian tuloksen näkee samantien yleensä. Kun toruu, se tehdään yleensä uudestaan ja pari kertaa kiellon päälle. Annat olla, niin se olikin aika tylsää, ja seuraavaksi kokeillaan jotain muuta.

P.S. Kaikesta huolimatta, varaamme oikeuden hankkia järjettömän määrän lapsia.

Viime viikon torstaina mietittiin Annan kanssa, että koskakohan ne alkaa ne masuvaivat… Muistaakseni seuraavana yönä n. klo 03 nousin ylös kävelläkseni Leevi olkapäälläni pitkin asuntoa. Yöt menee vaihtelevasti. Minähän en juurikaan herää, jossei mikään kova huuto ole. Leevi nukkuu Annan vieressä ja syö, jos on syödäkseen.

Aamulla on sitten minun vuoro nukkua huonosti, kun Viivi on ruvennut heräilemään siinä viiden maissa ja haluaa tulla minun kainaloon nukkumaan.. Sitten siinä 06.30 – 07 alkaa sama laulu:”huomentaa… ei ole enää pimeä, mennään katsomaan multik, piirrettyjäpiirrettyjä.. nouise.. nouise..” Jos me ollaan todella väsyneitä, me molemmat käännetään kylkeä ja Viivi saa juosta ympäri sänkyä  repimässä vuorotellen molempien varpaista. Joskus se tulee meiän väliin ku me sanotaan, että vielä on liian aikaista, pitää vielä nukkua.
Yleensä siinä puoli kahdeksan tai kahdeksan maissa ainakin toinen meistä luovuttaa ja nousee laittamaan telkkarin päälle ja jumittaa siinä seurana. Leevi on nyt tykännyt nukkua pisimpään meistä, ainakin viime päivinä.

Huomenna laitan kyllä huoneen pimeeks….

Viiviltä tulee nykyään kyllä välillä niin hervottomia juttuja, muttakun ei niitä muista ikinä, jos ei kirjoita heti ylös… pitää yrittää ottaa niitä talteen jonnekkin.

Viime viikon maanantaina saimme muuten pidettyä Leeville nimenannon ja samassa kodin pyhityksen. Ei siihen kauaan mennytkään, että saimme sen kodinkin pyhitettyä. Meidän kolmas yhteinen koti, ensimmäiseen muutimme vissiin elo-lokakuussa 2006. Eli n 3,5 vuotta meni siihenkin sitten

Tämän viikonhan piti tosiaan olla vapaa. Hah ja pah…. Opettaja suostutteli meidät aloittamaan yhden kurssin jo nyt, koska pelkäsi, ettei me selviydytä kurssin lopulla tunneille, sillon toukokuun kahdella viimeisellä viikolla. Sitten huomenna olisi se ccnp1 labrakokeen uusinta. Sen verran olisi koulua. Onhan tässä sitten kaikkea muutakin…
Esimerkiksi tänään, herättiin seitsemältä (Viivi heräsi kuulemma puoli seitsemän). Sitten kiukuteltiin aamupesut, aamiaiset napaan ja ulkovaatteet päälle. Seistiin vähän ruuhkassa koskelan tiellä ja hakamäentien liittymässä, mutta ehdittiin Annan hammaslääkäriin klo 9. Mä jäin yhden huutavan Leevin ja yli-innokkaan Viivin kanssa pyörimään. Oli tarkoitus mennä ulos kärryttelemään Leeviä, että Viivikin pääsisi vähän hankeen riehumaan. Mutta eihän se sopinut Leeville. “Söin just, mut huudan silti. (koska haluan olkapäälle)”  Yritin pariin kertaa pukea haalaria, kun se simahti olkapäälle, mut kantokopassa alko samantien huuto. Luovutin sitten ja siirryttiin kaikki rauhassa penkille istumaan ja lukemaan Nalle Puhia.

Sen jälkeen vähän myöhässä tosiaan tänne kouluun.. Ja ilmeisesti täältä menen suoraan vuokralaistoimikunnan kokoukseen kuudeksi. Eli kotiin taidan päästä joskus kahdeksan jälkeen. Anna tosiaan sai auton, jotta pääsevät vähämmällä vaivalla lääkärissä käymään.

Helppo päivä. Varaudun siihen, että kotona odottaa erittäin väsynyt vaimo…

Huomenna on sitten taas ohjelmallinen päivä. Annan reitti huomenna: muskari(klo 11)->minä tenttiin(klo 12)->Irina ja Viivi muskarista(klo 12) ->neuvola(klo 13)->Irina kotiin->minä koulusta kotiin…  Et semmonen hiilijalanjälki jää huomenna.
Keskiviikkona ois vuokralaistoimikunnan ja Kiinteistöyhtiön hallituksen tapaaminen illalla. Sen jälkeen voiski sitten dissata kaikki menot ja odotella kotona ylösnousemusta.

Kotona on kyllä ollut todella mukavaa viettää aikaa tiiviisti yhdessä. Viimeinen viikko ehkä vähän liiankin tiiviisti, kun ollaan oltu koko perhe kipeänä. Ma-to yöt meni aika vähällä unella, kun Viivi yski kovasti ja kakoi limaa, sitä istuttiin vuorotellen pitkin yötä, pitämässä  Viiviä sylissä pystyssä. Nyt ollaan saatu nukkua yöt jo aika rauhassa.

Kela muisti meitä taas tällä viikolla, tuli selvityspyyntö talouden tuloista, jotta voivat yhteensovittaa lastenhoidontuen vanhempainpäivärahaan.. Siis mitä? Lopulta selvisi puhelinsoitolla, että tämä on syy siihen, miksi lastenhoidontuki oli jäänyt tulematta. Siinä meni 400€ tämän kuun budjetista, rahat oli tarkoitus pistää ruokabudjettiin. Noh, ei voi mitään. Selvitys pitää tehdä ja ensi kuussa saadaan sitten kahden kuun hoitolisä, joka on 51€/kk. Sen verran meille jatkossa maksetaan sen 400€:n sijasta.  Pari viikkoa sitten sain myös Kelapostia, jossa oli päätös vuoden 2008 opintotuen takaisinperinnästä. 342€ kiitos. Tossa eilen kirjoittelin kelalle vähän säälipostia ja pyysin takaisinperinnän uudelleenkäsittelyä. Ei ollut kyllä oikeen muuta argumenttiä, kuin se, että olin mä yrittänyt pitää tulot tulorajojen sisällä maksamalla takaisin kahden kuun opintotuet vuodelta 2008. Siihen meni 466€ viime maaliskuussa. Tulin siinä sitten laskeneeksi, että viimeisten 3kk:n aikana olen kirjannut meidän budjettiin menoeriä kelalle yhteensä 1297,70€. Siinä on mukana ~600€ asumistukia, 342€ opintotukea  ja tuo 355€ tappiota lastenhoidontuesta.

Näistä asetelmista johtuen,  odotan hieman hämmentynein tuntein, mitä Kela vastaa minun kesätyöhakemukseeni…

Huomenna taas kouluun, katsotaan minkälaista shokkihoitoa se on meille kaikille… Ei muuta kuin odoittelemaan.

Mihin ihmeeseen se innostus taas hävisi?

Oikeastaan halua ja intoa olisi, mutta se joku joka saa liikkeelle on nyt ollut hukassa. Ei vaan muka ole aikaa. Mikakin rupesi käyttämään Nokian sports trackeriä ja pyysi kaveriksi. Ajattelin heti, että siistiä, vihdoinkin on joku jonka kanssa voi vertailla treenejä siinäkin palvelussa. Mutta aikomukseksi on sekin taas jäänyt.

Tuli tossa kuitenkin tehtyä n. tunti lumitöitä pihalla, kun rakentelin viiville “majaa” tonne puolen metrin hankeen.

Nyt pitäisi kyllä ruveta taas liikkumaan tai muuten voi heittää hanskat tiskiin, istua sohvalle ja toivoa, että tää vatsa katoaa syömällä activiaa.

Itse olen ainakin nauttinut näistä kunnon pakkasista ja runsaasta lumesta. Vähäsen käsijarru jäätyi kerran, mutta on sitten taas toiminut ihan hyvin nyt myöhemmin.  Viimeinen viikko ollaan nautittu toistemme seurasta, kun ollaan oltu kaikki kotona pitkästä aikaa. Tämä oli meille ensimmäinen vuosi kun kumpikaan ei ole töissä jouluna ja uutena vuotena.

Viivi on kyllä ylättänyt ja kummastuttanut meitä vähän väliä. Välillä tulee semmosta verbaalista neroutta sen suusta,  ettei meinaa uskoakkaan. Lisäksi voimme ilolla todeta, että nyt jos koskaan, on aika opettaa neiti potalle. Pissat on saatu onnistuneesti pottaan jo niin monta kertaa, ettei yhden käden sormet riitä laskemaan. Juuri äskenkin Viivi meni ihan itse sanomaan Annalle: “äiti mennään vessaan.”  Tänään Viivi myös väläytti keskittymiskykyään “lukiessaan” joululahjaksi saamaansa kuvakirjaa n. tunnin ajan, kun me teimme ruokaa keittiössä. Ruoka pöydässä pitikin sitten puhua suu puhtaaksi, kun oli oltu niin pitkään hiljaa…

Huomenna alkaa sitten taas arki n. klo 7.00 kun tämä poika lähtee koulun penkille. Eilen illalla jo pähkäilin kaikkia rästikursseja, mitkä pitäis pyyhkäistä pois häiritsemästä. Tänään laittelinkin sitten vähän sähköposteja.. Katsotaan nyt minkälaisella menestyksellä tämä kevät vedetään läpi.

Aika täydeltä näyttää, eikä kotonakaan ihan kevyttä tule olemaan.. Itse veikkaisin/toivoisin, että jotain tapahtuisi siinä helmikuun puolenvälin jälkeen..  maaliskuun puolella on sitten tenttiviikko.. Pikku juttu… koulun jälkeen kotiin, viivin kanssa leikkimään jne.. välillä vaihdetaan molemmille vaipat, kun Viivikin varmaan taantuu vaippoihin takaisin. Sitten neitiä nukkumaan ja sen jälkeen voi vähän lukea tenttiin sitten pitääkin vähän kävellä ja hytkyttää vastasyntynyttä uneen ja samalla lukea lisää.. Sitten onkin aika mennä nukkumaan puolen yön jälkeen. Aamutunneilla voi sitten kompensoida unenpuutetta.  Eli jos sinä, joka tätä luet, ajattelit viedä minut vaikka leffaan tai ajamaan kartingia, tai lätkämatsiin, niin tässä olisi 1,5kk aikaa!   Annankin ehtisi vielä viedä vaikka kylpylään tai jonnekkin.

Unohdinpas melkein kommentoida urheiluintoa… Tossa ennen joulua tuli pieni notkahdus, en muista oliko laiskuutta vai jälkiflunssaa tjms. Päätettiin nyt sitten kuitenkin ottaa itseämme niskasta kiinni Miikan kanssa ja käytiin heittämässä pienet kinkkujumpat punttisalilla. Sain siellä sen verran puhtia, että uskalsin kokeilla toisen viikon toisen päivän punnerrusurakkaa ja läpihän se meni ihan mukavasti. Vähän liikaa innostuin vikalla vedolla ja tuntu jonkun aikaa lapaluun vieressä lihaskipua.. Nyt se on jo parempi ja huomenna saattaa lähteä toisen viikon vika päivä ja joskus ens viikolla seuraava tasotesti. Kyllä tää tästä!

Kerron tähän nyt Annan puolesta vähän tunnelmia viime päiviltä: Närästää, närästää ja närästää vielä vähän lisää. Paljon. Tahtois jo jakaantua, mut ei tahtois kuitenkaan..

Yritettiin me karata ihan ruotsiinkin asti rentoutumaan, mutta siitähän ei tietenkään tullut mitään. Päivä ruotsissa meni oikein kivasti Junibackenissa ja Wasa-laivan museossa, mutta laivamatkat oli kyllä melko rankkoja. Meidän pieni neitisemme on kyllä niin pahassa tahtoiässä, että oksat pois. Oltiin kyllä kaikki niin väsyneitä reissun jälkeen.  Anna toisti saman lauseen, minkä taisin kuulla jo Italian matkan jälkeen, että “Me ei kyllä matkusteta MINNEKKÄÄN enää vähään aikaan!”  Täytyy yrittää pitää se nyt paremmin mielessä.. ja muistuttaa, jos on tarvetta..

11.1.2010 onkin sitten rankan ajanjakson alku, kun minä lähden “takaisin” kouluun ja Anna jää kotiin kahdestaan lepo määräyksensä ja vaativan Viivin kanssa. Minä jännitän koulussa sitten, että koska tulee soitto kättärille… Tuleeko se jo pian vai juuri ennen tenttiviikkoa, sitä on vielä vaikea sanoa. Mielummin tietysti vähän myöhemmin, kuin kohta… Nyt ollaan siis menossa vasta n. 30 raskausviikolla.
Sitäkin me tänään mietittiin, että mitenköhän sitä isyyslomaa pidetään koulusta.. Pitää varmaan ottaa jokunen piävvä ommoo lommoo.

Joulurauhaa toivoen ja toivottaen
Juha

Viivi peuhaamassa lumessa Tukholman matkalla

Onkos sen viimeinen voimassaolopäivä nyt sitten joskus 2059-2060? Vai mites pitkään ne nykyään on voimassa? vai oliks se nykyään niin, että ne on siihen asti ku täyttää 55v tai 65v.

Tänään olisi autokoulun autolla tosiaan arvioiva ajo edessä, jossa lähinnä ajellaan ja katellaan sitten vähän, että miten vois ajaa taloudellisemmin. Sen jälkeen yritetään ajaa opettajan ohjeiden mukaan, pyrkien taloudellisempaan ajoon ja verrataan sitten paljonko tuli säästöä kulutuksessa jne.  Homma kestää n. tunnin.

Perjantaina menen koko päiväksi (9-14)  radalle liukastelemaan. Se tehdään omalla autolla. Siellä jarjestetään myös teoriaopetusta. Koko lystin hinnaksi tulee hulppeat 290€, josta ratamaksun osuus on kaiketi se 50€…

Täytyy sanoa, että pikkaisen kyseenalaistan koko homman välttämättömyyden, koska nuorelle kuskille tyypilliseen tapaan ajattelen, että “minähän osaan kaiken”
No ei, ihan vakavasti ottaen, onhan tää kallista, mutta kyllä mä luulen, että sieltä vielä jotain oppiikin. Nimittäin ihan mielelläni menen ottamaan turvallisesti tuntumaa tähän meiän autoon, että miten se lähtee käsistä. Siinä kun on ESP ja ABS, ni sitä ei välttämättä aina ihan tiedäkkään miten veitsenterällä sitä ajaa.. kyllähän ne sitten meteliä pitää ne järjestelmät kun ne kytkeytyy päälle. Mutta muutenkin, jotenkin tunnottomampi ehkä tämä, kuin meidän edellinen auto. Golffissa oli ns. parempi perstuntuma. Sillä tulikin joskus lumikeleillä vähän keikuteltua auton pyllyä. Nyt ei oo tullu mieleenkään..

Muutenkin oon vähän miettinyt, että mitäs tolla automaatilla tekee vesiliirtotilanteessa, kun pitäisi kytkin laittaa pohjaan? kai siinä laitetaan vaihdekeppi vaan N-asentoon ja toivotaan parasta.. Siinä mielessä manuaali olisi turvallisemman tuntuinen, kun ei tarvii käsiä irroittaa ratista, että saa renkaat pyörimään vapaasti. Pitäisköhän kysyä suomi24:stä vai odoittaa perjantaille.  Parempi ois tietysti kirjoittaa suomi24 palstalle vasta sitten kun on vesiliirrossa, että pliis auttakee, vastatkaa nopee.

Viimeiset kaksi vuotta on kuitenkin juossut kiireessä lähes tauotta. Aamulla kouluun ja sieltä töihin ja illaksi kotiin. ja pahimmillaan viikonloppuisin olin välillä 14-16 tuntisia päiviä töissä elokuvakoneenhoitajana. Siinä alkoi kaikki olla vähän loppuunpalaneita. Anna oli siis pitkiä päiviä kahdestaan Viivin kanssa. Nyt on Annakin saanut olla taas vähän työelämässä ja alkaa pikkuhiljaa kaipailemaan takaisin kotiin, tai siltä vielä ainakin eilen tuntui.

Onneksi minun, ainakaan näillä näkymin, ei tarvitse ihan heti palata takaisin työelämään tammikuussa. Huhtikuuhun asti Anna saa täyttä palkkaa työnantajaltaan ja sen jälkeen Anna saa KELA:n äitiyspäivärahaa. Se leikkaa tuloja jo aika lailla ja silloin täytyy kyllä harkita töihin menoa, että saadaan pidettyä pyödät notkuvina. Tekee luultavasti ihan hyvää kaikin puolin, olla kotona siihen asti. Minä pääsen iltaisin avuiksi Viivin kanssa. Ei nimittäin ole enää ihan kevyttä tuon tytön hoitaminen, varsinkaan kun on raskaana. Olo alkaa olla jo vähän tukala Annalla. Tällä hetkellä riesaa riittää närästyksestä. Kyyki nyt sitten pukemassa ja siivoamassa pikku prinsessan kanssa. Maaliskuussa olisi kyllä eri kurjaa olla koko päivä poissa, kun kotona on vastasyntynyt.

Lisäksi jää toivottavasti aikaa keskittyä kouluun kunnolla. On nimittäin tämä syksy ollut kohtuu masentava opintopisteiden suhteen. kurssi per jakso ja jotain jämäpisteitä rästikursseista. Sillä ei kauheesti hurrata. Varsinkin kun  tietää, että KELA vaatisi muistaakseni 4,8 op:tä /kk… No, sitä murehditaan taas myöhemmin…

Toivottavasti olette pitäneet ja pysyneet ajan hermoille minun “valokuvablogin” kanssa.. Ollaan Viivin kanssa kyllä leikitty paljon.. toivottavasti Viiville on mennyt minun “Anna isi näyttää” opit perille, kun keväällä joutuu leikkimään luultavasti enemmän itsenäisesti. Anna jaksaa toistella, että “miten sä keksit?” kun se näkee meiän duplorakennelmat. Alkusyksystä hiekkalinnat oli vielä kova sana, mutta nyt ollaan taivuttu enemmän duplolinnoihin.. Oon nyt yrittänyt taas tsempata ulkoilun suhteen, kun ilmat on vähän lämpimämpiä taas. Tänäänkin menttin suoraan unilta ulos tunniksi, Viivin pyynnöstä.

Tähän ehkä tällainen Best of kuvakokoelma:

Ensimmäisiä legojuttuja: Eläintarha

hiekkalinnat on parhaita

Hiekkalinnat goes pro!

Tässä vaiheessa oli vielä melko vähän legoja

Nyt ruvettiin jo torneilemaan!

Nyt saatiin legolandiaan vesilaitoskin => AquaLegoLandia

Superlinnake! Huomatkaa norsut, jotka pitelevät etummaisia pylväitä.

]]> http://www.perhepotretti.com/2009/11/kotona-kaksin/feed/ 0